Viime yönä näin painajaista ex poikaystävästäni. Se ei oikeastaan ollut uni. Enemmänkin takauma.
Me seurusteltiin yli kolme ja puoli vuotta. Suhteen loppua kohti en enää tuntenut hänen niin paljon vetoa.. Enkä ollut enää häneen rakastunut. Olin riippuvainen hänestä ja siitä, että hän auttoi minua kulkemaan paikasta toiseen. Hän sanoi minulle kerran, että "Ole tyytyväinen, että oon sun kanssa! Kukaan muu ei huolis sua!". Se jätti jäljen, enkä osannut päästää irti.
Suhteemme viimeiset 14kk olivat minulle erityisen vaikeat. En ollut kiinnostunut harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Petin häntä kahden eri tytön kanssa. Sen neljäntoista kuukauden aikana en enää rakastanut häntä. En halunnut seksiä. Hän suuttui siitä. Puhuin asiasta jopa terapiassa, että mitä minun pitää tehdä? En halua seksiä, mutta en halunnut että hän lähtee. Monet kerrat sanoin ei. EI ei ei ei. Mutta silti päädyin harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Katsoin seiniä ja tunsin itseni niin huonoksi. Sen jälkeen sanoin, että menen puhdistautumaan. Suihkussa itkin. Joskus oksensin.
Ja aina kun kieltäydyin hän sanoi, että minun pitäisi koska olen hänen tyttöystävänsä ja se on minun tehtäväni. Hän uhkasi jättää. Hän uhkasi ja hän huusi ja suuttui. Ja minä annoin periksi. Riisuin vaatteet. En ollut koskaan märkä. Kun hän ei katsonut syljin kädelleni ja hieroin syljen näyttämään siltä kuin olisin ollut märkä.
Poika oli väkivaltainen toisinaan. Ei seksin aikana.. Mutta muutoin kyllä. Kerran hän heitti minua maitolasilla ja se särkyi. Hän huusi ja huusi. Minä itkin ja konttasin lasinsiruja lattialta ja itkin itkin itkin.
En osaa kirjoittaa tästä. Nämä ajatukset eivät ole minulle selkeitä. Kysyin anonyymina tumblrissa monilta, että mitä se oli. He sanoivat, että raiskaus. Koska olin kieltänyt.
Miksi minusta silti tuntuu, että se oli täysin omaa syytäni?
Nämä painajaiset ovat toistuneet muutaman kerran, mutta tällä kertaa se todella iski tajuntaan. Onko mahdollista, että minua kohdeltiin väärin? Onko se todella mahdollista?
En tiedä mitä muuta kirjoittaa. Asiaa olisi varmasti enemmänkin.
Kopion tämän tekstin suoraan blogistani.
Me seurusteltiin yli kolme ja puoli vuotta. Suhteen loppua kohti en enää tuntenut hänen niin paljon vetoa.. Enkä ollut enää häneen rakastunut. Olin riippuvainen hänestä ja siitä, että hän auttoi minua kulkemaan paikasta toiseen. Hän sanoi minulle kerran, että "Ole tyytyväinen, että oon sun kanssa! Kukaan muu ei huolis sua!". Se jätti jäljen, enkä osannut päästää irti.
Suhteemme viimeiset 14kk olivat minulle erityisen vaikeat. En ollut kiinnostunut harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Petin häntä kahden eri tytön kanssa. Sen neljäntoista kuukauden aikana en enää rakastanut häntä. En halunnut seksiä. Hän suuttui siitä. Puhuin asiasta jopa terapiassa, että mitä minun pitää tehdä? En halua seksiä, mutta en halunnut että hän lähtee. Monet kerrat sanoin ei. EI ei ei ei. Mutta silti päädyin harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Katsoin seiniä ja tunsin itseni niin huonoksi. Sen jälkeen sanoin, että menen puhdistautumaan. Suihkussa itkin. Joskus oksensin.
Ja aina kun kieltäydyin hän sanoi, että minun pitäisi koska olen hänen tyttöystävänsä ja se on minun tehtäväni. Hän uhkasi jättää. Hän uhkasi ja hän huusi ja suuttui. Ja minä annoin periksi. Riisuin vaatteet. En ollut koskaan märkä. Kun hän ei katsonut syljin kädelleni ja hieroin syljen näyttämään siltä kuin olisin ollut märkä.
Poika oli väkivaltainen toisinaan. Ei seksin aikana.. Mutta muutoin kyllä. Kerran hän heitti minua maitolasilla ja se särkyi. Hän huusi ja huusi. Minä itkin ja konttasin lasinsiruja lattialta ja itkin itkin itkin.
En osaa kirjoittaa tästä. Nämä ajatukset eivät ole minulle selkeitä. Kysyin anonyymina tumblrissa monilta, että mitä se oli. He sanoivat, että raiskaus. Koska olin kieltänyt.
Miksi minusta silti tuntuu, että se oli täysin omaa syytäni?
Nämä painajaiset ovat toistuneet muutaman kerran, mutta tällä kertaa se todella iski tajuntaan. Onko mahdollista, että minua kohdeltiin väärin? Onko se todella mahdollista?
En tiedä mitä muuta kirjoittaa. Asiaa olisi varmasti enemmänkin.
Kopion tämän tekstin suoraan blogistani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kait se tunnusmerkit täyttää, kun kerran kielsit, eihän avioliitossakaan saa raiskata/pakottaa seksiin. Toisaalta, sinun olisi pitänyt ehdottomasti irrottautua siitä suhteesta..joka ei sua tyydyttänyt, eikä ollut mikään parisuhde, joku aivan muu se oli.
Olen mies, ja voin sanoa etten ole koskaan ketää joutunut suostuttelemaan seksiin kanssani, en irtonumeroita, enkä vakituisia. Kerran nuorenamiehenä, sanotaan että 18v, olin tilanteessa, tytön kanssa sängyssä, ei hän vastustellut mitenkään, vaan ei myöskään puhunut/ollut mitenkään aktiivinen.. odotti ilmeisesti vaan mitä tulisi tapahtumaan, tiedätkös mitä tapahtui? Kyseessä oli yhdenillan juttu, joten nousin ylös sängystä, ja kysyin, josko hän haluaisi lähtee jo kotiinsa, että voin nukkua?
No, tyttö keräs kamansa ja meni;)
Jos sanoit ei, mutta kuitenkin muutit mieltäsi ja vapaaehtoisesti menit sänkyyn hänen kanssaan, on aivan turha puhua mistään raiskauksesta. Jos sanoit ei ja mies otti silti väkisin kielloistasi huolimatta, kyseessä oli raiskaus.
Se, että seksi oli sinulle epämiellyttävää, ei vielä missään tapauksessa tee siitä raiskausta, mikäli kuitenkin itse valitsit seksin harrastamisen. Mies saattoi olla kusipää uhatessaan jättää sinut, mikäli et harrasta seksiä hänen kanssaan, mutta kusipäisyys ei ole rikos. Sitä paitsi itse kerrot pettäneesi häntä toistuvasti ja kieltäytyneesi seksistä kokonaan, joten ymmärrät kai, että miehesikin oli luultavasti hyvin turhautunut suhteessanne.
Pettäjän on sitä paitsi turha leikkiä viatonta uhria.