Jonkin verran ovat tulleet tutuiksi marjastamisen myötä ja joka kerta metsään mennessä ilmenee sama ongelma: jaloissa alkaa tuntua pistelyä.
Aluksi aina luulen, että minua on pistänyt käärme, mutta ei: muurahaisethan ne könyävät säärtä pitkin ylös ja purevat mennessään.
Miten täällä on näitä pikkumuurahaisia joka paikassa?! Nämä eivät siis ole tavallisia muurahaisia, jotka pesivät keossa.
Ilmeisesti ei sitten tarvitse pelätä käärmeitä, kun nämä pikkuelikot ovat kansoittaneet kaikki paikat.
Aluksi aina luulen, että minua on pistänyt käärme, mutta ei: muurahaisethan ne könyävät säärtä pitkin ylös ja purevat mennessään.
Miten täällä on näitä pikkumuurahaisia joka paikassa?! Nämä eivät siis ole tavallisia muurahaisia, jotka pesivät keossa.
Ilmeisesti ei sitten tarvitse pelätä käärmeitä, kun nämä pikkuelikot ovat kansoittaneet kaikki paikat.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Muurahaiset eivät näe metsää puilta.
Osta Epilaattori.
Ja toisaalta, metsä ei ole kaupunkilaisten paikka, siellä tarvitaan erilaista vaatetusta.
H.
Jos poikkean keräämään litran marjoja metsäpolun varrelta, niin en ala sonnustautumaan mihinkään erävaatetukseen.
Kaikesta kun nykyään on pulaa, niin miten voitaisiin hyväksikäyttää näitä pikkumurkkuja?
"ap"
Muistaakseni, arvoisa YLE: mme teki jokusen tylsän dokumentin, tai osti, koska heillä ei tuhlata rahaa kotimaiseen televisiointiin, paitsi uusintoihin, ne kun on jo maksettu, ja omasta takaa on asiantuntevat dokumentaristit laitettu jakeluun, paitsi Ella, mutta hän onkin sievä nainen, kuinka hyönteisproteiini pelastaa maailman.
Lapsena tuli otettua montakin Kärpästä siivistä ja poltettua sen silmät kuumalla hellalla.
Muistan vieläkin Pähkinäisen hajun.
Varmaan Rapu-tyyppinen valmistus olisi hyvä, tarpeeksi kuuma paistinpannu, ja sit kaataa sangollisen Muurahaisia sille.
Ei Tilliä, vaan Valkosipulia ja Voita, Suolaa tietysti ja side silmille ja Pyykkipoika Nenään.
H.
Entäs etanat, lehtoetana pulliainen mutustelee puutarhassa nautinnollisesti, mikäpä estää niitä valmistamasta lihan tarpeeseen?
Pari päivää vesi maitoseoksessa ja sitten pesu ja kattilaan, eikun uuniin valkosipulivoin kera:D Ah, mikä herkku valkkarin kanssa, loput voita menee patongilla imeytettynä herkkuna alas! Bon apetit!
Miten voi syödä etanan, osterin, ison katkaravun?
En epäile makunautintoa, se on kunkin oma, mutta olomuotonsa ovat kovin luotaantyöntäviä, kuin myös suutuntemus.
Keltiäisiä meillä sanottiin, ja niiden ruikkaukset polttaa iholla pitkään. En tiedä mikä oikea nimike on, mutta inhottavia ovat.
Pukeudu oikein, housut vaikka ilmastointiteipillä nilkkaan kiinn ja sukat niiden päälle. Tee hihansuille sama , myös hirvikärpäsille sama ohja.
Wikipedia: "Keltiäisellä ei kuitenkaan ole myrkkyä eikä pistintä.", joten ei ne niitä voi olla.
Ne sekoitetaan usein Myrmicinae-alaheimon pistävään Myrmica rubra-lajiin, jatkaa Wiki.
Niitä kutsutaan kusiaisiksi.
"kusiainen kumminkin"
Keltiäinen puree.
Ja väristä on helppo päätellä mistä se on nimensä ja lempinimensä saanut.
Oliskos joku esi-lappalainen pissinut liian lähellä turvetta? :)
H.
Ei niitä nyt joka paikassa ole. Itse asiassa ei noihin törmää ellei satu seisomaan pesän päällä. Pieni siirtyminen riittää, eivät ne seuraa.
Suositus: hanki kumisaappaat.
Tulin juuri metsästä kolmen tunnin marjareissusta. Minulla oli pitkävartiset Kuomat jalassa, eikä isoista eikä pienistä muurahaisista ollut kiusaa.
Pari viikkoa sitten olin puistomaisessa metsässä lenkkareilla ja siellä kyllä joku ilkiö kiipesi huomaamatta säärtäni pitkin. En edes nähnyt tuota purijaa, mutta ilkeästi jäi jälkensä kirvelemään.
Tänään taisin kyllä astua maa-ampiaisen pesään, mutta ei siitäkään isompaa meteliä syntynyt. Lähdin vain kiireesti eteenpäin ja pörrääjät jäivät toimittelemaan omiaan.
Ovat nuo maa-ampiaiset minutkin saaneet kiirehtimään. Hyvä, että muistutit. Kyypakkaus mulla on yleensä mukana, pitänee kaivaa esiin.
"1943"
Luonnonantimissa Kyypakkaus on sama kuin Raamattu laukussa.
Pelkkää höpinää.
H.