Hei, haluaisin vähän neuvoa niiltä jotka ovat viettäneet välivuoden, että kannattiko. Nyt tuntuu nimittäin itsestä, ettei jaksaisi opiskella tai varsinkaan tutustua toisiin ihmisiin ja meinasin viivyttää opiskelupaikkaa ja viettää vuoden kotona. Tuleeko aika kuinka pitkäksi? Ongelmia minulla on ainoastaan sosiaalisuudessa ja muilta saanut lahjaksi vamaan jonkinmoisen paniikkihäiriönkin ja siksi en haluaisi töihinkään (mennä ainakaan aluksi). Mutta ehkä onkin parempi antaa itsentä kerran lepää kunnolla kun toimia puolitehoisena opiskella/duunissa eläkkeelle asti. Onko teitä muita auttanut kotona oleminen ja pikkuhiljaa elpyminen vai pahentaako se vaan asioita (oletettavasti riippuu myös ihmisestä itsestään)?? Itsestä tuntuu että molempi pahempi.
Opiskeluissa väsähtäneen välivuosi, mielipiteitä
Syrjäytetty
5270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä kannattaisin sitä, että kuitenkin aloittaisit syyslukukauden. Jos välivuosi tuntuu vielä joulun alla hyvältä idealta, niin voisit aloittaa välivuoden kevätlukukaudesta alkaen. Näin ehdit saada jo tuntumaa opiskeluihin ja tiedät mihin olet välivuoden jälkeen palaamassa. Osa-aikatyö (esim. 3 pv/vk) voisi olla yksi vaihtoehto välivuodelle, ei sido liikaa, mutta kerryttää arvokasta työkokemusta. Tärkeintä kuitenkin, että kuuntelet itseäsi, mutta älä epäröi myöskään haastaa itseäsi tilaisuuden tullen:-)
Komppaan herttaa, ja täydennän: Kaikki pepu & sälä mitä vait saatkaan suoritettua on aina alta pois jatkossa. Tee vaikka jotain helppoja valinnaisia opintoja (niitä on ihan mitä vaan tarjolla!), kaikki korkeakoulutasoiset suoritukset kelpaavat vapaasti valittaviksi mihin tahansa tutkintoon. Ehdit käydä sitten töissä paitsi nyt siinä epämieluisassa niin myös tulevassa, mieluisassa opiskelupaikassa.
Välivuosi ei ole huono ajatus. Mutta millä elätät itsesi? Tätähän pohdit itsekin.
Työelämässäkin olessa (riippuen vähän alasta) voi pitää vuorotteluvapaita ym. taukoja. Ei tarvi raataa tauotta eläkeikään asti. Eihän edes tiedä mikä eläkeikä on aikanaan kun olet elämässä siinä vaiheessa.
Itse pidin taukoa lukion jälkeen. Opiskelu ei todellakaan houkutellut, ja kaikki muukin opiskelijaelämään kuuluva tuntui huonolta ajatukselta.
Elelin vähän aikaa säästöilläni, istuin kotona ja vain olin. Kun seinät alkoivat kaatua päälle, ja rahat loppuivat, menin töihin erääseen toimistoon. Seuraavana keväänä mietin opiskelujen aloittamista, edelleenkään ajatus ei houkutellut. Pidin toisen välivuoden.
Toisen vuoden aikana tajusin, että odottamassa oleva opiskelupaikka ei olekaan sitä mitä haluaisin opiskella, hain toiselle alalle ja opiskelumotivaatio kasvoi huippuunsa kesän aikana. Uusia ihmisiä oli mukava tavata, tunneilla mielenkiintoista ja ala vihdoin oikea. Syksyn tappotahti kuitenkin vei veronsa, ja joululomalla motivaatio taas lässähti. Kevään kävin tunneilla jos jaksoin. Enää ei voinut olla poissaolevana.
Kesällä mietin tarkkaan mitä tekisin, päätin kuitenkin jatkaa ja motivaatiotakin oli vaihtelevasti. Nyt juuri valmistuneena olen iloinen että jaksoin potkia itseeni virtaa. Olen kuitenkin ehdottoman varma, että ilman välivuosia en olisi koskaan valmistunut.
Tiedän niitäkin tapauksia jotka eivät koskaan palaa koulun penkille välivuodeltaan, mutta enemmän tunnen ihmisiä joilla opiskeluinto on löytynyt hanttihommia tehdessä. Mieti siis tarkkaan mikä tuntuu itsestäsi hyvältä. Se mikä toimii yhdelle, voi olla maailman huonoin ratkaisu toiselle.
Älä jää kotiin. Mitä tahansa teetkin, älä jää kotiin.
Itse pidin neljän vuoden "välivuoden" lukion jälkeen ja olen nyt aloittamassa opiskelut uudestaan. Lukiossa viimeinen vuosi meni lintsaten (ei kannata antaa sille pikkusormea sillä lintsaamisesta tulee helposti tapa) ja olin niin lopen uupunut opiskeluun, eikä minulla ollut hajuakaan mitä voisin sen jälkeen opiskella, joten olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni, sillä nyt olen aivan uudistuneella asenteella liikenteessä. Kenties väsähdän uudestaan koulussa, mutta en suosittele kouluun pakottautumista jos on jo valmiiksi negatiivisella asenteella liikenteessä. Nyt minusta tuntuu että osaan suhtautua opiskeluun työelämän näkökulmasta, en vain teoriassa, vaan myös tunnetasolla, mikä luo huomattavasti vankemman pohjan motivaatiolle kuin jos olisin keltanokkana lukiosta suoraan ponnahtanut jatko-opiskeluihin.
Sen sijaan suosittelisin että menisit töihin. Kerro työkkärissä paniikkihäiriöstäsi (jos sinulla ei ole diagnoosia, hanki se) ja jos ei muuten työantajien kanssa mahdolliset erityisjärjestelyt onnistu, niin varmasti työkkäri onnistuu sinulle jonkin harjoittelupaikan työmarkkinatuella hankkimaan. Tärkeimpänä näen sen ettet jää kotiin vaan hankit jotain mikä pitää sinut täysjärkisenä, kenties pidemmällä tähtäimellä positiivisten kokemusten jälkeen lievittää paniikkihäiriötäsi, ja näyttää CV:ssä edustavammalta kuin tyhjät aukot opiskelu- ja työhistoriassa.