Asiahan ei tietysti minulle kuulu mutta, voisinko/ enkö voisi hienovaraisesti kertoa exäni nykyiselle ...en vain haluaisi kenellekkään toiselle sitä kaikkea samaa, mitä olen itse kokenut.
Vai pitäisiköhän antaa vaan hänen itsensä valita? Sääli vain meitä, jotka ettemme "rakastuneina" huomaa mitään...
Pikkuisenkos olen katkeroitunut, mutta omilla jaloillani seison, kait...
Vai pitäisiköhän antaa vaan hänen itsensä valita? Sääli vain meitä, jotka ettemme "rakastuneina" huomaa mitään...
Pikkuisenkos olen katkeroitunut, mutta omilla jaloillani seison, kait...
Vastaukset 18
Vanhimmat
itse soitin narsistimiesystäväni exälle erottuani. Toivon, että olisin keskustellut hänen kanssaa aikaisemmin, ehkä olisin välttynyt paljolta pahalta.
Jos exäsi on vasta ryhtynyt seurustelemaan, voi olla ettei hänen nykyinen usko tai halua uskoa sinua, ja ehkä exäsi on kertonut sinusta kaikkeä ikävää...alkuhan on aina ihanaa, erityisesti narsistin kanssa...
Ehkä voit varovaisen ystävällisesti kertoa hänelle, että exässäsi on vaikeita piirteitä, alistaa, mitätöi, parjaa, kontroloi (mitä hänellä nyt onkaan) ja, että hän voisi ottaa sinuun yhteyttä jos hänestä siltä tuntuu.
Väkisin ei kannata tyrkyttää sellaista totuutta, jota toinen ei halua hyväksyä.
Kyllä, ehdottomasti, soita! Sinun vaikuttimesi on ennen kaikkea välittäminen, eikä tarkoitus vain mustamaalata ex:ääsi. Ja vaikkei nyt pystyisi vielä asiaa ottamaan vastaan, jää se jokatapauksessa jonnekin mielen pohjalle. Sitten kun tilanne alkaa mennä vaikeaksi, on jotain perusteita omalle pahalle ololle. Muutakin kuin se, että kaikki vika ja syy on itsessä. Ja siitähän narsisti pyrkii saamaan uhrinsa vakuuttuneeksi.
Niin, kertoako vai ei, siinäpä mietittävää. Kun on kuitenkin otettava huomioon se että yhden narsisti ei vällämättä ole toiselle narsisti. Katsomme kovin helposti asioita omasta näkökulmasta siten, että kun 'minä' en pärjännyt eksäni kanssa, ei kukaan muukaan ihminen maailmassa tule pärjäämään.
Ap, halusi kertoa, johtuu juurikin mainitsemastasi katkeruudesta exääsi kohtaan. Itsellesi tärkeintä on nyt oma elämäsi, ei mitä muut tekee. Henkinen irtipääseminen.
Kertomisen mahdollinen haittavaikutus voipi olla projektiivinen identifikaatio ja sen seurauksena itsensä toteuttava ennuste, joka tuhoaa exäxi uuden suhteen.
Ja, kapuloiden heitto exän rattaisiin, on, anteeksi vaan, aika narsistista. Olet kokenut vakavan narsistisen loukkauksen, kun se paranee, et enää tunne katkeruutta tai halua muokata exäsi elämää.
otta tuokin ja varmasti kannattaa omaa arvostelukykyä käyttää asiassa... sitäpaitsi kokemuksesta voin sanoa, että mikäli jostain syystä haluaa ummistaa silmänsä toisen väärinkohtelulta, niin sen tekee. Ja voi tehdä aina vaan uudelleen... Sanoipa kuka mitä tahansa. Itse olen tehnyt niin, että kun liittyen poikani viikonlopputapaamisiin isänsä kanssa on tullut sählinkiä ja tällöin hänen nykyisensä on ollut minuun yhteydessä tyyliin "X ei olekaan nyt paikalla, eikä ole tietoa koska tulee", niin olen niissä tilanteissa yrittänyt olla mahdollisimman helposti lähestyttävä ja yrittänyt viestittää sitä, että ymmärrän mistä on kyse. Ettei tämä ole mitenkään ainutlaatuista ja ihmeellistä, vaan pikemminkin ex:äni tapa elää, olla ja porskuttaa muista välittämättä. Vaan täytyy kyllä sanoa, että niinä synkimpinä aikoina avioliitossani olisin todellakin kaivannut ympäröiviltä ihmisiltä vinkkiä siitä, että tuo ei nyt näytä hyvältä. Mikä siinä onkin, että me kunnioitamme niin käsittämättömän paljon toisten tilaa ja yksityisyyttä, ettemme tee mitään, vaikka näemme toisen voivan huonosti? Ja varoitammehan me liikenteessäkin esim. vilkauttamalla valoja vastaantulijalle, jos näemme hirviä olevan tiellä... no, ehkä kaukaa haettu esimerkki. Vaan nyt tuli mieleeni juttu, jonka luin vastikään rajoista. Että minä itse olen vastuussa omista teoistani, arvoistani yms. ja vain niistä. Toinen aikuinen on vastuussa omista reaktioistaan, teoistaan, arvoistaan, jne. Eikö tämän pohjalta olisi oikeutettua, että mikäli itse kokee puhtaasti toisen välittämisestä johtuvaa huolta (omat vaikuttimet kannattaa punnita tarkkaan!), niin sen saisi ilmaista? Ja on sitten toisen vastuulla hänen vastineensa kuulemaansa?
Kyllä tällaisessa vertaistuki ja keskustelupalstalla nimenomaan tuleekin ilmaista oma mielipide ja kannanotto, ja jokaisen vastuulla on luetun ymmärtäminen sekä tunteet joita kommentit aiheuttaa.
Palstalla oli aikanaan melkoinen kädenvääntö tuosta vastuu-asiasta, osa lukijoista vieritti kaiken vastuun 'narsistin' niskaan jopa siinä määrin että parantuminen on mahdotonta jollei -narsisti- tee jotain.
No, uhri, joka luovuttaa paranemisvastuunsa toiselle henkilölle, hidastaa eheytymistään todenteolla. Sitä kuuluisaa erityiskohtelun vaatimista.
Liitot missä toinen ei kanna vastuuta itsestään eikä tunne halua yhteisvastuuseen, kariutuvat herkästi toisen väsymiseen. Kukaan ei jaksa kannatella toista loputtomiin.
Vastuu kuulemastaan täällä on siis kuulijalla, ei kirjoittajalla, silti osa porukasta risahtelee, räsähtelee, vetää herneitä nenään, ei suvaitse, yrittää pistää ruotuun, kenkkuilee. Aika inhimillistä. ;)
Kiitos yxex:) En enää puutu exäni elmään ja toivon, että ei hänkään minun...
Viisas ratkaisu. Koska tiedät mitä tapahtuu, kun asia tulee ilmi. Anna exäsi olla omissa oloissaan ja jatka sinä elämääsi tahtomallasi tavalla.
Nimittäin se välimatkan pitäminen rauhoittaa kummasti. Narsisti ei pääse kostamaan sinulle, jos hänen uudessa suhteessa kaikki menee kiville.
Hänen laistaan on vain 1 ja ainoa. Eli uskoo "ikuiseen rakkauteen" tarkoittanee sitä, että hakee rakastumisen tunnetta aina uudelleen ja uudelleen...
Alku oli meilläkin kuin sadusta:) Vuoden päästä alkoi helvetti. Muistan vieläkin ensimmäiset loukkaukset ja kuinka ne tuntui tuolloin sielussa saakka.
Sitten tuli kuvaan pettämiset ja jojo ilmiö, eli ollaan, ei olla, ollaan yhdessä kuinka herralle vain parhaiten sopi. Minä höntti kuitenkin niin rakastuneena annoin kaiken anteeksi. Loppuaika yhdessäolosta olikin sitten vain alistamista, haukkumista, mököttämisellä mitätöintiä. Taas pettämistä ja katumista.
Täytyy myöntää, että virheitä tein myös minä, mutta en kuitenkaan koskaan pettänyt. Siis en kuvittelekkaan olevani helpoin mahdollinen seurustelukumppani.
Alusta saakka itselläni oli tunne, että vedin miestä perässäni, kuin kivirekeä. Hänelle kävi kaikki, mutta omia juttuja ei juuri ollut. Eli kaiken tekemisen sain järjestää itse. Perässä tuli kuin buudeli, kunnes nämä pettämiset ja muut jutut tulivat julki. Tämä varmasti on yksi syy siihen, että olen katkera. Rahat ja terveys meni, mutta enhän voi syyttää tietenkään kuin itseäni, kun olin niin tyhmä, että en tajunnut aijemmin lopettaa suhdetta ihan kokonaan.
On kyllä nyttemmin taas sellaisen teatterin esittäjä, että aivan puistattaa. Koittaapa olla hyvinkin ystävä kanssani kun on uusikko kuvioissa, lässyttää niitä näitä, mutta kun keskustelemme kahden, niin on aivan toisenlainen. Karjuu ja kilahtelee joka sanasta.
Kun itselläni alkaa suhde, hän tekee tikusta asiaa ja soittelee monta monituista kertaa...Jatkossa aijon olla vataamatta puheluihinsa. Erosta on jo monta monituista vuotta, mutta silti tämä vaan jatkuu. Tosin meillä on yhteinen lapsi, joskin jo kohta aikuinen, eli asioita ei tarvitse hoitaa henkilökohtaisesti, vaan lapsi voi itsenäisesti toimia ja hänen kauttaan voi viestitellä, josko niin tärkeää asiaa on.
Pikkuisen piti taas purkautua, mutta ei se mittään, kun tämä kuitenkin helpottaa:)
Mitäs jos sanoisit vaikka jotenkin niin, että jos tulee vaikeuksia, olet tukenasi sille uudelle? Kertoisit, että exäsi kohteli sinua mielestäsi huonosti, mutta ettet täysin kuitenkaan hauku häntä toiselle. Annat mahdollisuuden päätellä itse. Ehkä jopa sanot, että teidän suhde on varmaan erilainen. Rakastunut ihminen näkee vaaleanpunaisten lasien läpi eikä välttämättä usko.
Vaikeuksien tullessa hän kuitenkin muistaa sanasi ja epäilysi, vaikka aluksi mielipiteesi ärsyttäisikin. Ei ehkä enää usko niihin narsistiexäsi juttuihin, kun ymmärtää, että joku on puolella.
Nooh, en sano kyllä enää yhtään mitään...Nyt alkoi näemmä lapsen puolelleen puhuminen ja lahjonta...Ostellaan sitä sun tätä, pyydetään kaiffarit syömään... Eipä mitään, ihan kiva lapselle.
Mutta toivottavasti hän on niinkuin minäkin, eli aatoksena, että rakkaus ei ole kiinni rahanmäärästä:) Joku on nyt saanut herneen nenäänsä tästäkin vähästä ja koittaa esittää ihan jotakin muuta.
Minulle sopii, että ostelee lapsellensa kaiken haluamansa, mutta käyttäytyyköhän kuitenkaan ihan aikuisen tavalla. Koittaako hän nyt sitten lapsen kautta kostaa, kun huomaa, että minullakin voi mennä hyvin ja löysin itselleni ns. rakkaan. Ns. koska en vielä tunne ihmistä, että voisin sanoa tuleeko suhde toimimaan:)
Itselläni on mennyt kaikki rahat suhteessa tämän herran kanssa, niin että en voi ostella lapselle skoottereita jne...
Tämä herra josta on kyse on lapseni isä. Nyt täytyisi vaan kohta jo aikuiselle lapselle selittää, mistä johtuu, että äiti poistuu takavasemmalle...
En halua olla enää missään tekemisisiissä, joskin lastani rakastan yli kaiken, mutta en halua häntä väliimme riitoihin.
Isä ei suostunut antamaan lasta luokseni..En alkanut vääntämään, koska hän on ollut kuitenkin lapselle hyvä. Nyt näemmä koittaa laittaa parastaan, ostelemalla kaikkea, mihin minulla ei ole varaa...Toinen raukka on aivan isänsä lumoissa, johon minä en voi muuta kuin sanoa "Ihanaa, ihanaa" on siulla sitten mahtava iskä:)
Narsisti isä on hyvä lapselleen. Hyvä näin.
Mutta kuitenkin yleensä lapsi on ainoastaan *vallanväline* narsistille. Lapsi toimii työvälineenä tässä teidän kiville menneessä suhteessa. Kun tällä työvälineellä ei enää saavuteta haluttua menestystä. Niin silloin se mielenkiinto sitten alkaa hiipumaan lasta kohtaan.
Ja toiseksi, narsisti haluaa lapsen (l.työvälineen) suosion kautta todistella ympäristölleen hänen paremmuuttaan vanhempana. Ja sinun mitättömyyttäsi.
Koska hän ei anna sinun tavata lastasi. Niin ei tule myöskään tätä pelättyä kilpailua paremmuudesta. Siis lapsi toimii taas vallanvälineena. Kun nyt on vain hänen yksipuoleisesti luoma mielikuva ympäristölle, tästä teidän vanhemmuudesta. Todennäköisesti hän antaa ympäristön ymmärtää, että sinä äitinä, et EDES halua tavata lastasi. Vaikka todellisuudessa asia olisi toisin.
Narsisti on todella kiero siinä, kun hänellä on tarve murskata toisen ihmisen itsetunto ja ihmisyys. Hän ei kaihda mitään keinoja. Hän voi jopa *uhrata* lapsenne tälle asialle. Ei ole mitään merkitystä äiti- lapsisuhteella. Joskus tuntuu, että lapsellakaan ei ole muuta, kuin hyötyarvo narsistille.
Heh, ette puhu oikeasta narsistista. Ymmärtäisitte jos kuuntelisitte itseänne. Vika on teissä ja katkeruudessanne jonka takia haluatte nähdä toisen mörkönä.
-tytär
Kyllä olet niin oikeassa tässä narsisti vanhemman lapsensa käyttämistä työvälineenä.
Toivottavasti lapseni nyt lomansa aikana avasivat silmänsä narsisti vanhemman käyttäytymiselle eivätkä enää koskaan suostu pompoteltavaksi ja pitävät omat lapsensa erossa tästä sairaasta ihmisestä.
aloittaja, kuinka terve sinä itse olet ?
jos olet terve, elä omaa elämääsi, eteenpäin, tuollainen ajattelu on sairasta.
Josko siitä suhteesta minkä läpikävin tervepäisenä selviää, niin täytynee kyllä aika fakiiri olla. Henkistä ja lopussa jopa fyysistä väkivaltaa.
Poitsu 16 v. saa ja käykin kyllä luonani ihan oman mielensä mukaan. En vain ymmärrä miksi isänsä on ruvennut nyt lahjomaan häntä rahalla ja tavaralla kun ei sitä suhteessa ollessamme kuitenkaan tehnyt. Eikä varmasti ole tuon ikäiselle ihan hyväksi saada kaikkea mitä ikinä haluaakin pyytää.
Itse olisin kyllä ollut enemmän kuin tyytyväinen, josko joku olisi minua varoittanut herran käytöksestä. Ei olisi tarvinnut ottaa turpaansa ihan niin montaa kertaa Nyt jälkeen päin olen saanut tietooni, että kaikki hänen edellisetkin suhteensa ovat loppuneet pettämiseen. Niin että tämmöinen tapaus...
Aika yleistä, että vanhemmat alkaa hyvittelemään eron tms jälkeen lapsiaan tavaroilla. Sitten nämä oppivat käyttämään sitä hyväkseenkin ja raha virtaa.
Manipulointitaidot myös kehittyy. Nim kokemusta on vaikka en erolapsi olekaan. Valitettavasti ;)
Mutta tuosta toisten varoittelusta... musta on perin outoa mennä puuttumaan toisten elämään, siis ihan lähtökohtaisesti, ja jos ei sellaisen tekijä ole jo alkuperältään katkera jollain tasolla tms., niin sellaiseksi se ainakin tulkitaan.
Elä ja anna toisten elää.
Lienee aika harvassa ne jotka aattelee että ai kun kiva kun tuo eksä kertoi mikä toi on, eroampa sitten. Teet itsestäsi vain pellen.
ei pidä kertoa, ellei toinen tule kysymään, silloin toki tulee olla ihan rehellinen. Antaa toisten elää elämäänsä.
Ainoa, mikä tuli mieleen, että jos suhteeseen on liittynyt jotain todella pahaa, rikollista yms, niin siinä tapauksessa jonkinlaista vihjausta voisin itse ainakin harkita. Luulisin. Vaikea kuvitella, kun sellaisessa tilanteessa ei ole ollut.