Aamu-yötä,
Tässä taas yövuorojen jäljiltä ei nukkumatti minua muistanut, joten ajattelin tänne tulla lopultakin kysymään asiaa, joka on minua mietityttänyt jo aika kauan.
Joskus aikanaan hain tukea ja ymmärrystä suomalaiselta FTM-forumilta, ja hetken siellä viihdyttyäni minut heivattiin pihalle koska epäiltiin että olen "feikki" enkä "tarpeeksi trans" (ihan jotakuinkin näillä sanoilla) :-o Ilmeisesti siksi, että kyselin liikaa ja halusin vastauksia ja informaatiota, minä kun en itse Suomessa asu mutta olen yhä (ikävä kyllä) Suomen kansalainen. Tämä noin vuosi, pari sitten. Muilla ulkomaisilla forumeilla olen sitemmin saanut tukea ja apua, ja tavannut aivan loistavia ystäviä. Mutta tuollainen suhtautuminen säikäytti kyllä, ja pahoitin siitä mieleni (en ole sen jälkeen edes yrittänyt hakeutua suomalaisille forumeille, ainoastaan tänne tulin nyt kirjautumaan).
Kun sitten myöhemmin löysin jokusen suomalaisen toverin kokemuksia jakamaan, sain kuulla että yhteisö siellä on aivan eri lailla sulkeutunutta, melkein kuin joku salakerho, koska pelkäävät niin paljon syrjintää tai väkivaltaa yms. Itse olen semmoinen avoin hölösuu, että vaikka menen ihan täydestä nykyään eikä kukaan mitään kysele, niin puhun asiasta jos aihetta sivutaan ja ETENKIN jos joku heittää jotain transphobisia kommentteja (näin käynyt erittäin harvoin, ja silloinkin kyseessä usein ylimennyt vitsi).
Koskaan en ole kokenut syrjintää tai mitään negatiivista palautetta - tietty tyhmiä kysymyksiä on satanut niskaan ja edelleenkin näin käy toisinaan, mutta pyrin asettamaan itseni kysyjän asemaan ja lähes 100% voin sanoa ettei kyselijä loukata halua, vaan ei yksinkertaisesti tiedä aiheesta ja on utelias. Minustahan se on kiinni miten ja mitä hänelle vastaan - otanko nokkiini vai pyrinkö sivistämään :)
Mutta onko tosiaankin niin, että Suomessa trans-ihmisenä olo on hankalaa? En puhu mistään lääkärikäynneistä tai hoidoista, vaan julkisesta suhtautumisesta. Haluaako joku jakaa ikäviä kokemuksia? Entä niitä hyviä? Onko tämä salailtava aihe, onko suurin osa stealth? Onko minun syytä olla varuillaan kun taas tulen käymään, mitä kellekin sanon? En meinaan ole Suomessa käynyt pikavisiittiä lukuunottamatta ollenkaan hoitojen jälkeen... Enkä nyt tarkoita että menisin torille aihettani laulamaan, mutta esim jos kaveriporukalla ollaan baarissa tms ja aiheesta tulee juttua, onko minun hyssyteltävä kun muitakin ihmisiä on läsnä?
Aamunjatkoja kaikille :)
Tässä taas yövuorojen jäljiltä ei nukkumatti minua muistanut, joten ajattelin tänne tulla lopultakin kysymään asiaa, joka on minua mietityttänyt jo aika kauan.
Joskus aikanaan hain tukea ja ymmärrystä suomalaiselta FTM-forumilta, ja hetken siellä viihdyttyäni minut heivattiin pihalle koska epäiltiin että olen "feikki" enkä "tarpeeksi trans" (ihan jotakuinkin näillä sanoilla) :-o Ilmeisesti siksi, että kyselin liikaa ja halusin vastauksia ja informaatiota, minä kun en itse Suomessa asu mutta olen yhä (ikävä kyllä) Suomen kansalainen. Tämä noin vuosi, pari sitten. Muilla ulkomaisilla forumeilla olen sitemmin saanut tukea ja apua, ja tavannut aivan loistavia ystäviä. Mutta tuollainen suhtautuminen säikäytti kyllä, ja pahoitin siitä mieleni (en ole sen jälkeen edes yrittänyt hakeutua suomalaisille forumeille, ainoastaan tänne tulin nyt kirjautumaan).
Kun sitten myöhemmin löysin jokusen suomalaisen toverin kokemuksia jakamaan, sain kuulla että yhteisö siellä on aivan eri lailla sulkeutunutta, melkein kuin joku salakerho, koska pelkäävät niin paljon syrjintää tai väkivaltaa yms. Itse olen semmoinen avoin hölösuu, että vaikka menen ihan täydestä nykyään eikä kukaan mitään kysele, niin puhun asiasta jos aihetta sivutaan ja ETENKIN jos joku heittää jotain transphobisia kommentteja (näin käynyt erittäin harvoin, ja silloinkin kyseessä usein ylimennyt vitsi).
Koskaan en ole kokenut syrjintää tai mitään negatiivista palautetta - tietty tyhmiä kysymyksiä on satanut niskaan ja edelleenkin näin käy toisinaan, mutta pyrin asettamaan itseni kysyjän asemaan ja lähes 100% voin sanoa ettei kyselijä loukata halua, vaan ei yksinkertaisesti tiedä aiheesta ja on utelias. Minustahan se on kiinni miten ja mitä hänelle vastaan - otanko nokkiini vai pyrinkö sivistämään :)
Mutta onko tosiaankin niin, että Suomessa trans-ihmisenä olo on hankalaa? En puhu mistään lääkärikäynneistä tai hoidoista, vaan julkisesta suhtautumisesta. Haluaako joku jakaa ikäviä kokemuksia? Entä niitä hyviä? Onko tämä salailtava aihe, onko suurin osa stealth? Onko minun syytä olla varuillaan kun taas tulen käymään, mitä kellekin sanon? En meinaan ole Suomessa käynyt pikavisiittiä lukuunottamatta ollenkaan hoitojen jälkeen... Enkä nyt tarkoita että menisin torille aihettani laulamaan, mutta esim jos kaveriporukalla ollaan baarissa tms ja aiheesta tulee juttua, onko minun hyssyteltävä kun muitakin ihmisiä on läsnä?
Aamunjatkoja kaikille :)
Vastaukset 33
Vanhimmat
Suomessa kannattaa pitää mölyt mahassa eikä kannata lähteä mihinkään baariin alun pitäenkään. Suomessa on väkivaltainen persuöyhötys päällä ja osa jengistä ainakin pikkupaikkakunnilla kulkee leijonahupparissa leijonariipus heiluen. Karkea fundamentalistisuuskin on nostanut päätään nyt kun Räsänen on hallituksessa. Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että niinsanotusti omat ovat pettureita ja selkäänpuukottajia - Tuija Braxin eli vihreän oikeusministerin aikana kaikki sukupuolta korjaavat merkittiin julkiseen rekisteriin eikä tälle ole muutosta luvassa minkään puolueen taholta. Setan alajärjestön Mummolaakson mykät feministit taas ovat ihan viimeaikoina syrjineet transsukupuolisia.
Töitä hakiessa törmää joskus mykkään syrjintään niin ettei työvoimapulaa yht'äkkiä enää olekaan tai sitten ihan avoimeen syrjintään, jossa paukautetaan kysymys ihan vasten kasvoja.
Transvestiiteilla on taas kovin vaikea saada vaatteita sovitetuiksi liikkeissä.
Kyllä tasa-arvovaltuutetun toimistossa pitää kiirettä.
Muodollisesti ja paperilla kaikki kiiltää, mutta sitten kun asioita kaivelee, niin tulee toinen todellisuus. Ranneliike-palstalla sanottiin Suomen olevan "pikku Venäjä" mielummin kuin Pohjoismaa, eikä Pohjoismaatkaan mikään paratiisi ole. Prideen tuli pari vuotta sitten kaasuisku ja tänä vuonna satoi kananmunia.
Median suhtautuminen asiaan on ikävää. Karanki ja Salo päätyivät antamaan arvosanaksi kuusi: http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2012/08/uutiset/jarjestot-transasioiden-uutisoin/ Sekin johtui muutamasta poikkeuksellisen hyvästä artikkelista tänä vuonna. Yleensä toimittajat haluavat olla asenteellisia ja tietämättömiä eikä se koske pelkästään transasioita.
Vaikka puhuin tuosta Suomihuppariporukasta, niin koska Suomi on täysillä mennyt tähän europyramidiskeemaan mukaan, niin tämä jengi on oikeassa keskustalaisten kanssa, mutta vihervasemmisto on väärässä ja se tulee kostautumaan jälkimmäisille, mikä on ihan oikein, koska ne ovat pettureita.
Vaikka täällä puhutaan, että näin naisnäkökulmasta miehet ovat helppoja ja naiset ovat vaikeita, niin eipä ole sadellut kutsuja häihin eikä rekisteriäisiin saati että itsellä olisi ollut.
Onneksi kuitenkaan suuri osa suomalaisista transihmisistä ei halua enää lähteä mediaan pelleilemään ja tulemaan pilkatuksi. Jos saa jonkun fiksun artikkelin julkaistuksi, niin kyllä silloin pitää olla selvitettynä toimittajan luotettavuus etukäteen.
Tuon FTM palstan tiukan kannan ymmärtää sillä lurkkijoita löytyy edelleen. Ei siis ihme jos bannia tulee herkästi jos epäillään muuksi kuin transsukupuoliseksi. Nettikiusaaminen on tosiasia eikä kadullakaan haluta leimautua friikiksi.
Suomessa transsukupuoliset ovat lähes kaikki ainakin julkisuudessa stealth koska tavisten joukosta saa vaihtelevan paljon huonoa kohtelua. Julkisuudessa transsukupuolisuudesta puhuu yhden käden sormin laskettava ryhmä transsukupuolisia ja heistäkin vain pari on "antautunut" laajempaan mediaesiintymiseen. Tämä on suomalainen linja tänä päivänä kun transsukupuolisia ei hyväksytä varauksetta yhteiskunnan jäseniksi.
Vaikka itsekin olen kokenut vain vähän syrjintää, en silti halua kuuluttaa kovin laajalti omaa taustaani. Paljon helpompaa on sulautua muiden joukkoon.
Yksi patologinen stalkkeri oli H o m m a -foorumilla ja häntä joutui vähän ylläpito rauhoittelemaan. Tuli toinen, joka ei päässyt yli transjauhamisesta. Kysymys oli siis pelkästään epäilystä. Stalkkeri "tiesi" Suomesta toisenkin transsukupuolisen ja intti kovasti, että te kaksi tunnette toisenne, koska "transupiirit" Suomessa ovat pienet. Mainittakoon, että kaikki muut olivat asian kanssa OK, mutta kun on tällaisia ihmisiä, jotka pistävät psykoosivaihteen päälle, kun tapaavat olettamansa transsukupuolisen, niin se pilaa kokemuksen niiden muiden kanssa kanssa.
Jutussa kävi sitten niin, että kun väkisin outtaamisen uhri pisti laskelmia siitä, mitä Yhdysvalloissa väkisin outtaamisen oikeudenkäynnissä uhrille jouduttiin makselemaan, niin moderaattori puuttui asiaan.
Tällaisia kokemuksia on liikaa. Sitten on näitä pornopettereitä, jotka ovat henkistä sukua itsensäpaljastelijoille ja jotka haluavat esimerkiksi tulla tänne kiusaamaan ihmisiä seksikokemuksillaan vaikka tietävät varsin hyvin, ettei heitä tänne haluta.
Suomessa on tietysti myös toimiva ja aktiivinen fundamentalistiskene joka nyt on tietoinen transihmisistä ja kiitos tästä lankeaa kirkkoherralle, joka antoi median pyörittää itseään niin että lopulta vaikutti ihan täydeltä pelleltä.
Kehenkään ei voi luottaa. Jos luotat leppoisaan tyyppiin, tämä kertoo sinusta toiselle, josta tulee itsellesi maanvaiva. Ihan taviscissienkin kanssa on ongelmaa koulu -ja työviihtyvyydessä enemmän kuin Euroopassa yleensä. Voidaan sanoa Suomen olevan kiusaajayhteiskunta. Pahimmillaan Suomi on väkivaltainen murhaajayhteiskunta. Pidetään päät alhaalla, niin se kiusaaminen menee toiseen osoitteeseen. Tällä hetkellä se osoite on paljolti maahanmuuttajat ja romanikerjäläiset.
Suomessa on myös ollut valetranssukupuolisia, kuten julkisuudessa ollut Jari Ranta, joka nyt on hiipunut, sekä pelkästään ulkomailla vaikuttanut Kiira Triea, joka todennäköisesti ei ole suomalainen lainkaan, vaan esiintyy sellaisena.
Jaaha, no ei ihmekään ole sitten että olen saanut moista palautetta. Eipähän tartte tulla sinne ainakaan avautumaan koskaan, Suomeen siis.
Suomalaisilla forumeillahan yleensäkin on trolleja ja jos mitä arjen sankaria provosoimassa, niin kuin täälläkin Suomi24-palstoilla usein, että sikäli ymmärrän kannan. Enpä ole siitä moksiskaan kun nyt on tuo mun vakkaripalsta jossa erittäin hyvä henki, ja hyvin harvoin mitään urkkijoita sinne tulee, itse asiassa en muista että viimeisen vuoden aikana olisi tullut yhtään.
Kiitos tuosta infosta, toivottavasti meininki joskus paranee...
Tämä Suomi24 palsta on pohjanoteeraus. Täällä lyödään kahdelta taholta, toisten transihmisten ja cis-porukan. Lopetin nopeasti rekisteröidyllä nimimerkillä kirjoittamisen kun sain paskaa silmille kahtapuolen.
Täällä on niin paljon katkeria ihmisiä ja sivullisia "olevinaan asiasta ymmärtäviä" -ihmisiä. Mä olen sitä mieltä, että jokainen päättäkööt onko rohkeasti oma itsensä vai antaako muiden vaikuttaa elämiseensä niin paljon. Itse kerron kaikille joiden koen tarvitsevan tietoa että olen transmies...jos ei kelpaa, voi kävellä ohi. Kyllä ihmisiä riittää tässäkin maassa niin paljon, että saa ystävä ja perhepiirin, jossa saa oikeasti olla semmoinen kuin on.
Mutta toki, mitä kauenpana "landella" ollaan, sitä kovemmat ajatusmaailmat ihmisillä on. Itse sain pohjois-karjalassa tappouhkauksen(pelkästään lesboudesta) ja etelässä selkään taputuksia ja onnitteluja, kun kerroin olevani hoidoissa.
Elämä on juuri niin mukavaa tai paskamaista, miten me itse sen rakennamme. Antaa muiden mennä menojaan. Hyvät kesät kaikille!
"Elämä on juuri niin mukavaa tai paskamaista, miten me itse sen rakennamme."
Porvarillista paskaa, jossa syy valutetaan takaisin uhrille!
Se syy vain sattuu olemaan siinä ihmisessä itsessään. Se luo sen itse.
Mutta jos se ihminen ottaisi vastuun, eikä syyttäisi huonosta tilanteestaan ulkopuolisia, silloin ei tulisi sitä harhaluuloa, että olisi uhri.
Joo katkeruus loistaa kateuden ja uteliaisuuden rinnalla Suomessa.
Uskon että olet oikeassa tuossa asiassa, itse jokainen meistä on elämänsä herra. Kiusatuksi ei ansaitse kukaan tulla mutta kylä se on paljon itsestä kiinni se onnellisuus.
Uhrin vika, joo joo, mitä paskaa... Breivikin tappamat nuoretkin ansaitsivat tulla tapetuksi.... v i t t u, mitä hitlerpaskaa!
Ansaitsivat? Ei sentäs, mutta he vain joutuivat käymään sen vaiheen läpi, miten oli tarkoitettukin.
Ja tosiaan, ei ole olemassa mitään sellaista kuin uhri.
Lisäksi ei ihan pädekään toi "luo sen itse", pahoittelut.
Ei kannata Hitleriä ottaa tuohon mukaan, hänkin oli vain yksi käsikirjoitettu hahmo mutta se oli silloin kymmeniä vuosia sitten se.
Minä toteutin transminääni 6 vuoden ajan hyvällä läpimenolla. Minua ei ikinä uhkailtu väkivallalla, ainakaan että olisin ottanut sen tosissani. Kaikki kaverini olivat cissejä (en ole ikinä edes tiennyt ketään toista transihmistä) ja kaikki uudet tapaamani ihmiset tiesivät minusta kaiken. En koskaan salaillut keneltäkään mitään. Olin myynti- ja asiakaspalvelutyössä koko tämän ajan, eikä transihmisyyteni aiheuttanut mitään ongelmia työn suhteen. Luulen että paljon auttoi se, etten koskaan ajatellut itse edes olevani transihminen vaan ajattelin olevani aivan samanlainen nainen kuin kaikki muutkin. Tämä näkyi minusta läpi varmaankin niin hyvin ettei kukaan muukaan osannut ajatella että voisin olla transihminen. Lopulta koin ettei tämä ollut kuitenkaan välttämättä minulle oikea tie/ minulla oli muita psykologisia ongelmia jotka piti selvittää ja totesin että taidan sittenkin olla syntymäsukupuoltani.
Kertomuksesi osoittaa että aina ei kannata syöksyä suinpäin transhoitoihin jos taustalla on pienintäkin epäilystä. Joillekin on todella hyödyksi "testata" onko se vastakkainen sukupuoli sittenkään oma. Joillekin tulee tässä tilanteessa paineita kun täälläkin haukutaan tiittitaustaisia transsukupuolisia eikä heitä hyväksytä oikeiksi. Siksi joku voi rynnistää heti tutkimuksiin ja hoitoihin ettei vaan tulkittaisi tiitiksi.
Lopputulos oli kannaltasi onnellinen kun pystyit havaitsemaan ettet olekaan transsukupuolinen nainen. Mikäli olisit lähtenyt hoitoihin niin sitten ainakin olisit transsukupuolinen.
PreKaarinan jutuista pitää aina muistaa vähentää se 90%, sillä hänelle on kasaantunut 10 kertaa enemmän ongelmia kuin muille transtaustaisille.
Ei, kun minä kerron asiat niin kuin ne ovat, enkä namustele.
Mutta et usko jos joku kertoo myös asiat niin kuin ne ovat ja kertomus on omaasi nähden vastakkainen.
Niin no, minä olen joskus muinoin kysynytkin, että kerro mikä on menestyksesi salaisuus, mutta olen luopunut tämän kyselemisestä, koska en ole ikinä saanut mitään kunnollista vastausta.
Koska itse pidän itseäni suunnilleen keskikastiin kuuluvana, ilman muuta on niitä ihmisiä, joilla menee paremmin, joiden leikkaukset onnistuvat hyvin, jotka saavat duunin ja joita lähiympäristö ei potki päähän.... suunnilleen yhtä paljon kuin niitä, joilla menee itseäni huonommin. Sitä paitsi ei ulkoinen menestys kerro sitä, onko ihminen tasapainoinen. Minä tiedän transihmisen, jolla on tätä ulkoista menestystä, mutta jo hänen kirjoituksistaan voin päätellä sen, ettei hänellä mene hyvin enkä todellakaan vaihtaisi paikkaa hänen kanssaan, mutta se, ettei hänellä mene hyvin ei johdu transasiasta mitenkään vaan siitä, että hänellä on henkisesti liian rankka duuni.
Ei foobikot ole kiinnostuneita ftm:istä. Ongelmia aiheuttavat lähinnä katkeroituneet lesboaikojen ex-tyttöystävät, jotka ovat outtaamassa. Ymmärrän silti hyvin foorumilaisten halun pitää palstat tiukasti piilossa, koska kukaan ei halua esim. kuviaan julki ympäri nettiä. Lapsettomuus ja heikommin erektoituva penis ovat tabuja, joita harva haluaa jokaisen vastaantulijan tietävän. Kun hoidot ja tekniikat kehittyvät, ei salailuun ole enää tarvetta.
Jos PreKaarinan vanhemmat olisivat ottaneet hänet paremmin huomioon, jos häntä oltaisiin kuunneltu lapsena enemmän eikä leimattu tulevaksi raiskaajaksi, jos hän olisi päässyt nuorempana hoitoihin ja olisi läpimenevämpi, jos hänen leikkauksensa olisi mennyt kuten useimmilla muillakin ja onnistunut... varmaan silloin Suomi olisikin ihan ok paikka transtaustaiselle hänen mielestään.
Mun leikkaukseni lopputulos oli kirurgin mukaan keskinkertainen, toisin sanoen puolet oli huonompia.
Minä pääsin hoitoihin melko nuorena, tai oikeasti lähdin, en jäänyt odottamaan, että olisi liuta lapsia ja varma duunipaikka - - mikä ei nykyaikana ole sittenkään kovin varma.
Minun läpimenevyyttäni minun on vaikea itse arvioida. Pituuteni on 177 cm joten sen puolesta minun ei pitäisi katseita kerätä. En joudu myöskään käyttämään peruukkia. Sanoisin, että Marja-Siskolla ja muilla myöhään transitioituvilla on enemmän ulkonäköongelmia kuin minulla. Minä olen ehkä rinnakkain niistä, jotka eivät ole ottaneet silareita.
Toisin sanoen, minulla on mennyt jota kuinkin keskinkertaisesti. Minulla on ollut huono tuuri asuinpaikan suhteen ja töiden suhteen. Jos minä olisin enemmän viinaan menevä - - ja baareihin, ongelmia saattaisi olla enemmän.
Mitä tulee minun vanhempiini, niin minun sukulaiseni eivät ole uhkailleet väkivallalla niin kuin yhden toisen sukulaiset. Paljon ei kyllä puutu, mutta silti. Minä olin 15 vuotta sellaisen kanssa kimpassa, jonka äiti ei tullut edes tyttärensä hautajaisiin. On siis näitä suvuttomia muitakin kuin minä. Lopettaisitte vain namuilun ja menestyneen esittämisen ja kertoisitte suoraan niin kuin asiat ovat niin saataisiin ihan rehellinen kuva siitä, miten maa makaa.
Sinun leikkautesi aikaan niitä tehtiin vähän eivätkä lääkärit olleet kovi kokeneita. Lääkäritkin vaihtuivat joten jokainen leikkaus oli jotenkin kokeellista. Nykyisin leikkauksia on niin paljon ja samat lääkärit ovat olleet remmissä kohta kymmenen vuotta (toinen jo ennen sitä Tampereella) että taidotkin ovat parantuneet huimasti. Ei siinä tarvita namusteluja, se on faktaa. Nykyisin pääsee tutkimuksiin jo alaikäisenä ja hoidot voidaan aloittaa aikaisin joten tuloksetkin ovat parempia.
Minä olin Liisan 13. nainen, joten hänellä oli kokemusta ennen minua. Ennen ei myöskään ketään kuollut leikkauspöydälle.
Minun hoitoni alkoivat 27-vuotiaana. Kovin hirveästi ei näy nuorta jengiä ainakaan naisissa nykyään, enemmän on tätä Aallon ikäluokkaa ja vähän nuorempia. Aallon ikäluokka kokee myös karua kohtelua töissä.
Raha ja ympäristö ratkaisevat aika paljon. Alkuvuosina kävi baarin ovi tiuhaan ja sen jälkeen kun Trasekin pj. koki totaaliraitistumisen, päihteettömyys tuli periaatteeksi kaikessa toiminnassa. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset omineen olisi menneet baariin.
No, minä en ole koskaan juonut paljon, mutta sen sijaan vietin paljon aikaa sellaisen kanssa, joka joi ja jonka kuolema 51-vuotiaana johtui päihteiden käytöstä. Eräs toinen vanhan ajan aktiivi koki saman kohtalon vähän yli viisikymppisenä, mutta hänellä oli taustalla epäonnistunut leikkaus. Tuo toinen joutui elämään väkisin pre-oppina liian pitkään ja hänellä on koko suvussa päihdeongelmaisuutta.
Raha sitten vaikuttaa siihen, onko pistää hynää uusiin kledjuihin, karvanpoistoon, hiusimplantteihin, silareihin, leikkauksiin. Vanhemmalla väellä on näitä kultakutrisopimuksia työnteettäjän kanssa, kun taas nuorempia kurmuutetaan nollasopimuksilla. Minullakin on nollasopimuksia piirongin laatikko täynnä. Tässäkin ketjussa puhutaan siitä, ettei työnteettäjä saa syrjiä transihmistä. No, nollasopimuksella saa syrjiä. Joku voisi tehdä tutkimuksen tästä aiheesta.
"Kovin hirveästi ei näy nuorta jengiä nykyään". Näy missä? He saavat tiedot netistä, käyvät hoidot ja häviävät massaan.
Netissä on tietoa niukasti, ainakin suomeksi. Eiköhän ole niin, että
1) he käyvät terveyskeskuksessa ja joutuvat jonnekin pilipalipsykoterapiaan, kunnes kyllästyvät, jolloin he tulevat pyytämään apua täältä, TTP:ltä tai Trasekista.
2) he pääsevät ihka oikean tutkimusryhmän eteen, mutta kuvittelevat, että identiteetti etsittäisiin tutkimuksissa. Väärä luulo, heidät pistetään ulos kuivumaan, jolloin he joko jättävät prosessin sikseen tai hakeutuvat ihmisten ilmoille.
3) he ovat ihan hukassa siitä, mitä naiseus tai mieheys on tai sukupuoli ylipäätään. Silloin heidät taitava klinikka ohjaa ulkopuolelle, epäpätevät päästävät läpi, niin kuin tuon AlienIndien.
joka tapauksessa he kaikki tulevat siis lopulta näkyville, AlienIndiekin tuli, vaikka hän livahti järjestelmästä läpi, omien sanojensa mukaan.
"Minä olin Liisan 13. nainen, joten hänellä oli kokemusta ennen minua. Ennen ei myöskään ketään kuollut leikkauspöydälle."
Tuollainen kokemus on vielä vähäistä varsinkin nykyisten lääkärien leikkausmääriin nähden. Käviköhän Liisa edes opettelemassa näitä leikkauksia ulkomailla kuten nykyiset.
Kun leikkauksia tehdään runsaasti, joskus tulee pakostakin eteen riskitapaus joka jää leikkauspöydälle. Tämä voi tapahtua missä tahansa leikkauksessa. Tämä ainoakin ei ilmeisesti johtunut lääkäreistä ja heidän tuottamuksestaan.
Oma transelämäni on ollut aika moninaista. Työpaikkaa en ole saanut ainakaan vielä ja syyksi on jo kerran ilmoitettu sukupuolenvahvistusprosessin keskeneräisyys. Tämä harmittaa. Myös uuden ja oikean nimen "opettaminen" oli vanhoille tutuille osittain haasteellista, mutta olen tässä onnistunut. Minulla on lapsia ja ex-puoliso. Lapset sisäistivät uuden minäni -siis aidon naiseuteni - varsin helposti, pieniä mutkia huomioimatta. Yhtä lailla ex-puoliso alkaa hyväksymään realiteetit; sen, että olen aina ollut nainen.
Paljon on kiinni läpimenevyydestä, rohkeudesta ja sinnikkyydestä. Koska näitä kaikkia minulla on ja läpimenevyyttäkin jossain määrin, niin elämä toimii arkisesti. Toki menneisyyttä pitää rakentaa uudestaan. Tämän huomaa aina kun siitä "vanhasta elämästä" on puhetta.
"Työpaikkaa en ole saanut ainakaan vielä ja syyksi on jo kerran ilmoitettu sukupuolenvahvistusprosessin keskeneräisyys."
Kaipa otit tuosta hyvät rahalliset korvaukset? Tuo tilanne on nimenomaan kielletty Tasa-arvolaissa. Jos työnantaja meni lipsauttamaan todelliseksi syyksi sukupuolenkorjausprosessin, siitä voi vaatia korvauksia. Tilannehan on sama kuin odottavalle äidille sanottaisiin ettei oteta töihin lapsenteon keskeneräisyyden vuoksi.
Tavallaan otin, koska sovimme kyseisen työnantajan kanssa muuta ammatillista toimintaa hänen toimiessa myös seksuaalineuvojana, jonka apukätenä tulen olemaan näisssä transasioissa. Todellakin, näin EI voi eikä SAA toimia. Olisi helppo jäädä kotiin mollistelemaan, mutta se ei auta. En tietenkään kerro ansioluettelossani sitä, millainen nainen olen. Tämä on suojani ja olen nainen joka tapauksessa (en vielä virallinen). Ei auta kuin yrittää, töitä on ihan tavistenkin hankala saada.
Se jäi edellisessä viestissä kirjoittamatta, että vanhempani tavallaan syrjivät minua, jos se syrjinnän piikkiin sinänsä menee. En koskaan ollut mikään poika. Nyt suhde on rehellisimmillään kun emme ole missään tekemisisissä keskenään. Itse haluaisin olla, mutta ymmärrän toisaalta heitäkin. Hölmöjä työnantajia, jotka eivät minua totena näe, en sen sijaan ymmärrä. Olenko huonoa sitten työpaikan brändille tai jotain... en usko, mutta on helppo lähteä katsomaan itseään peilistä ja nähdä siellä vain puutteita.
Arvostan suuresti rehellisyyttä puolin ja toisin. Se on ihan todistettu juu, että täälläkin suurin osa tuntemistani T-kundeista on saanut kokea jotain paskaa jossain vaiheessa. MUTTA. Todella iso osa näistä on myös diagnosoitu masentuneeksi (jolloin ymmärrettävästi vastoinkäymiset saavat suuremmat mittasuhteet), ja osalla vaan on sanalla sanoen niin perseestä oma asenne, että he väkisin tuntuvat kerjäävät vaikeita tilanteita ja ongelmia. Sen olen huomannut, että jatkuvasti paskaa niskaansa saavilla on usein hyvin negatiivinen asenne elämään yleensä.
Sitten on usea todellakin läheinen kaveri mulla, joilla ei mitään hämminkiä niin töissä, kavereiden kanssa kuin parisuhteessakaan. Ja kappasperkele, tahtovat olla sitten muutenkin sellaisia mukavia, pidettyjä kavereita jotka ajattelevat positiivisesti ja ottavat elämän huumorilla :)
Mullakaan ei mitään ongelmia muualla kuin -ylläri- oman perheeni kanssa, mutta eiköhän nekin joskus tule järkiinsä ;)
Mutta ei tämä ole mitään kaunistelua vaan ihan totta, enkä myöskään tarkoita kehuskella koska siitä ei ole kellekään huvia. Mietin vain, mahtaako tilanne koskaan muuttua jos on oltava noin ääripäässä - joko toitottaa mediassa ja lehdissä tai sitten piilotella koko asiaa. Minusta kumpikaan ei ole hyvä.
Iisiä sunnuntaita
"Todella iso osa näistä on myös diagnosoitu masentuneeksi (jolloin ymmärrettävästi vastoinkäymiset saavat suuremmat mittasuhteet), ja osalla vaan on sanalla sanoen niin ********** oma asenne, että he väkisin tuntuvat kerjäävät vaikeita tilanteita ja ongelmia."
Et sitten tullut ajatelleeksi sitä, että
1) ne ovat masentuneita siksi että heillä on vastoinkäymisiä
ja
2) niillä on sellainen asenne, koska ovat joutuneet vaikeisiin tilanteisiin
"Sen olen huomannut, että jatkuvasti ****** niskaansa saavilla on usein hyvin negatiivinen asenne elämään yleensä."
Kuinka, v i t t u, muuten? Minä pakotan itseni kuuntelemaan KELA-musiikkia, että hermoni rauhottuisivat, mutta en tiedä, toimiiko se.
"Mietin vain, mahtaako tilanne koskaan muuttua jos on oltava noin ääripäässä - joko toitottaa mediassa ja lehdissä tai sitten piilotella koko asiaa. Minusta kumpikaan ei ole hyvä. "
Me olemme aika pieni tekijä maailmaa muuttamassa, on hyvä ottaa se huomioon. Maailma ei pyöri meidän transihmisyytemme ympärillä ja toisaalta, jos me poistuisimme, niin meitä ei kukaan jäisi suremaan. Siksi on mietittävä, mikä tämä suurempi kuvio on ja miten me voisimme yksilöinä ja yhteisönä pedata itsellemme parhaimman mahdollisen tulevaisuuden.
Nythän tämä kuvio on se, että sixpackin puolueet ajavat maata perikatoon ja silloin kyllä häviävät kaikki oikeudet. Samaan aikaan niiden parhaimpienkin puolueiden kiinnostus transihmisten oikeuksia kohtaan on parhaimmillaankin ollut näpertelyä ja teeskentelyä, esimerkiksi väestötietolain korjaus on niille ihan tabuaihe. Vasemmistoliitto, vihreät ja SDP ovat pettureita, näin se on minusta nähtävä.
Mutta ulos jää kaksi suurta ryhmittymää, keskusta ja persut, jotka ovat molemmat avoimen vänkyröitä ja etenkin persut ovat avoimen, väkivaltaisen konfliktin virittelijöitä ja pikemminkin ne järkipersut tuntuvat tuosta porukasta kaikkoavan. Loput puolueet ja ryhmät ovat sitten kannatukseltaan mikroskooppisia.
Yli laidan mennään joka tapauksessa. Silloin on hyvä miettiä, ketkä kaivetaan syntipukeiksi.
...ja "yli laidan" tarkoittaa kuuden asteen ilmastonmuutosta, joka tarkoittaa Bill McKibbenin mukaan maapallon olosuhteiden muuttumista tavalla, joka on tuttu enemmän science fictionista; ja kapitalismin lopullista kriisiytymistä, mahdollista ikuista velkahelvettiä Suomelle ja sen tuomaa kurjistumista tai eurojunasta poishyppäämistä liian kovassa vauhdissa, joka tapauksessa Euroopan ja Amerikan siirtymistä talouspolitiikan ja muunkin politiikan suhteen marginaaliin ja painopisteen siirtymistä Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan ainakin vähäksi aikaa.
Alkaa selviytymiskamppailu ja loppulama. Siinä vaiheessa ei näperrellä sellaisten kysymysten kanssa kuin transihmisten oikeus hedelmöityshoitoihin, vaan pelätään, ettei petetty jälkikasvu tule ampumaan meitä kaikkia seinää vasten.
"Samaan aikaan niiden parhaimpienkin puolueiden kiinnostus transihmisten oikeuksia kohtaan on parhaimmillaankin ollut näpertelyä ja teeskentelyä, esimerkiksi väestötietolain korjaus on niille ihan tabuaihe."
Olisi kiinnostavaa tietää kenen päästä tuo väestötietolain muutos on kotoisin. Se on virkamiestyönä tehty esitys ja uskon että ehdotuksen keksinyt on hiljaa koska asiasta nousi älämölöä edes tämän verran. Samassa nipussa käsiteltiin huomattavasti tärkeämpiäkin lakiehdotuksia joten ei ihme jos kansanedustajat ja senaikainen oikeusministerikin oli ihmeissään miten se pääsi lipsahtamaan läpi. Vastaisuudessa tarvitaan hyviä yhteyksiä puolueisiin ja kansanedustajiin jotta ehditään lobbaamaan ennen kuin lait astuu voimaan.