Junalla mennen tullen meidänkin porukka Itä-Suomesta kisoihin matkusti. Jännältä tuntuu nyt jälkeenpäin, että oma keskimmäinen siskoni ( nyt 67v) oli tyttöjen voimisteluesityksessä mukana oman piirinsä tyttöjen ryhmän kera. Ite muistan kohokohtina sellaisen jätskin syönnin, jossa vohvelien välissä jätski, ja junassa ihastukseni muutaman vuoden vanhempaan poikaan, tuijotin varmaan lapsekkaasti koko matkan (olin 12v.). Yöksi ahtauduimme muistaaksein Pengerkadulla isäni siskon talkkarrimiehineen, huoneen ja keittiön kadun tasossa (siis ikkunat) olevaan asuntoon. Siihen aikaan aina mahtui, siskopetejä vaan lattialle.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se oli jotenkin ristiriitainen tunnelma kisojen aikana.
Osallistujamaissa tuli ennätys, mutta kisayleisöä ei
tullut.
Kaupungilla oli hiljaisempaa kuin normaalina arki-
päivänä. Maailma muisti vielä natsiyhteytemme.
Mutta kisojen jälkeenhän maailma avautui meillekin.
Onhan siitä tosiaankin jo aikaa, kuitenkin tässä sisareni kanssa muistelimme kun isä ja äiti halusivat juuri siihen aikaan Helsinkiin.
En muista oliko tarkoituksena nuo olympiakisat, vai joku muu tapaaminen isäni sotavamman takia.
Ihmeitä ja ihmeenä kerrottiin mustien ihmisten olemassaolo, stadionin tornin korkeus.
Kauan säilytin saamaani pussimaista laukkua, valkoista ja niin ihanaa.
On siitä aikaa tosiaan, asuin silloin Käpylässä ja kuljin 51 bussilla, keskustaan, monet kerrat, täysmustienkin urheilijoiden ollessa samassa bussissa. En minä heitä sen kummemmin katsellut, olympiakylähän oli Käpylässä, mutta ensi kerran näin tumman käden vaalean sisäpuolen silloin. Se herätti outoudellaan reagoinnin, vieläkin ihmettelen miten pigmentti ei kämmeneen sijoitu.
Jännää on tuo geeneihin periytyvä auringonsuoja heillä. Eipä se aurinko jalkapohjiinkaan ole paistanut Afrikkalaisilla.
Muutenhan kulkivatkin alastomina kuumuudessa, mitä nyt jokin munakotelo vai mikä suoja, kaislahamonen taas naisilla.
Sattuihan silloin hauskakin tapaus:
Avajaisissa radalle juoksi Barbara Rotraut-Pleyer,
pukeutuneena valkoiseen pukuun.
Katsojat hurrasivat seisaaltaan, koska luulivat, et-
tä hän on Armi Kuusela, joka oli valittu juuri Miss-
Maailmaksi. Hämmästys oli suuri, kun järjestysmie-
het veivät hänet pois. Tässä kuvaus tapauksesta:
( Google)
Olympiatulen sytyttämisen jälkeen arkkipiispa Ilmari Salomiehen oli määrä lausua kisarukous, mutta puhujakorokkeelle nousi "kisojen valkeaksi enkeliksi" nimetty saksalainen Barbara Rotbraut-Pleyer, joka oli hypännyt katsomosta radalle ja suoraan puhujanpaikalle. Järjestäjät poistivat nopeasti Pleyerin, joka ehti sanoa mikrofoniin vain muutaman sanan.
Tämä Barbarahan olisi puhunut maailman rauhasta,
eikä se olisi sopinut suomalaiten periaatteisiin.
Toisaalta, ei kait kukaaan järjestysmiehistä olisi edes
ymmärtänyt saksaa. Mutta hauska tapaus sinänsä.