Katsotaanko se elämässä epäonnistumisen merkiksi, jos ei ole koskaan ollut kenenkään, siis yhdenkään ihmisen ikävöinnin kohde? Kerran tarttui silmiini jonkun toteamus, että elämälläsi ei ole mitään merkitystä, jos ei kukaan ikävöi sinua. Eihän se nyt näin voi olla? Tai sitten olen yksi suurimpia luusereita koskaan... :)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et ole ihmisenä yhtään huonompi, vaikkei sinua ole kukaan koskaan ikävöinyt.
Sait vain kaikki jotka halusit. Taidat olla alfa.
Et voisi olla enempää väärässä... En edes unissani... :)
mistäs sitä tietää...saattaahan joku olla suhun salaa ihastunut ja ikävöi sua, etkä sä tiedä mitään koko asiasta
Vaikea kuvitella, hyvin epätodennäköistä... Enkä minä nyt sitä sinänsä sure tai murehdi. Mietinpähän vain toisinaan, millaista se mahtaisi olla. Ikävöinti itsessään on kyllä itselleni tuttua, mutta sen kohteena olemisesta ei kyllä pienintäkään kokemusta... :) Haluan silti uskoa siihen, että kyllä tässä elämässäni on silti jotain järkeä, vaikkei kukaan minua koskaan kaipailisikaan... :)
En oikein usko siihen, ettei kukaan sua ikävöisi. Ja uskon myös siihen, että tiedät sellaisen henkilön taatusti olevan.