Heips! Lueskelin jonkun aikaa juttuja tältä palstalta, ja huomasin, että aikamonet nuoret täällä tuntuu etsivän aktiivisesti seurustelukumppania.Itse olen huomannut, että rakkaus astuu elämään silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Kerron teille nyt oman hieman omituisen rakkaustarinani :)
Syksyllä 2011 ystävystyin uudelleen erääseen tyttöön, joka oli kanssani samalla yläasteella.Minulla on tapana lukea ystäville heidän käsistään, ja "ennustin" kyseiselle tytölle. Hän oli ihmeissään, kun luentani meni oikein, joten hän päätti esitellä minut perheelleen, joka oli kiinnostunut kyvystäni. Tapasin hänen serkkunsa, josta kiinnostuin heti. Tapasimme pojan kanssa muutaman kerran, mutta juttu ei oikein tuntunut luistavan meidän välillämme. Ensitreffimme saivat tylyn päätöksen, kun deittini kaverit tulivat paikalle kännissä. Olin tavannut toisen kyseisistä miehistä jo aikaisemmin. Hän vaikutti uivan syvissä vesissä ja olevan ongelmissa. Jollain synkällä tavalla hän kuitenkin kiinnitti huomioni itseensä.
Ystäväni kertoi minulle, että hän haluaisi esitellä minut vielä yhdelle ystävälleen, joka oli pahoissa ongelmissa. Ystäväni ajatteli, että voisin ehkä auttaa hänen ystäväänsä juttelemalla ja lukemalla tälle kädestä, joten hän järjesti meille tapaamisen. Ystäväni ystävä sattui kuitenkin olemaan se sama kaveri, jonka olin tavannut nyt jo kahdesti aikaisemmin. Hiljainen,synkkä ja salaperäinen mies ;)
Juttelimme kahvilla kyseisen miehen kanssa. Hän joi tuopin toisensa jälkeen, kun minä tyydyin vain kahviin ja teehen. Istuimme kahvilassa kolmisin -minä, ystäväni ja hänen ystävänsä. Mies oli ensin varautunut ja hiljainen. Hän toi mieleeni haavoittuneen eläimen. Hän katsoi minuun välillä varovasti ja heitti jonkun lyhyen kommentin. Hänellä oli kauneimmat silmät, mitkä olin koskaan nähnyt: Kirkkaan vihreät ja mantelin muotoiset, tummien ripsien kehystämät. Puolipitkä, sotkuinen musta tukka ja parransänkeä leuassa.
Mitä enemmän juttelimme, sitä selvemmin tajusimme, kuinka moni asia meitä yhdistää. Ystäväni jäi miltei ulkopuoliseksi, kun keskustelimme kiihkeästi kaikesta mahdollisesta. Huomasin, kuinka mies alkoi rentoutua ja jopa nautti keskustelemisesta kanssani.Tein hänelle luennan, ja hän alkoi jollain ihmeellisettä tavalla luottaa minuun. Lopulta, kun olimme istuneet kahvilassa jo noin 6 tuntia, hän kutsui minut ja ystäväni luokseen hänen kämpilleen istuskelemaan. Kun astuin hänen asuntoonsa, en meinannut ensin nähdä kunnolla, sillä koko yksiö oli ihan pilkkopimeänä. Ikkunoiden eteen oli vedetty pimennysverhot, lamppuja ei ollut ja lattia oli roskien, tyhjien kaljatölkkien ja tupakantumppien peitossa. Kuuntelimme musiikkia ja juttelimme. Mies kertoi minulle oman elämäntarinansa ja onnistuimme jopa vuodattamaan muutamia kyyneleitä illan aikana -tai lähinnä minä onnistuin. Kävellessäni myöhään yöllä meille ystäväni kanssa, totesin, että se oli ollut elämäni omituisin päivä. Ystäväni tunnusti olevansa rakastunut kyseiseen mieheen, ja kysyi minulta apua siihen, miten voisi tunnustaa tunteensa. Väitin ystävälleni, ettei minulla olisi kiinnostusta uutta tuttavuuttani kohtaan, mutta omatuntoni pääni sisällä haukkui minua valehtelijaksi. Tiesin, että olin ihastunut.
Kerron teille nyt oman hieman omituisen rakkaustarinani :)
Syksyllä 2011 ystävystyin uudelleen erääseen tyttöön, joka oli kanssani samalla yläasteella.Minulla on tapana lukea ystäville heidän käsistään, ja "ennustin" kyseiselle tytölle. Hän oli ihmeissään, kun luentani meni oikein, joten hän päätti esitellä minut perheelleen, joka oli kiinnostunut kyvystäni. Tapasin hänen serkkunsa, josta kiinnostuin heti. Tapasimme pojan kanssa muutaman kerran, mutta juttu ei oikein tuntunut luistavan meidän välillämme. Ensitreffimme saivat tylyn päätöksen, kun deittini kaverit tulivat paikalle kännissä. Olin tavannut toisen kyseisistä miehistä jo aikaisemmin. Hän vaikutti uivan syvissä vesissä ja olevan ongelmissa. Jollain synkällä tavalla hän kuitenkin kiinnitti huomioni itseensä.
Ystäväni kertoi minulle, että hän haluaisi esitellä minut vielä yhdelle ystävälleen, joka oli pahoissa ongelmissa. Ystäväni ajatteli, että voisin ehkä auttaa hänen ystäväänsä juttelemalla ja lukemalla tälle kädestä, joten hän järjesti meille tapaamisen. Ystäväni ystävä sattui kuitenkin olemaan se sama kaveri, jonka olin tavannut nyt jo kahdesti aikaisemmin. Hiljainen,synkkä ja salaperäinen mies ;)
Juttelimme kahvilla kyseisen miehen kanssa. Hän joi tuopin toisensa jälkeen, kun minä tyydyin vain kahviin ja teehen. Istuimme kahvilassa kolmisin -minä, ystäväni ja hänen ystävänsä. Mies oli ensin varautunut ja hiljainen. Hän toi mieleeni haavoittuneen eläimen. Hän katsoi minuun välillä varovasti ja heitti jonkun lyhyen kommentin. Hänellä oli kauneimmat silmät, mitkä olin koskaan nähnyt: Kirkkaan vihreät ja mantelin muotoiset, tummien ripsien kehystämät. Puolipitkä, sotkuinen musta tukka ja parransänkeä leuassa.
Mitä enemmän juttelimme, sitä selvemmin tajusimme, kuinka moni asia meitä yhdistää. Ystäväni jäi miltei ulkopuoliseksi, kun keskustelimme kiihkeästi kaikesta mahdollisesta. Huomasin, kuinka mies alkoi rentoutua ja jopa nautti keskustelemisesta kanssani.Tein hänelle luennan, ja hän alkoi jollain ihmeellisettä tavalla luottaa minuun. Lopulta, kun olimme istuneet kahvilassa jo noin 6 tuntia, hän kutsui minut ja ystäväni luokseen hänen kämpilleen istuskelemaan. Kun astuin hänen asuntoonsa, en meinannut ensin nähdä kunnolla, sillä koko yksiö oli ihan pilkkopimeänä. Ikkunoiden eteen oli vedetty pimennysverhot, lamppuja ei ollut ja lattia oli roskien, tyhjien kaljatölkkien ja tupakantumppien peitossa. Kuuntelimme musiikkia ja juttelimme. Mies kertoi minulle oman elämäntarinansa ja onnistuimme jopa vuodattamaan muutamia kyyneleitä illan aikana -tai lähinnä minä onnistuin. Kävellessäni myöhään yöllä meille ystäväni kanssa, totesin, että se oli ollut elämäni omituisin päivä. Ystäväni tunnusti olevansa rakastunut kyseiseen mieheen, ja kysyi minulta apua siihen, miten voisi tunnustaa tunteensa. Väitin ystävälleni, ettei minulla olisi kiinnostusta uutta tuttavuuttani kohtaan, mutta omatuntoni pääni sisällä haukkui minua valehtelijaksi. Tiesin, että olin ihastunut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
JATKOA
Tapasin miehen useita kertoja sen oudon illan jälkeen. Jouluna annoin hänelle lahjaksi tuikkukupin ja tuikun, ja pyysin häntä polttamaan tuikkuja, jotta hänen elämäänsä tulisi edes vähän valoa. Hän sai minulta myös sydämenmuotoisen joulupiparin, johon olin kirjoittanut kuorrutteella "sinusta välitetään". Välillemme alkoi kehittyä jotain säpinää. Pelkäsin kuollakseni omia tunteita, sillä olin varma, että mies oli kiinnostunut ystävästäni, ja itse olin lupautunut auttamaan ystävääni hänen sydänsuruissaan. Yritin kymmeniä kertoja tappaa tunteeni, mutta siitä ei kertakaikkiaan tullut mitään. Koko talvi ja alkukevät oli aivan mielettömän sekavaa aikaa. Tapasimme välillä miehen kanssa, ja joskus saattoi kulua jopa kuukausi, jonka aikana mies ei ilmoitellut itsestään, eikä ollut tavoitettavissa. Kuulin kuitenkin, että hän oli korjaillut välejään äitiinsä ja voi hiukan paremmin, mitä aikaisemmin. Eräänä päivänä ystäväni sanoi, että mies oli siivonnut kämppänsä lattiasta kattoon, ja oli vetänyt pimennysverhot ikkunoistaan.
Ystävänpäivänä pyysin miestä sanomaan minulle facebookissa mahdollisimman pahasti, jotta sydämeni särkyisi. Olin valmis mihin tahansa, kunhan vain saisin tunteeni tapettua. Kun siitäkään ei ollut mitään hyötyä, päätin kertoa miehelle tunteistani häntä kohtaan. Tiesin, että hänellä oli sosiaalisten tilanteiden kammo ja masennus (hän ei juuri koskaan poistunut asunnostaan, vaan vietti kaikki päivät kotonaan kaljaa juoden ja koneella istuen), joten jännitin tapaamistamme ihan kamalasti. Viimenään sain sanottua hänelle, että olen ihastunut. Hän sanoi, että tuntee samoin minua kohtaan. Kävimme kävelemässä ja istuimme kahvilla. Juttelimme pitkään kaikesta. Olin onneni kukkuloilla, kun lopulta lähdin kotiin.
Kyseisen illan jälkeen mies ei sanonut minulle enää sanaakaan. Hän esti minut facebookissa, eikä vastannut tekstiviesteihini. Minua alkoi taas vainottaa, että ehkä miehellä oli kuitenkin tunteita ystävääni kohtaan, ja hän oli päättänyt pyyhkiä minut elämästään. Itkin sen kaksi viikkoa, jonka aikana mies ei puhunut minulle. Ystäväni kävi miehen luona käymässä. Lopulta sain mieheltä facebookissa yksityisviestin, jossa hän pyysi anteeksi, sanoi tappaneensa ryyppyputken ja kysyi, että haluaisinko aloittaa alusta.
Tapasimme aina vaan useammin ja useammin. Selvisi, että mies oli luullut kaiken aikaa, että olin kiinnostunut hänen kaveristaan, jota olin tapaillut kuukausia aikaisemmin, kun minä taas puolestani olin luullut, että hän on ihastunut minun kaveriini. Nauroimme sille, miten pahasti meillä oli mennyt ristiin ja kuinka paljon olimme säätäneet ja mokailleet. Olemme siitä asti olleet yhdessä ja olemme onnellisia. Rakastamme toisiamme. Ystävälläni ei enää olekaan tunteita poikaystävääni kohtaan. Tulemme kaikki toimeen keskenämme.
Usein sille ajatukselle naureskellaan, että yksinäisen kotona koneella istuvan, masentuneen "luuserin" ovelle ilmestyisi tyttö, joka rakastuisi korviaan myöten ja muuttaisi tämän elämää. Kävipä kuitenkin niin, että minä ravasin rakastettuni ovella ja itkin polvillaan hänen edessään, kun häneen sattui ja hän oli yksinäinen.
Rakastan poikaystävääni ja tekisin mitä vain hänen puolestaan.
Rakkaus astuu elämään mitä omituisimmin tavoin, ja juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Hieno tarina, onnea teille. Mulla se meni sitten niin että esitin itselleni jotain muuta mitä olin ja ihastuin tyttöön. Olin puolitoistavuotta ihan lätkässä ja sinä aikana meistä tuli parhaat kaverit. Sitten kun kauniina päivänä uskalsin tunnustaa ja vieläpä tekstarilla koska olen tyhmä.
Jo vastauksesta tiesi että hän yrittää vain sanoa ettei tunne samoin joten hän keksi jotain: en ole varma tunteistani. Tämä oli mielestäni järkyttävä asia ja emme koskaan puhuneet tätä halki. Sitä ihminen alkaa kehitellä kaikkia omia syitään ja ajattelen että se johtui ulkonäöstä. Nykyään löysin itseni. Olen homoseksuaali ja olen tytön kanssa paras kaveri. Silti tuntuu edelleen pahalta. olla vailla vastausta. Jos tunnistit henkilön, mene ja puhu minulle! Tuntuu vaan ettei kelpaa kenellekään. Ei nykymaailmassa rakkaus kannata, minäkin olin täysin varma hänen tunteistaan. Mutta ei. Kiva -.-"
hieno tarina! tää sai mut ajattelemaan ja sen nyt olen ymmärtänyt että kovinkaan moni ei joudu olemaan 4ever alone , vaan kaikille löytyy omallainen kulta :) myös niille syrjäytyneille..
Tää oli yks niistä harvoista hyvistä jutuist, kiitos molemmille :).
en jaksa uskoa tarinan todellisuuteen tai "opetuksee". Oon 19 vuosi sitte lopetin ettimise ku yksinkertasesti ei löytyny sopivaa ja etsimise lopettamise jälkee ei ole mitää merkittävää tapahtunu. Ja sis muure olen ollu nornaalisti, eli harrastanu, ollu kavereide kanssa juomassa ynnä muuta.
vastustan myös. ei sitä löydy, etitty on ja oltu ettimättäkin. joudunko mää saatana olemaan viel kuuskymppisenäki yksin?
Oot vaan tylsä jätkä :DD osta moottoripyörä ja ajele ympäri suomee nii eiköhän se oikee tule vastaan :))