gradun aiheesta

Pyörittele asiaa mielessäsi ja lue tutkijoiden teoksia. Neuvottele ohjaajan kanssa, ja muista antiikin ajoilta periytyvä viisaus: älä tee sellaista, mitä et ymmärrä. Jos tutkimusongelma ei ota muotoutuakseen, valitse toinen. Älä tuhlaa aikaasi. - Alkuun pääsee parhaiten, kun ei aloita johdannosta, vaan käy heti kiinni itse asiaan. Jossain välissä se johdantoluku muovautuu kuin itsestään. Gradussa on tärkeintä se, että sen saa valmiiksi. Lykkyä tykö!

Oppaassa "Tutki ja kirjoita" annetaan hyvä käytännön vinkkejä, miten aihetta ja tutkimsuongelmaa kannatta lähteä purkamaan. Suosittelen!

Terv. nimim. "Jo toista gradua väsäävä"

"Mitä sanotte tästä ja kelpaako gradun aiheeksi: kirjailijan x tuotanto sijoittuu modernin ja postmodernin rajalle. hänen tuotannostaan ei olla päästy selvyyteen että kumpaan tyyliin se kuuluu. Tämän kirjailijan x tuotannossa on eräs tietty teos, joka rakentuu mielenkiintoisesti "puhuvan minän" ympärille. Tämä "minä" rakentuu suhteessa "sinään", poissaolevaan puhuteltavaan, joka ei vastaa "minän" puheisiin.. Tässähän on selvästi mielenkiintoinen kysymys subjektin rakentumisesta... lähinnä haluaisin kuulla ehdotuksia, että miten minä saisin tästä muotoiltua jonkinlaisen tutkimusongelman ja suunnitelman ja hypoteesit ynnä muut, en siis tiedä miten päästä alkuun. Tarkoitus olisi siis jotenkin nyt saada yhteen tämä moderni-postmoderni -juttu ja kysymys subjektista. Auttakaa te viisaammat!"

Huom:

- teollinen/moderni - jälkiteollinen/postmoderni (viittaavat historiallisiin "aikakausiin") Siitähän kiistellään voidaanko koko käsitettä postmoderni oikeastaan edes mitenkään järkevästi käyttää.

vs.

- modernismi - postmodernismi (viittaavat taiteeseen ja taidesuuntauksiin)

Eihän tuo kirjailija vaan sattumalta ole Samuel Beckett?

Onko ajatus yhtenäisestä subjektista ominainen ns. modernistiselle kirjallisuudelle? En ole tästä kyllä aivan varma, johtuen mm. siitä että kyllähän esim. Freudin ajatukset olivat modernisteille varmasti varsin tuttuja.

Postmodernismissa sen sijaan subjektin fragmentoituminen on olennainen teema.

Sinänsä taustalla on esim. se mielenkiintoinen filosofinen ongelma, onko ihminen ja minänsä hetkellä A sama kuin jälkeenpäin hetkellä B, ja jos ei, niin mikä oikein muuttuu ja mikä pysyy samana ja miksi. Postmodernistinen ajatus on tietenkin se, että subjekti muuttuu ja voi näppärästi vaihtaa olemustaan tilanteen mukaan jne.