Järkyttävää tällä palstalla!

Niimpä. Heti jos vaikka aloitusviestissä mainitaan, että on ollut ystäviä tai seurustellut niin tulee todella alhaisia kommentteja. Katkeraa sakkia. En ihmettele miksi nuo huutelijat ovat yksinäisiä.. Tai toisaalta, ehkä he vain purkavat omaa pahaa oloaan noin. Ei kovin rakentavaa, mutta ymmärrettävää jos on koko elämän ollut yksin.

"Onkohan sitä väärässä parisuhteessa jos tuntee yksinäisyyttä?"

Odotatko itse, että hyvä parisuhde on ainaista ruusuilla tanssimista? Anna kun kerron kaksi ikävää tosiasiaa:

1. Täydellistä parisuhdetta ei ole olemassa.

2. Parhaassakin suhteessa on huonot kautensa.

Hylkäisitkö sinä rakastamasi naisen ja vaihtaisit uuteen, jos se olisi sairastunut vakavasti eikä olisi vuoteen kyennyt olemaan kunnolla seuranasi ja tukenasi sairautensa ja rankkojen hoitojen takia? Hylkäisitkö ihanan naisesi, jos se joutuisi rahoittamaan opintojaan ilta- ja viikonlopputöillä ja olisi pari vuotta niin kiireinen ja väsynyt, ettei se jaksaisi viettää kanssasi läheskään niin paljon aikaa kuin tahtoisit? Pystytkö keksimään sellaisia tilanteita, joissa parisuhde on tilapäisesti epätyydyttävä mutta sitä ei silti kannata lopettaa?

Toivottavasti et ainakaan kuulu niihin, joiden mielestä naisen pitää hyväksyä melkein kuka tahansa kunnollinen mies kumppanikseen. Kun kerran olet sitä mieltä, että parisuhteen täytyy olla niin upea ettei siinä saa olla yksinäisyyttä, naisten kuuluu olla nirsoja ja kelpuuttaa itselleen vain todellinen unelmamies.

"Lapsen ymmärtää koska lapsi ei ole aikuinen, mutta että on parisuhteessa toisen aikuisen kanssa tai saman ikäisen ja sitten tuntee yksinäisyyttä?"

Itse ihmettelen vain sitä, miten kukaan voi kysyä tuollaista tosissaan?

"Yksinäisyyden kokemus ja YKSINÄISYYS ovat kaksi eri asiaa."

On ja ei ole. Yksinäisyys voi tarkoittaa myös konkreettista yksin olemista, johon ei välttämättä liity yksinäisyyden kokemista. Joku poikkeusyksilö voi elää elämänsä onnellisena erakkona. Yksinäisyys tarkoittaa kuitenkin myös tunnetta, juuri sitä tilaa jota nimität yksinäisyyden kokemukseksi. Ihminen voi olla yksinäinen, vaikka hänellä olisi hyvä parisuhde ja sen ulkopuolisia ystäviä.

Tälle palstalle pääsee myös Suhteet - Tunteet - Yksinäisyys -reittiä, joten ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tällä palstalla olisi tarkoitus keskustella yksinäisyydestä myös tunteena jota voi kokea vaikkei olisi yksin.

"Toki voi kokea yksinäisyyttä tuolloinkin esim. kaverien puutteen vuoksi, mutta ajatus että se yksinäisyys olisi verrattavissa siihen kun hädin tuskin on yhtään kaveria puhumattakaan parisuhteesta niin älkää nyt ylidramatisoiko omia ongelmianne ja "yksinäisyyttänne"."

Miksi otat oikeudeksesi sanoa, että kaverittoman kokema yksinäisyys on pahempaa kuin jonkun jolla on yksi hyvä ihmissuhde? Ihmissuhteiden tarve ei ole mikään vakio, jonka määrä on aina sama. Joku voi elää onnellisena erakkona tapaamatta muita ihmisiä, jollekin riittää yksi ystävä ja joku tarvitsee välttämättä useampia. Ihmissuhteiden tarve voi myös vaihdella elämäntilanteiden myötä, esim. niin että vaikeassa elämänvaiheessa tarvitsee rinnalleen useampia kulkijoita kuin silloin kun muu elämä on kunnossa. Pelkästään yhden ihmissuhteen varassa elävä voi kokea paljon pahempaa yksinäisyyttä kuin useimmat niistä, joilla ei ole lainkaan ystävää.

"Minua HÄVETTÄISI väittää olevani yksinäinen jos olisin parisuhteessa ollut tai olisin juuri sillä hetkellä."

Jos on OLLUT parisuhteessa? Sehän on mennyttä!! Mennyt ei ole tätä hetkeä joten jos NYT on yksinäinen niin on.

käsitteet sekaisin? kirjoitti:

"Minua HÄVETTÄISI väittää olevani yksinäinen jos olisin parisuhteessa ollut tai olisin juuri sillä hetkellä."

Jos on OLLUT parisuhteessa? Sehän on mennyttä!! Mennyt ei ole tätä hetkeä joten jos NYT on yksinäinen niin on.

´´"Minua HÄVETTÄISI väittää olevani yksinäinen jos olisin parisuhteessa ollut´´

Hahhah. Kirjoittajahan siis itse myönsi ettei hänellä ole edes ollut parisuhdetta, joten eipä hän niistä siis mitään tiedä. Leikkii vain fiksua kaikkitietäjää vaikka kokemusta itse asiasta ei ole miksikään. ;)

setrzsawt kirjoitti:

´´"Minua HÄVETTÄISI väittää olevani yksinäinen jos olisin parisuhteessa ollut´´

Hahhah. Kirjoittajahan siis itse myönsi ettei hänellä ole edes ollut parisuhdetta, joten eipä hän niistä siis mitään tiedä. Leikkii vain fiksua kaikkitietäjää vaikka kokemusta itse asiasta ei ole miksikään. ;)

Hyvä huomio =)

6+8 kirjoitti:

"Onkohan sitä väärässä parisuhteessa jos tuntee yksinäisyyttä?"

Odotatko itse, että hyvä parisuhde on ainaista ruusuilla tanssimista? Anna kun kerron kaksi ikävää tosiasiaa:

1. Täydellistä parisuhdetta ei ole olemassa.

2. Parhaassakin suhteessa on huonot kautensa.

Hylkäisitkö sinä rakastamasi naisen ja vaihtaisit uuteen, jos se olisi sairastunut vakavasti eikä olisi vuoteen kyennyt olemaan kunnolla seuranasi ja tukenasi sairautensa ja rankkojen hoitojen takia? Hylkäisitkö ihanan naisesi, jos se joutuisi rahoittamaan opintojaan ilta- ja viikonlopputöillä ja olisi pari vuotta niin kiireinen ja väsynyt, ettei se jaksaisi viettää kanssasi läheskään niin paljon aikaa kuin tahtoisit? Pystytkö keksimään sellaisia tilanteita, joissa parisuhde on tilapäisesti epätyydyttävä mutta sitä ei silti kannata lopettaa?

Toivottavasti et ainakaan kuulu niihin, joiden mielestä naisen pitää hyväksyä melkein kuka tahansa kunnollinen mies kumppanikseen. Kun kerran olet sitä mieltä, että parisuhteen täytyy olla niin upea ettei siinä saa olla yksinäisyyttä, naisten kuuluu olla nirsoja ja kelpuuttaa itselleen vain todellinen unelmamies.

"Lapsen ymmärtää koska lapsi ei ole aikuinen, mutta että on parisuhteessa toisen aikuisen kanssa tai saman ikäisen ja sitten tuntee yksinäisyyttä?"

Itse ihmettelen vain sitä, miten kukaan voi kysyä tuollaista tosissaan?

"Yksinäisyyden kokemus ja YKSINÄISYYS ovat kaksi eri asiaa."

On ja ei ole. Yksinäisyys voi tarkoittaa myös konkreettista yksin olemista, johon ei välttämättä liity yksinäisyyden kokemista. Joku poikkeusyksilö voi elää elämänsä onnellisena erakkona. Yksinäisyys tarkoittaa kuitenkin myös tunnetta, juuri sitä tilaa jota nimität yksinäisyyden kokemukseksi. Ihminen voi olla yksinäinen, vaikka hänellä olisi hyvä parisuhde ja sen ulkopuolisia ystäviä.

Tälle palstalle pääsee myös Suhteet - Tunteet - Yksinäisyys -reittiä, joten ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tällä palstalla olisi tarkoitus keskustella yksinäisyydestä myös tunteena jota voi kokea vaikkei olisi yksin.

"Toki voi kokea yksinäisyyttä tuolloinkin esim. kaverien puutteen vuoksi, mutta ajatus että se yksinäisyys olisi verrattavissa siihen kun hädin tuskin on yhtään kaveria puhumattakaan parisuhteesta niin älkää nyt ylidramatisoiko omia ongelmianne ja "yksinäisyyttänne"."

Miksi otat oikeudeksesi sanoa, että kaverittoman kokema yksinäisyys on pahempaa kuin jonkun jolla on yksi hyvä ihmissuhde? Ihmissuhteiden tarve ei ole mikään vakio, jonka määrä on aina sama. Joku voi elää onnellisena erakkona tapaamatta muita ihmisiä, jollekin riittää yksi ystävä ja joku tarvitsee välttämättä useampia. Ihmissuhteiden tarve voi myös vaihdella elämäntilanteiden myötä, esim. niin että vaikeassa elämänvaiheessa tarvitsee rinnalleen useampia kulkijoita kuin silloin kun muu elämä on kunnossa. Pelkästään yhden ihmissuhteen varassa elävä voi kokea paljon pahempaa yksinäisyyttä kuin useimmat niistä, joilla ei ole lainkaan ystävää.

"Miksi otat oikeudeksesi sanoa, että kaverittoman kokema yksinäisyys on pahempaa kuin jonkun jolla on yksi hyvä ihmissuhde?"

Jos tällainen ihminen, jolla on kavereita ja joka sanoo olevansa yksinäinen, viettäisi pari vuotta täysin yksin, ilman minkäänlaisia kunnon ihmiskontakteja, ja sen jälkeen häneltä kysyttäisiin, että haluaisiko hän jatkaa näin, vai siten, miten asiat ennen olivat, niin ei olisi epäilystäkään, kumman vaihtoehdon hän valitsisi.

Se, mikä totaaliyksinäisiä vituttaa parin viikon parisuhdeyksinäisyyttä valittelevien kohdalla, on se, että jos afrikkalainen kärsii aliravitsemuksesta vuosia kestäneen nälän takia, ja toimeentuleva pohjolan poika valittaa nälkäänsä viivästyneen lounaan takia, niin nämä molemmat niputetaan samaksi ongelmaksi, ja epäreilua on se, että tuo jälkimmäinen saa apunsa ennen sitä, joka apua oikeasti tarvitsee. Jälkimmäinen myöskin tietää saavansa safkaa, vaikkakin viiveellä, kun taas edellämainittu ei tiedä näkeekö edes sitä safkaa ikinä.

Ihminen, joka on saanut elää, olla kavereiden kanssa, vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, intiimimmistä toimenpiteistä puhumattakaan ja siinä sivussa tuntee itsensä hivenen yksinäiseksi, ei voi olla yhtä toivottomassa tilanteessa, kuin ihminen, joka voi ikääntyvänä ainoastaan kuvitella niistä asioista, mitä edellämainittu on saanut kokea ja tehdä samalla, kun tämä toinen on katsonut elämänsä valuvan huit helvettiin ja lisäksi hän on myös tuntenut yksinäisyyttä koko elämänsä. Ei sellaista yksinäisyyttä, missä voi nojata toisen olkapäähän ja kertoa huolensa, vaan sellaista, että ollaan yksin ongelman kanssa, ilman, että voisi pyytää kamuiltaan apua, ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää jostain kiinni ja itkeä tätä vasten, niin sellaista ei kertakaikkiaan voi tapahtua, vaan joudut nielemään tuntemuksesi, teki kuinka pahaa tahansa, muita vaihtoehtoja kun ei ole.

Invisible boy kirjoitti:

"Miksi otat oikeudeksesi sanoa, että kaverittoman kokema yksinäisyys on pahempaa kuin jonkun jolla on yksi hyvä ihmissuhde?"

Jos tällainen ihminen, jolla on kavereita ja joka sanoo olevansa yksinäinen, viettäisi pari vuotta täysin yksin, ilman minkäänlaisia kunnon ihmiskontakteja, ja sen jälkeen häneltä kysyttäisiin, että haluaisiko hän jatkaa näin, vai siten, miten asiat ennen olivat, niin ei olisi epäilystäkään, kumman vaihtoehdon hän valitsisi.

Se, mikä totaaliyksinäisiä vituttaa parin viikon parisuhdeyksinäisyyttä valittelevien kohdalla, on se, että jos afrikkalainen kärsii aliravitsemuksesta vuosia kestäneen nälän takia, ja toimeentuleva pohjolan poika valittaa nälkäänsä viivästyneen lounaan takia, niin nämä molemmat niputetaan samaksi ongelmaksi, ja epäreilua on se, että tuo jälkimmäinen saa apunsa ennen sitä, joka apua oikeasti tarvitsee. Jälkimmäinen myöskin tietää saavansa safkaa, vaikkakin viiveellä, kun taas edellämainittu ei tiedä näkeekö edes sitä safkaa ikinä.

Ihminen, joka on saanut elää, olla kavereiden kanssa, vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, intiimimmistä toimenpiteistä puhumattakaan ja siinä sivussa tuntee itsensä hivenen yksinäiseksi, ei voi olla yhtä toivottomassa tilanteessa, kuin ihminen, joka voi ikääntyvänä ainoastaan kuvitella niistä asioista, mitä edellämainittu on saanut kokea ja tehdä samalla, kun tämä toinen on katsonut elämänsä valuvan huit helvettiin ja lisäksi hän on myös tuntenut yksinäisyyttä koko elämänsä. Ei sellaista yksinäisyyttä, missä voi nojata toisen olkapäähän ja kertoa huolensa, vaan sellaista, että ollaan yksin ongelman kanssa, ilman, että voisi pyytää kamuiltaan apua, ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää jostain kiinni ja itkeä tätä vasten, niin sellaista ei kertakaikkiaan voi tapahtua, vaan joudut nielemään tuntemuksesi, teki kuinka pahaa tahansa, muita vaihtoehtoja kun ei ole.

Lisäksi ihmiset, joilla on kavereita ja omia kultia voivat hankkia niitä lisää, koska ovathan he onnistuneet jo löytämään joukon sellaisia. He voivat tehdä "ongelmalleen" jotain, kun taas sillä toisella porukalla kavereiden hankkiminen ei onnistu syystä, tai toisesta.

Invisible boy kirjoitti:

"Miksi otat oikeudeksesi sanoa, että kaverittoman kokema yksinäisyys on pahempaa kuin jonkun jolla on yksi hyvä ihmissuhde?"

Jos tällainen ihminen, jolla on kavereita ja joka sanoo olevansa yksinäinen, viettäisi pari vuotta täysin yksin, ilman minkäänlaisia kunnon ihmiskontakteja, ja sen jälkeen häneltä kysyttäisiin, että haluaisiko hän jatkaa näin, vai siten, miten asiat ennen olivat, niin ei olisi epäilystäkään, kumman vaihtoehdon hän valitsisi.

Se, mikä totaaliyksinäisiä vituttaa parin viikon parisuhdeyksinäisyyttä valittelevien kohdalla, on se, että jos afrikkalainen kärsii aliravitsemuksesta vuosia kestäneen nälän takia, ja toimeentuleva pohjolan poika valittaa nälkäänsä viivästyneen lounaan takia, niin nämä molemmat niputetaan samaksi ongelmaksi, ja epäreilua on se, että tuo jälkimmäinen saa apunsa ennen sitä, joka apua oikeasti tarvitsee. Jälkimmäinen myöskin tietää saavansa safkaa, vaikkakin viiveellä, kun taas edellämainittu ei tiedä näkeekö edes sitä safkaa ikinä.

Ihminen, joka on saanut elää, olla kavereiden kanssa, vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, intiimimmistä toimenpiteistä puhumattakaan ja siinä sivussa tuntee itsensä hivenen yksinäiseksi, ei voi olla yhtä toivottomassa tilanteessa, kuin ihminen, joka voi ikääntyvänä ainoastaan kuvitella niistä asioista, mitä edellämainittu on saanut kokea ja tehdä samalla, kun tämä toinen on katsonut elämänsä valuvan huit helvettiin ja lisäksi hän on myös tuntenut yksinäisyyttä koko elämänsä. Ei sellaista yksinäisyyttä, missä voi nojata toisen olkapäähän ja kertoa huolensa, vaan sellaista, että ollaan yksin ongelman kanssa, ilman, että voisi pyytää kamuiltaan apua, ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää jostain kiinni ja itkeä tätä vasten, niin sellaista ei kertakaikkiaan voi tapahtua, vaan joudut nielemään tuntemuksesi, teki kuinka pahaa tahansa, muita vaihtoehtoja kun ei ole.

"Se, mikä totaaliyksinäisiä ******** parin viikon parisuhdeyksinäisyyttä valittelevien kohdalla, on se, että jos afrikkalainen kärsii aliravitsemuksesta vuosia kestäneen nälän takia, ja toimeentuleva pohjolan poika valittaa nälkäänsä viivästyneen lounaan takia, niin nämä molemmat niputetaan samaksi ongelmaksi, ja epäreilua on se, että tuo jälkimmäinen saa apunsa ennen sitä, joka apua oikeasti tarvitsee. Jälkimmäinen myöskin tietää saavansa safkaa, vaikkakin viiveellä, kun taas edellämainittu ei tiedä näkeekö edes sitä safkaa ikinä."

Hienosti olet asian kiteyttänyt. Hyvä ja konkreettinen esimerkki!!! Luulisi tästä näiden olenniinyksinjaparisuhteessa- tyyppienkin jo tajuavan, vaikka pölvästejä ovatkin.

Invisible boy kirjoitti:

"Miksi otat oikeudeksesi sanoa, että kaverittoman kokema yksinäisyys on pahempaa kuin jonkun jolla on yksi hyvä ihmissuhde?"

Jos tällainen ihminen, jolla on kavereita ja joka sanoo olevansa yksinäinen, viettäisi pari vuotta täysin yksin, ilman minkäänlaisia kunnon ihmiskontakteja, ja sen jälkeen häneltä kysyttäisiin, että haluaisiko hän jatkaa näin, vai siten, miten asiat ennen olivat, niin ei olisi epäilystäkään, kumman vaihtoehdon hän valitsisi.

Se, mikä totaaliyksinäisiä vituttaa parin viikon parisuhdeyksinäisyyttä valittelevien kohdalla, on se, että jos afrikkalainen kärsii aliravitsemuksesta vuosia kestäneen nälän takia, ja toimeentuleva pohjolan poika valittaa nälkäänsä viivästyneen lounaan takia, niin nämä molemmat niputetaan samaksi ongelmaksi, ja epäreilua on se, että tuo jälkimmäinen saa apunsa ennen sitä, joka apua oikeasti tarvitsee. Jälkimmäinen myöskin tietää saavansa safkaa, vaikkakin viiveellä, kun taas edellämainittu ei tiedä näkeekö edes sitä safkaa ikinä.

Ihminen, joka on saanut elää, olla kavereiden kanssa, vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, intiimimmistä toimenpiteistä puhumattakaan ja siinä sivussa tuntee itsensä hivenen yksinäiseksi, ei voi olla yhtä toivottomassa tilanteessa, kuin ihminen, joka voi ikääntyvänä ainoastaan kuvitella niistä asioista, mitä edellämainittu on saanut kokea ja tehdä samalla, kun tämä toinen on katsonut elämänsä valuvan huit helvettiin ja lisäksi hän on myös tuntenut yksinäisyyttä koko elämänsä. Ei sellaista yksinäisyyttä, missä voi nojata toisen olkapäähän ja kertoa huolensa, vaan sellaista, että ollaan yksin ongelman kanssa, ilman, että voisi pyytää kamuiltaan apua, ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää jostain kiinni ja itkeä tätä vasten, niin sellaista ei kertakaikkiaan voi tapahtua, vaan joudut nielemään tuntemuksesi, teki kuinka pahaa tahansa, muita vaihtoehtoja kun ei ole.

"Miksi otat oikeudeksesi sanoa, että kaverittoman kokema yksinäisyys on pahempaa kuin jonkun jolla on yksi hyvä ihmissuhde?"

Jos tällainen ihminen, jolla on kavereita ja joka sanoo olevansa yksinäinen, viettäisi pari vuotta täysin yksin, ilman minkäänlaisia kunnon ihmiskontakteja, ja sen jälkeen häneltä kysyttäisiin, että haluaisiko hän jatkaa näin, vai siten, miten asiat ennen olivat, niin ei olisi epäilystäkään, kumman vaihtoehdon hän valitsisi."

Tiedätkö mikä vastauksessasi on vikana? Se kiersi kysymykseeni täysin. Sinä puhuit yhdestä ihmisestä, jolla on selvästi suuri tarve kavereille ja joka voi valita kahden eri vaihtoehdon väliltä. Minä puhuin kahdesta eri ihmisestä, joista toisella voi olla paljon suurempi tarve monelle ystävälle kuin toisella edes yhdelle.

Kysyn nyt uudestaan: Miksi otat oikeudeksesi sanoa, että kaverittoman kokema yksinäisyys on pahempaa kuin jonkun toisen, jolla on yksi hyvä ihmissuhde?

Nainen 41 kirjoitti:

"Se, mikä totaaliyksinäisiä ******** parin viikon parisuhdeyksinäisyyttä valittelevien kohdalla, on se, että jos afrikkalainen kärsii aliravitsemuksesta vuosia kestäneen nälän takia, ja toimeentuleva pohjolan poika valittaa nälkäänsä viivästyneen lounaan takia, niin nämä molemmat niputetaan samaksi ongelmaksi, ja epäreilua on se, että tuo jälkimmäinen saa apunsa ennen sitä, joka apua oikeasti tarvitsee. Jälkimmäinen myöskin tietää saavansa safkaa, vaikkakin viiveellä, kun taas edellämainittu ei tiedä näkeekö edes sitä safkaa ikinä."

Hienosti olet asian kiteyttänyt. Hyvä ja konkreettinen esimerkki!!! Luulisi tästä näiden olenniinyksinjaparisuhteessa- tyyppienkin jo tajuavan, vaikka pölvästejä ovatkin.

Tämähän on jo naurettavaa! Kukaan muu täällä ei kategorioi yksinäisyyksiä kuin te jotka väitätte ettei teillä ole ketään. Olette muka oikeutettuja halveksimaan muiden tunteita ja tuntemuksia. Se jos mikä on pölvästin merkki.

Nainen 41 kirjoitti:

"Se, mikä totaaliyksinäisiä ******** parin viikon parisuhdeyksinäisyyttä valittelevien kohdalla, on se, että jos afrikkalainen kärsii aliravitsemuksesta vuosia kestäneen nälän takia, ja toimeentuleva pohjolan poika valittaa nälkäänsä viivästyneen lounaan takia, niin nämä molemmat niputetaan samaksi ongelmaksi, ja epäreilua on se, että tuo jälkimmäinen saa apunsa ennen sitä, joka apua oikeasti tarvitsee. Jälkimmäinen myöskin tietää saavansa safkaa, vaikkakin viiveellä, kun taas edellämainittu ei tiedä näkeekö edes sitä safkaa ikinä."

Hienosti olet asian kiteyttänyt. Hyvä ja konkreettinen esimerkki!!! Luulisi tästä näiden olenniinyksinjaparisuhteessa- tyyppienkin jo tajuavan, vaikka pölvästejä ovatkin.

Sulle tarkoitettu keskusteluketju. Ota "yks valeyksinäinen" mukaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10792033#comment-56287279-view

Nainen 41 kirjoitti:

"Se, mikä totaaliyksinäisiä ******** parin viikon parisuhdeyksinäisyyttä valittelevien kohdalla, on se, että jos afrikkalainen kärsii aliravitsemuksesta vuosia kestäneen nälän takia, ja toimeentuleva pohjolan poika valittaa nälkäänsä viivästyneen lounaan takia, niin nämä molemmat niputetaan samaksi ongelmaksi, ja epäreilua on se, että tuo jälkimmäinen saa apunsa ennen sitä, joka apua oikeasti tarvitsee. Jälkimmäinen myöskin tietää saavansa safkaa, vaikkakin viiveellä, kun taas edellämainittu ei tiedä näkeekö edes sitä safkaa ikinä."

Hienosti olet asian kiteyttänyt. Hyvä ja konkreettinen esimerkki!!! Luulisi tästä näiden olenniinyksinjaparisuhteessa- tyyppienkin jo tajuavan, vaikka pölvästejä ovatkin.

"Hienosti olet asian kiteyttänyt. Hyvä ja konkreettinen esimerkki!!! Luulisi tästä näiden olenniinyksinjaparisuhteessa- tyyppienkin jo tajuavan, vaikka pölvästejä ovatkin."

Se esimerkki meni täysin aiheen vierestä. Jos puhutaan ruuasta, tässä on paljon parempi esimerkki havainnollistamaan sitä mistä puhuin: 40-kiloinen sänkyyn sidottu mummo syö 1300 kcal päivässä. Se riittää hänelle hienosti, mummon paino jopa nousee vähän. Mutta mitä tapahtuu, jos nuori, raskasta työtä tekevä 100-kiloinen himoliikkujamies laitetaan mummon dieetille? Se ei riittäisi miehelle alkuunkaan. Vaikka mies söisi 3 kertaa niin paljon kuin mummo, se ei riittäisi kattamaan hänen energiankulutustaan, koska mies kuluttaa yli 5000 kcal päivässä.

Energiantarve ei ole mikään vakio, kuten ei ole ystävien tarvekaan. Se mikä riittää yhdelle ei riitä toiselle alkuunkaan. Mikä tässä on niin vaikea tajuta?

setrzsawt kirjoitti:

´´"Minua HÄVETTÄISI väittää olevani yksinäinen jos olisin parisuhteessa ollut´´

Hahhah. Kirjoittajahan siis itse myönsi ettei hänellä ole edes ollut parisuhdetta, joten eipä hän niistä siis mitään tiedä. Leikkii vain fiksua kaikkitietäjää vaikka kokemusta itse asiasta ei ole miksikään. ;)

setrzsawt:in kirjoituksesta paistaa läpi se tieto, että kirjoittaja on ollut parisuhteessa eli kirjoittaja ei tiedä yksinäisyydestä yhtään mitään. Leikkii vaan fiksua kaikkitietäjää vaikka kokemusta yksinäisyydestä ei ole miksikään.

18+6 kirjoitti:

"Hienosti olet asian kiteyttänyt. Hyvä ja konkreettinen esimerkki!!! Luulisi tästä näiden olenniinyksinjaparisuhteessa- tyyppienkin jo tajuavan, vaikka pölvästejä ovatkin."

Se esimerkki meni täysin aiheen vierestä. Jos puhutaan ruuasta, tässä on paljon parempi esimerkki havainnollistamaan sitä mistä puhuin: 40-kiloinen sänkyyn sidottu mummo syö 1300 kcal päivässä. Se riittää hänelle hienosti, mummon paino jopa nousee vähän. Mutta mitä tapahtuu, jos nuori, raskasta työtä tekevä 100-kiloinen himoliikkujamies laitetaan mummon dieetille? Se ei riittäisi miehelle alkuunkaan. Vaikka mies söisi 3 kertaa niin paljon kuin mummo, se ei riittäisi kattamaan hänen energiankulutustaan, koska mies kuluttaa yli 5000 kcal päivässä.

Energiantarve ei ole mikään vakio, kuten ei ole ystävien tarvekaan. Se mikä riittää yhdelle ei riitä toiselle alkuunkaan. Mikä tässä on niin vaikea tajuta?

Sinun esimerkissäsi on ihminen, jolla on kavereita, sekä ihminen, jolla on enemmän kavereita. Minun esimerkissäni on ihminen, jolla on kavereita, sekä ihminen, jolla ei ole ketään.

Jos on edes se yksi kamu, niin silloin tältä on mahdollisuus saada sitä, mitä kaveriton ei voi saada. Vaikka tuntisi jonkun seurassa yksinäiseksi, niin kumminkin vieressä on joku, jonka kanssa voi puhua ja jota voi koskettaa. Lähinnä tuossa on vain kyse siitä, että kemiat eivät toimi, tai intressit ovat täysin erilaiset. Olen kakruna ollut tuollaisessa tilanteessa. Minulla oli joskus seuraa, mutta hän halusi aina tehdä sitä ja minä tätä, joten hänen seurassaan oli tylsää, kun ei löytynyt yhteistä intressiä, ja funtsinkin usein, että kun olisi niitä sellaisia kavereita, joiden seurassa viihtyisi kunnolla. Joku varmaankin kokisi yksinäisyyttä tuossa tilanteessa. Minä tiedän tuon tunteen, kun haikailee jotain samalla, kun on sitä jotain. Silti minulla oli joku, jonka kanssa puhua ja olla, eikä se ole samanlaista, kuin olla ihan yksin tietäen, että kukaan ei tule hengailemaan kanssani, ei edes se, jolla on mielessä muut asiat, kuin itsellä.

anteeksi, kuinka? kirjoitti:

Tämähän on jo naurettavaa! Kukaan muu täällä ei kategorioi yksinäisyyksiä kuin te jotka väitätte ettei teillä ole ketään. Olette muka oikeutettuja halveksimaan muiden tunteita ja tuntemuksia. Se jos mikä on pölvästin merkki.

Kuinkahan moni nainen tekee samaa miesten tunteille? Jos mies juoksee haltioissaan naisten perässä, niin hän on vain pillun perässä juokseva sika. Minkä takia naiset eivät usko, että mies voi tuntea syviä tunteita useampaa naista kohtaan? Mikseivät naiset ymmärrä, että miehelle ei riitä yksi nainen? Minkä takia naisten täytyy väheksyä heidän tunteitaan? Minkä takia, muuten, kaikki tyrmäävät pedofiilien tunteet? Miten ihmiset voivat tuomita jonkun hänen tunteidensa vuoksi?

7+14 kirjoitti:

"Miksi otat oikeudeksesi sanoa, että kaverittoman kokema yksinäisyys on pahempaa kuin jonkun jolla on yksi hyvä ihmissuhde?"

Jos tällainen ihminen, jolla on kavereita ja joka sanoo olevansa yksinäinen, viettäisi pari vuotta täysin yksin, ilman minkäänlaisia kunnon ihmiskontakteja, ja sen jälkeen häneltä kysyttäisiin, että haluaisiko hän jatkaa näin, vai siten, miten asiat ennen olivat, niin ei olisi epäilystäkään, kumman vaihtoehdon hän valitsisi."

Tiedätkö mikä vastauksessasi on vikana? Se kiersi kysymykseeni täysin. Sinä puhuit yhdestä ihmisestä, jolla on selvästi suuri tarve kavereille ja joka voi valita kahden eri vaihtoehdon väliltä. Minä puhuin kahdesta eri ihmisestä, joista toisella voi olla paljon suurempi tarve monelle ystävälle kuin toisella edes yhdelle.

Kysyn nyt uudestaan: Miksi otat oikeudeksesi sanoa, että kaverittoman kokema yksinäisyys on pahempaa kuin jonkun toisen, jolla on yksi hyvä ihmissuhde?

"Kysyn nyt uudestaan: Miksi otat oikeudeksesi sanoa, että kaverittoman kokema yksinäisyys on pahempaa kuin jonkun toisen, jolla on yksi hyvä ihmissuhde? "

Koska ihminen, jolla on yksi hyvä ihmissuhde saa siltä suhteeltaan sitä, mitä hän siltä suhteelta haluaa. Hän saa toisen ihmisen läheisyyttä, huolenpitoa, välittämistä, apua, juttuseuraa ja ihan vain läsnäoloa. Jos tuo yksi suhde otettaisiin häneltä pois, hän ei enää saisi sitä, mitä ihmissuhteilta haetaan ja hän olisi edelleenkin yksinäinen. Silloin hän olisi samassa asemassa, kuin kaveriton, jonka täytyy yrittää unelmoida toisen ihmisen seura. En usko, että useampaa kaveria haikaileva olisi huonommassa jamassa yhden kaverinsa kanssa saadessaan tältä niitä asioita, joita hän saisi myös niiltä muilta kamuiltaan, kuin ihminen, joka ei saa keneltäkään mitään ja tarve on kova.

Invisible boy kirjoitti:

Kuinkahan moni nainen tekee samaa miesten tunteille? Jos mies juoksee haltioissaan naisten perässä, niin hän on vain pillun perässä juokseva sika. Minkä takia naiset eivät usko, että mies voi tuntea syviä tunteita useampaa naista kohtaan? Mikseivät naiset ymmärrä, että miehelle ei riitä yksi nainen? Minkä takia naisten täytyy väheksyä heidän tunteitaan? Minkä takia, muuten, kaikki tyrmäävät pedofiilien tunteet? Miten ihmiset voivat tuomita jonkun hänen tunteidensa vuoksi?

Miksi naista joka juoksee useiden miesten perässä kutsutaan h**ksi?

Invisible boy kirjoitti:

"Kysyn nyt uudestaan: Miksi otat oikeudeksesi sanoa, että kaverittoman kokema yksinäisyys on pahempaa kuin jonkun toisen, jolla on yksi hyvä ihmissuhde? "

Koska ihminen, jolla on yksi hyvä ihmissuhde saa siltä suhteeltaan sitä, mitä hän siltä suhteelta haluaa. Hän saa toisen ihmisen läheisyyttä, huolenpitoa, välittämistä, apua, juttuseuraa ja ihan vain läsnäoloa. Jos tuo yksi suhde otettaisiin häneltä pois, hän ei enää saisi sitä, mitä ihmissuhteilta haetaan ja hän olisi edelleenkin yksinäinen. Silloin hän olisi samassa asemassa, kuin kaveriton, jonka täytyy yrittää unelmoida toisen ihmisen seura. En usko, että useampaa kaveria haikaileva olisi huonommassa jamassa yhden kaverinsa kanssa saadessaan tältä niitä asioita, joita hän saisi myös niiltä muilta kamuiltaan, kuin ihminen, joka ei saa keneltäkään mitään ja tarve on kova.

"Hän saa toisen ihmisen läheisyyttä, huolenpitoa, välittämistä, apua, juttuseuraa ja ihan vain läsnäoloa. "

Ei päde jokaisessa suhteessa.

ei harhainen kirjoitti:

"Hän saa toisen ihmisen läheisyyttä, huolenpitoa, välittämistä, apua, juttuseuraa ja ihan vain läsnäoloa. "

Ei päde jokaisessa suhteessa.

Mutta puhe olikin hyvästä ihmissuhteesta.

tööt näkymätön kirjoitti:

Miksi naista joka juoksee useiden miesten perässä kutsutaan h**ksi?

Naiset ovat saaneet sen itse aikaan. Naiset ovat aina haukkuneet naisten perässä juoksevat miehet ja antaneet ymmärtää, että ovat itse siveyden sipuleita ja sellaisia, kuin ihmisen täytyisi ollakin. Johan pennuillekin opetetaan, että pojilla on mielessä kaikennäköistä ja se on soosoo, mutta tytöt ovat aina ihania pulmusia, joista poikienkin pitäisi ottaa mallia. Tällä tavalla on saatu aikaan uskomus, että naiset eivät ole samanlaisia "sikoja", kuin miehet, eivätkä he juokse miesten perässä, saati petä ukkojaan. Sitten, kun joku nainen ei käyttäydy tuon uskomuksen mukaisesti, hän saa "arvonimen". Nykypennut ovat kumminkin ottaneet oppinsa pornosta niin, että pusikot vain kahisevat, eikä tulevaisuudessa välttämättä enää ole tuollaisia harhauskomuksia naisista.

Nämä 100 vuoden yksinäiset vaikuttavat olevan ylpeitä siitä että ovat yksin. Eikä mitään profiila jonka perusteella heidät oppisi tuntemaan (ja siten joku samanhenkinen voisi jopa ystävystyä), ilmiantavat toisten ystävähakuja ja sen lisäksi ovat rivoja ja ilkeitä.

Kun ei ole profiileja niin ei edes voi tietää montako näitä 1. luokan yksinäisiä on. Mutta palstan henkeä tuhoavat aika rankalla tavalla ainakin niiden osalta jotka ovat ujoja tai arkoja.

Profiileista sen verran että kyllä niistä ihmisistä niiden takana voi alkaa pitämään. Tämän palstan henkilöt vaan -yksinäisiä kun ovat- eivät tee aloitteita henkilökohtaisesta tuttavuudesta, vaan odottavat loputtomiin muiden aloitetta.

Itse olen parisuhdeyksinäinen (vihainen puoliso - ei voi keskustella), eli on hieman turhan monimutkaista lähteä yhden (1) viestin perusteella jonkun kanssa kävelylle tai ajelulle. Treffit eivät ole tarpeen, tämähän ei ole sinkut -palsta.

"Kyllähän se tuntuu tosi mitätöivältä jos on itsellä ollut jokin sadan vuoden yksinäisyys ja toinen tulee siihen viereen urputtamaan kun joutuu olemaan kokonaisen viikon yksin!"

Oletko 100-vuotias vai mitätöitkö tahallasi kaikkien niiden 100-vuotiaiden vanhusten tilannetta, jotka on joutunut elämään koko elämänsä yksin? Jos olet päivänkin nuorempi, toimi johdonmukaisesti ja lakkaa urputtamasta omasta yksinäisyydestäsi! Et taatusti ole maailman yksinäisin ihminen, joten oman logiikkasi mukaan ruikutuksesi on loukkaus kaikkia niitä kohtaan joilla menee vielä huonommin.

"Kyllähän se tuntuu tosi mitätöivältä jos on itsellä ollut jokin sadan vuoden yksinäisyys ja toinen tulee siihen viereen urputtamaan kun joutuu olemaan kokonaisen viikon yksin!"

Ehkä tänne pitäisi luoda uusi palsta, jonka nimeksi tulisi Asennevammaiset. Viestisi sopisi nimittäin sinne paljon paremmin kuin tänne.

Quqquu! kirjoitti:

"Kyllähän se tuntuu tosi mitätöivältä jos on itsellä ollut jokin sadan vuoden yksinäisyys ja toinen tulee siihen viereen urputtamaan kun joutuu olemaan kokonaisen viikon yksin!"

Ehkä tänne pitäisi luoda uusi palsta, jonka nimeksi tulisi Asennevammaiset. Viestisi sopisi nimittäin sinne paljon paremmin kuin tänne.

Ketä pidät asennevammaisena, nimimerkkiä mittasuhteet vai niitä viikon pikayksinäisiä?

Lächeln kirjoitti:

Nämä 100 vuoden yksinäiset vaikuttavat olevan ylpeitä siitä että ovat yksin. Eikä mitään profiila jonka perusteella heidät oppisi tuntemaan (ja siten joku samanhenkinen voisi jopa ystävystyä), ilmiantavat toisten ystävähakuja ja sen lisäksi ovat rivoja ja ilkeitä.

Kun ei ole profiileja niin ei edes voi tietää montako näitä 1. luokan yksinäisiä on. Mutta palstan henkeä tuhoavat aika rankalla tavalla ainakin niiden osalta jotka ovat ujoja tai arkoja.

Profiileista sen verran että kyllä niistä ihmisistä niiden takana voi alkaa pitämään. Tämän palstan henkilöt vaan -yksinäisiä kun ovat- eivät tee aloitteita henkilökohtaisesta tuttavuudesta, vaan odottavat loputtomiin muiden aloitetta.

Itse olen parisuhdeyksinäinen (vihainen puoliso - ei voi keskustella), eli on hieman turhan monimutkaista lähteä yhden (1) viestin perusteella jonkun kanssa kävelylle tai ajelulle. Treffit eivät ole tarpeen, tämähän ei ole sinkut -palsta.

Viestisi on muuten täyttä asiaa, mutta mistä tiedät kuka niitä ystävähakuja poistattaa? Muistan joskus kun menin pitkän tauon jälkeen ystävyys-palstalle ja selvästi yli puolet etusivun viesteistä oli ystävähakuja. Se harmitti, kun mielenkiinoiset keskustelut hävisi äkkiä huomaamattomiin uusien ystävähakujen takia. Ehkä joku ilmiantaa hakuja siksi, ettei keskustelupalsta muuttuisi kirjeenvaihtopalstaksi tai deitiksi.

L.K. kirjoitti:

"Kyllähän se tuntuu tosi mitätöivältä jos on itsellä ollut jokin sadan vuoden yksinäisyys ja toinen tulee siihen viereen urputtamaan kun joutuu olemaan kokonaisen viikon yksin!"

Oletko 100-vuotias vai mitätöitkö tahallasi kaikkien niiden 100-vuotiaiden vanhusten tilannetta, jotka on joutunut elämään koko elämänsä yksin? Jos olet päivänkin nuorempi, toimi johdonmukaisesti ja lakkaa urputtamasta omasta yksinäisyydestäsi! Et taatusti ole maailman yksinäisin ihminen, joten oman logiikkasi mukaan ruikutuksesi on loukkaus kaikkia niitä kohtaan joilla menee vielä huonommin.

Mun kommentti ei ollut ruikutus vaan vastaus aloittajalle. En tällä palstalla edes käy kuin joskus otsikot vilkaisen, eihän näitä viitsi edes avata. Tän kerran vastasin sun provoon, toista kertaa en ehkä vastaa.

mittasuhteet kirjoitti:

Mun kommentti ei ollut ruikutus vaan vastaus aloittajalle. En tällä palstalla edes käy kuin joskus otsikot vilkaisen, eihän näitä viitsi edes avata. Tän kerran vastasin sun provoon, toista kertaa en ehkä vastaa.

Hohhoh, kukahan se tässä provoilee.

Sekin on varmaan neliraajahalvaantuneiden mitätöimistä, kun joku vyötäröstä alaspäin halvaantunut valittaa sitä kuinka jalat ei toimi... Sellainen itsekeskeinen sika kuuluisi vankilaan ja pitäisi laittaa maksamaan neliraajahalvaantuneille muhkeat vahingonkorvaukset henkisestä kärsimyksestä, kun se ei ajattele lainkaan miltä niistä tuntuu joilla ei toimi jalkojen lisäksi kädetkään.

edhefhs kirjoitti:

Ketä pidät asennevammaisena, nimimerkkiä mittasuhteet vai niitä viikon pikayksinäisiä?

Mikä ihmeen viikon pikayksinäinen?? Toisaalta kun ottaa pois halveksivan sanasi pika, niin yksinäinen on hänkin joka on kokenut vaikka viikon olleensa yksinäinen. Se mitä siellä taustalla on, jää useimmiten hämäränpeittoon. Voi olla että hän on huomannut viikko sitten olleensa yksinäinen.... ties miten kauan aikaa. Ihminen kun tuppaa havahtumaan (liian) myöhään.

Annetaan nyt sulle 10 pistettä ja papukaijamerkki siitä että olet ollut kauemmin yksinäinen. Huraa!
Säälittävää.

henki haisee kirjoitti:

Hohhoh, kukahan se tässä provoilee.

Sekin on varmaan neliraajahalvaantuneiden mitätöimistä, kun joku vyötäröstä alaspäin halvaantunut valittaa sitä kuinka jalat ei toimi... Sellainen itsekeskeinen sika kuuluisi vankilaan ja pitäisi laittaa maksamaan neliraajahalvaantuneille muhkeat vahingonkorvaukset henkisestä kärsimyksestä, kun se ei ajattele lainkaan miltä niistä tuntuu joilla ei toimi jalkojen lisäksi kädetkään.

Sinä näköjään provoilet :)

Tervemenoa. Älä kompastu kynnykseen mennessäsi.

Olen yksinäinen. Se on noloa tunnustaa.

old_profile_74559 kirjoitti:

Olen yksinäinen. Se on noloa tunnustaa.

Siinä ei ole mitään noloa. Mutta siinä on, että harvoin lähimmäisen yksinäisyyttä otetaan tosissaan saatika sitten autetaan yksinäistä jaloilleen.

Itsekin olen ollut koko elämäni yksin,koska on vain käytetty hyväksi ja petetty. Sitten joku parisuhteessa oleva lehmä valittaa: "Olen yksinäinen. Mieheni/naiseni,juo/lyö/pettää/valehtelee monien vuosienkin perään/jne,mutta en voi jättää häntä,koska "rakastan" häntä. Hän on niin hyvännäköinen. Tarvitsen häntä. Haluan seksiä jne. Ne vitun paskat huorat pitäisi tappaa. Tuollaisia monet tyhmät suomalaiset ämmät on. AMEN!

Mies kirjoitti:

Itsekin olen ollut koko elämäni yksin,koska on vain käytetty hyväksi ja petetty. Sitten joku parisuhteessa oleva lehmä valittaa: "Olen yksinäinen. Mieheni/naiseni,juo/lyö/pettää/valehtelee monien vuosienkin perään/jne,mutta en voi jättää häntä,koska "rakastan" häntä. Hän on niin hyvännäköinen. Tarvitsen häntä. Haluan seksiä jne. Ne vitun paskat huorat pitäisi tappaa. Tuollaisia monet tyhmät suomalaiset ämmät on. AMEN!

Lehmät valittaa:"jos rakastan väkivaltaista/pettävää/jättävää/juoppoa miestä,kyllä hän varmaan muuttuu. OLENHAN NAINEN. JUMALAN TÄYDELLINEN LUOMUS HETEROMIEHELLE! MYÖS USKOVAISUUS JA KRISTITTYNÄ oleminen auttaa asiaa... Pelkkää VALHETTA ja SAASTAA! POLTTOUUNIIN KAIKKI S A A S T A ,niin maa pysyy edes jotenkin puhtaana...

Mies kirjoitti:

Itsekin olen ollut koko elämäni yksin,koska on vain käytetty hyväksi ja petetty. Sitten joku parisuhteessa oleva lehmä valittaa: "Olen yksinäinen. Mieheni/naiseni,juo/lyö/pettää/valehtelee monien vuosienkin perään/jne,mutta en voi jättää häntä,koska "rakastan" häntä. Hän on niin hyvännäköinen. Tarvitsen häntä. Haluan seksiä jne. Ne vitun paskat huorat pitäisi tappaa. Tuollaisia monet tyhmät suomalaiset ämmät on. AMEN!

"Itsekin olen ollut koko elämäni yksin,koska on vain käytetty hyväksi ja petetty. Sitten joku parisuhteessa oleva lehmä valittaa: "Olen yksinäinen. Mieheni/naiseni,juo/lyö/pettää/valehtelee monien vuosienkin perään/jne,mutta en voi jättää häntä,koska "rakastan" häntä. Hän on niin hyvännäköinen. Tarvitsen häntä. Haluan seksiä jne. Ne ***** paskat ****** pitäisi tappaa. Tuollaisia monet tyhmät suomalaiset ämmät on. AMEN! " >Psykopaatin tekstiä, aivan selvästi. Ellei joku typerä teini provoile..

TÄÄLLÄ NE USKIS ÄMMÄT VALITTAA,MIKSEI SE JEESUS NYT ANTANU MIESTÄ,miksei ahdistus hellitä,vaikka olen käyttänyt Diapamia 24 VUOTTA!. Voi helvetti! Olen nähnyt niin monta uskovaista,että parempi paikka heille olisi ollut MIELISAIRAALA!

Mies kirjoitti:

TÄÄLLÄ NE USKIS ÄMMÄT VALITTAA,MIKSEI SE JEESUS NYT ANTANU MIESTÄ,miksei ahdistus hellitä,vaikka olen käyttänyt Diapamia 24 VUOTTA!. Voi helvetti! Olen nähnyt niin monta uskovaista,että parempi paikka heille olisi ollut MIELISAIRAALA!

Uskis: Niin on. Jeesus on pannut minuakin,joten ei tarvitse taas runkata!