Olen päässyt suljetulta osastolta pois ja minulle tehtiin diagnosi paranoidinen skitsofrenia. Olen käyttänyt lääkkeet niin kuin määrättiin. Mitä jos lopetan lääkkeiden käytön? Joudunko suljetulle osastolle uudestaan jos lopetan niiden käytön? Onko kellään kokemusta / tietämystä asiasta?
kysymyksiä IIVIIC
nt,kmxryt
11137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kokemusta on. Minulla on myös paranoidinen skitsofrenia. Alkuun olin hyvin lääkekielteinen ja jopa pelkäsin niiden syömistä. Heti osastolta päästyäni lopetinkin lääkkeet kertaheitolla. Seurauksena oireet palasivat ja vähitellen tulivat entistäkin vaikeammiksi. Viimein yritin itsemurhaa, kun olin aivan loppu valvomisesta yms. Onneksi en onnistunut.
Sitten pääsin taas osastolle. Tämän hoitokerran jälkeen ymmärsin syödä lääkkeeni eikä uusia hoitojaksoja ole enää tarvittu. Nykyään en edes uskaltaisi lopettaa lääkkeitä, kun tiedän, mitä siitä seuraa.
Mahdollinen lääkkeiden käytön lopetus tulee tehdä valvotusti ja asteittain. Ei koskaan yhdellä kertaa.
Varmasti joudut takaisin osastolle koska ei näitä diagnooseja turhaan tehdä.
Ilman lääkkeitä pää sekoaa uudestaan.
Tarkemmin ottaen olen ajatellut että ko. diagnoosi on väärä ja että minut on lavastettu tilanteeseen missä nyt olen. Eikä noissa lääkkeissä mitään muuta vikaa ole kuin sivuoireet. Ilta lääke lihottaa ja on paino noussut yli kymmenen kiloa. Toinen lääke mikä otetaan aamulla taas tekee minusta ihan kasviksen. En pysty olemaan sosiaalisesti kontaktissa muihin. Pelottaa mennä kauppaan ja muutenkin ulos kämpästä.
Tuleeko poliisit hakemaan jos lopetan lääkkeiden käytön?
Jos tarkemmin ajattelet, niin huomaat ehkä, että lavastusajatus on juuri tuota paranoidisen skitsofrenian vainoharhaisuutta. Kukapa sinua haluaisi lavastaa sairaaksi ja miksi?? Sinulle on varmaan suositeltu jatkohoitona keskusteluja mielenterveyshoitajan tai jonkun muun ammattilaisen kanssa, vai kuinka?
Kannattaisi siellä keskustella noista sivuoireista ja siitä, olisiko niitä käyttämiäsi lääkkeitä mahdollista vaihtaa joihinkin muihin. Myös peloistasi sinun kannattaisi puhua. Poliisit voivat tulla siinä vaiheessa hakemaan, jos tiedetään sinun olevan itsellesi tai ympäristölle vaarallinen.
Toivottavasti pystyt kuitenkin käymään niissä keskusteluissa!
"Jos tarkemmin ajattelet, niin huomaat ehkä, että lavastusajatus on juuri tuota paranoidisen skitsofrenian vainoharhaisuutta. Kukapa sinua haluaisi lavastaa sairaaksi ja miksi??"
Olen ollu melko hankala asukas tässä asunnossa. Olen kuunnellu musaa kovalla ja pitäny bileitä melkein joka viikko. Ikinä ei kukaan tullut valittamaan asiasta. Niillä vissii meni herneet nenään ja punoi koko juonen mua vastaan jotta joutuisin suljetulle osastolle taikka tappaisin itteni. Toisessa ne ei ole onnistunut vielä.
Kerro miten he käytännössä järjestivät sinut suljetulle osastolle hoitoon?
No se alkoi kolistelulla yläkerran kämpässä. Minulla oli silloin juuri 3 intensiivi kurssia menossa samaan aikaan joten töitä riitti. Kolistelut alkoivat pelkästään yöllä jolloin ovet paukkui, lattiaa tampattiin, kaapin ovet läsähteli jne. En saanut nukuttua kuin 2 tuntia yössä melkein kuukauden ajan. Loppuvaiheessa kolistelut alkoivat olla myös päivällä. Ilmoitin asuntotoimisitoon asiasta ja sieltä kerrottiin että kukaan ei ole asunut siellä koko kesänä. Tosin äänet loppuivat siihen tai ainakin rauhottui. Kai se asukas pelästyi valitusta.
Äänet alkoivat uudestaan noin viikko sen jälkeen jolloin aloin kuulla myös pään sisäisiä ääniä. Sitten jouduin suljetulle osastolle.
Noista pään sisäisistä äänistä on myös todistetta että niitä voi lähettää aivoihin.
http://www.youtube.com/watch?v=7lG3wOa0Cz4
Pitäisin tärkeänä että jatkat lääkkeiden syömistä ja kerrot lääkärille/hoitajille (miten avohoitosi onkaan järjestetty) noista ajatuksista jotka kirjoitit äsken.
Kauan olet syönyt nykyistä lääkettäsi ja onko se hoitotasolla? Oletko käyttänyt muita kuin yhtä antipsykoottia? Hoitotaso on sellainen annos jolla lääkkeen oletetaan alkavan vaikuttaa. Sitä voidaan joutua lisäämään, joskus vähentämäänkin, vointisi mukaan. Lääkitys on sinun parhaaksesi ja auttamiseksi ja suosittelen että otat tarjotun hoidon vastaan, johon kuuluu lääkkeiden käyttö lääkärin ohjeen mukaan.
Kummassa eivät ole onnistuneet?
Mulla skitsofrenia-oireet eli vainoharhat, äänet yms. tuli kesken lääkkeiden käytön ja jouduin melkein 3 kk olemaan osastolla ennen kuin uudet lääkkeet alkoivat vaikuttaa ja psykoosi lähteä, vanhoista lääkkeistä tuli verenkuvaan muutoksia, jotakin valkosoluarvojen laskua tms niin niitä ei voitu enää käyttää. Oon tässä aatellut itekseen että mitenhän lie kauan mun pitää näitä lääkkeitä syyä, mut oon varautunut että ehkä koko lopun ikäni. Sairastan myös paranoidista skitsofreniaa - jo 10 vuotta.
En tiiä mulla on noin 3 vuoden välein viimeisen 10 v aikana uusinut, nyt on pysynyt 3 vuotta pois psykoosit niin uskoisin että kun ehkä 2 vuoden kuluttua vois aatella lääkityksen jättämistä pois mut ei aiemmin, jos siis ei enää uusiudu. Ja masennuslääke mulla on kans ja sen oon aatellut jättäväni myös jossain vaiheessa, mut ei siitäkään tietoo että milloin.
Sinuna söisin niitä lääkkeitä vielä jonkun aikaa, vuosiakin ehkä, jos diagnoosi on aika uusikin vielä. Ja sit jos tulee psykoosi niin mahdollisimman nopeesti hoitoon ja lääkitys päälle, koska voi käydä niinkin kuin mulle kävi että pitkään sairastetun psykoosin päätteeksi tulee muita ikäviä oireita kuten liiikuntakyvyn lähteminen, muistin ongelmat, puhekyvyn lähteminen, puheenymmärrysvaikeus... nuo kaikki on mulle tullut kun en hakeutunut heti hoitoon, mut ne on kutakuinkin vuosien saatossa parantuneet :(
Tuli tuossa lopetettua unta-antava lääke mikä pitää äänet poissa ja olen vähentänyt toista lääkitystä myös. Nyt on ollu aika hullumaisia öitä viimiset 3 viikkoa. Jos en ole ääniä kuullu niin olen nähnyt aika kovia painajaisia. Äänet on ollu kuiskauksia, kirkasuja tai jotain kovaa tippunut katolle. Hiton pelottavia ollut nämä molemmat kokemukset. Mutta toivo elää. Toivon että äänet ja painajaiset loppuvat. Ei noita jaksa loppu elämää kuunnella.