Saan melko usein ihmeellisiä ahdistus-kohtauksia, jotka ilmenevät kovana haluna satuttaa itseäni, eli viillellä. Ensin on henkisesti todella paha olo, en osaa oikein kuvailla sitä selkeästi, mutta sellainen "en kestä - en jaksa - haluan satuttaa itseäni - haluan kuolla" olo. Joskus itkettää, mutta yleensä en pysty itkemään, itku ei vain tule. Tuntuu, kuin sydämen päällä olisi valtava kivi ja joskus hengitys tiheytyy. Pahimmillaan ei voi kuin maata lattialla, ja toivoa että pääsisi vain pois. Olo helpottuu yleensä viiltelemällä, mutta joskus sekään ei riitä ja ahdistus on päällä vielä seuraavanakin päivänä, vähän lievempänä tosin. Nykyään jo pienikin asia, josta en ollut ennen moksiskaan, voivat saada minut ahdistumaan. Pelkään, että näitä kohtauksia alkaa tulla enemmän koulussakin, ja en pysty hallitsemaan itseäni.
Kerron vielä, että minulla on syömishäiriö (epätyypillinen anoreksia) ja keskivaikea masennus.
Kerron vielä, että minulla on syömishäiriö (epätyypillinen anoreksia) ja keskivaikea masennus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi sua :( Jos sulla on jo todettu syömishäiriö ja masennuskin, niin olet ilmeisesti käynyt jonkin sortin lääkärissä? Mitäpä tuohon osaa muuta sanoa, kuin että terapia/sopiva lääkitys olis varmaan paikallaan. Oletko kertonut asiasta lääkärillesi?
Hei, kuvailemasi ahdistuskohtaus on hyvin samanlainen kuin itselläni. En tosin viiltele, ainakaan toistaiseksi, mutta tarve vahingoittaa itseä on suuri. Just toikin, et itkemään ei pysty, eikä oikein pysty mihinkään muuhunkaan. Ahdistuskohtauksen aikana on hirvittävä merkityksettömyyden tunne, millään ei ole väliä. Haluan vain vahingoittaa itseäni, tuntuu et se on ainoa ratkaisu.
Mulla auttaa rauhottavat ja napsin niitä siinä vaiheessa, kun tuntuu et seuraavaksi teen itselleni jotain. Niillä saan filmin poikki ja yleensä nukahdan, kun herään on vähän parempi olo.
Mulla kans syömishäiriö, vaikea asteinen masennus, sos.pelkoja ja ylläri ahdistuneisuus häiriö...
Suosittelen et hommaat itsellesi noita rauhottavia lääkkeitä, ne vie pahimman itsensä vahingoittamistarpeen pois. Ilman rauhottavia olisin varmasti jo monet kerrat satuttanut itseäni. Terapia on kans hyvä juttu, mutta eipä se terapeutti ole yleensä paikalla, kun kohtauksia tulee. Ja näihin kohtauksiin tarvii avun just sillä hetkellä, kun se on päällä, muuten käy huonosti.
Paljon voimia jaksamiseen!
Kiitos molemmille vastauksista! :)
Olen käynyt psykiatrilla, ja hän suositteli minulle masennuslääkkeitä, en vain ainakaan vielä ole aloittanut lääkitystä. Käyn nykyään terapiassa, mutta ei se vie ahdistusta pois, sillä eihän se terapeutti tosiaan ikinä näe sitä ahdistuskohtausta. Ehkä se lääkitys-homma siis pitäisi ottaa puheeksi.
pitäisi huolestua