Oma lapsi on vielä riparilla juuri nyt.Toivon että hänellä oli kiva ripari ja onnistunut.
Jäin tässä lueskelemaan näitä nuorten ajatuksia,kysymyksiä ym. On monenlaista kannanottoa,joista itsekin hämääntyy ja pistää miettimään kaikenlaista.On niin paljon epätietoisuutta ja kysymystä,että hirvittää?! Ja väärää käsitystäkin.
Miksi me vanhemmat emme anna-osaa ja saa antaa enää asiallisia ohjeita nuorillemme? Antaa vähän "evästystä" taipaleelle? Ei enää niinkuin ennen. Ne vastaukset on selvästi haettu kavereilta,netistä ym. Ja silti on tuhansia "omia tyttö-ja poika kultiamme" jotka epävarmoina miettivät yksin- reteytensä takaa!
Luin toistakin sivua - Ajatuksia vanhemmista...
Kyllä tuli erittäin surullinen ja järkyttynytkin olo-oli pakko lopettaa kesken. Kunpa me kummatkin- lapset ja vanhemmat- ottaisimme ja antaisimme enemmän YHTEISTÄ-kin AIKAA!! Löytäisimme toisemme taas. Että meidän erossa ollessamme ei tarvitsisi olla niin myrtsejä ja kiukkuisia? Eikä missään tapauksessa niin katkeria,vihaisia ja pahoilla miekin! Yritetään edes,eikö? Jutellaan joskus taas yhdessä ;).
Jäin tässä lueskelemaan näitä nuorten ajatuksia,kysymyksiä ym. On monenlaista kannanottoa,joista itsekin hämääntyy ja pistää miettimään kaikenlaista.On niin paljon epätietoisuutta ja kysymystä,että hirvittää?! Ja väärää käsitystäkin.
Miksi me vanhemmat emme anna-osaa ja saa antaa enää asiallisia ohjeita nuorillemme? Antaa vähän "evästystä" taipaleelle? Ei enää niinkuin ennen. Ne vastaukset on selvästi haettu kavereilta,netistä ym. Ja silti on tuhansia "omia tyttö-ja poika kultiamme" jotka epävarmoina miettivät yksin- reteytensä takaa!
Luin toistakin sivua - Ajatuksia vanhemmista...
Kyllä tuli erittäin surullinen ja järkyttynytkin olo-oli pakko lopettaa kesken. Kunpa me kummatkin- lapset ja vanhemmat- ottaisimme ja antaisimme enemmän YHTEISTÄ-kin AIKAA!! Löytäisimme toisemme taas. Että meidän erossa ollessamme ei tarvitsisi olla niin myrtsejä ja kiukkuisia? Eikä missään tapauksessa niin katkeria,vihaisia ja pahoilla miekin! Yritetään edes,eikö? Jutellaan joskus taas yhdessä ;).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omasta puolestani...Pelotti ja harmitti,kun tyttö lähti riparille pahalla mielellä :( Ei olis mennyt millään! Uskoi viikon olevan ikuisuus!
Se ikuisuus meni sitten siivillä,niinkuin olin ennustanutkin.
Mutta se vasta lohdutonta oli,se kotiinpaluu!!
En tiennyt miten päin olisin. Tunsin olevani onneton ääliö ja välttämätön paha jonkin aikaa. Mietin,ollako läsnä vai antaako hänen hetken yksin totuttelemassa ankeaan arkeen. Koetin kumpaakin. Siinä hän seisoi ja itki: Mä en haluu tulla vielä pois! On niin ikävä KAIKKIA siellä,se oli niin kivaa!!!! Se hetki raastoi syvältä! Saatoin aavistaa miten TYHJÄ OLO on sieltä tupsahtaa arjen ankeaan!
Se hetki jäi iäti mieleeni. Otin hänet hetkeksi kainaloon tiukasti-eikä paljon helpottanut sanoa:Kyllä se hetken päästä helpottaa...
Olin onnellinen että se meni niin hyvin mutta se oli odottamaton lopputulos. Ihan ennalta arvaamaton.
En osannut sanoa oikein muuta sitten. Ajattelin antaa aikaa hänelle,kertoa sitten myöhemmin. Sitten hän kertoikin kaikesta kivasta mitä oli ollut,pikkuhiljaa. Ja arki sai alkaa.
Kunpa vain olisin osannut enemmän pehmentää sitä ja helpottaa pahaa oloa! Mutta onneksi jäivät ne ihanat MUISTOT! Kiitos!
Kiitos kaikille jotka annoitte hänelle sen onnellisen riparikokemuksen!