Tunnen sinut, niin hyvin, ja sinä minut. Jaoimme nuoren aikuusuuden vuodet yhdessä. Millä sanalla sitä kuvaisin, sitä elämää, se oli niin VAHVAA, hyvässä ja pahassa.
Sen jälkeen, vuodet kuluneet, erillään. Ja yhtenä tavallisena päivänä, sinä soitat, minä tunnistan numerosi, yhä.
Puhumme, avoimesti. Kaikki on niin kuin on aina ollut.... melkein.
Rakastamme, aina, vaikkemme sano sitä ääneen. Yhteiset muistot ovat niin vahvat. Juuri siksi on paras että emme kuitenkaan tapaa. Rakstan sinua.
Sen jälkeen, vuodet kuluneet, erillään. Ja yhtenä tavallisena päivänä, sinä soitat, minä tunnistan numerosi, yhä.
Puhumme, avoimesti. Kaikki on niin kuin on aina ollut.... melkein.
Rakastamme, aina, vaikkemme sano sitä ääneen. Yhteiset muistot ovat niin vahvat. Juuri siksi on paras että emme kuitenkaan tapaa. Rakstan sinua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja tärkeimmästä sanasta jäi tietenkin a-kirjain vahingossa pois...
Juuri siksi onkin paras, että tapaamme. Se oli vahvaa... on vieläkin.