Ruttona löyhkäsin maailman toreilla
kun autoit näkemään
sisälläni huoneen omistin
Vielä kerran voin hyvältä tuoksua niin
vapaalta itseni parantamaan
löytyy synti suloisin
Sinä olet mandala
puhuen villisti väreissä
minä pelossani turhankin vakaa
Sillä mitä sinuun tulee
olen niin märkänä
varsinkin korvieni takaa.
---
(Englanninkielinen versioni:
I stank like the plague at every marketplace
when you helped me to see
I have a room within
Once more I can smell so nice
free to cure myself
I shall find the sweetest sin
You are a mandala
speaking boldly in colours
I am the one who fears
For when it comes to you
I am so wet
mostly behind my ears.)
kun autoit näkemään
sisälläni huoneen omistin
Vielä kerran voin hyvältä tuoksua niin
vapaalta itseni parantamaan
löytyy synti suloisin
Sinä olet mandala
puhuen villisti väreissä
minä pelossani turhankin vakaa
Sillä mitä sinuun tulee
olen niin märkänä
varsinkin korvieni takaa.
---
(Englanninkielinen versioni:
I stank like the plague at every marketplace
when you helped me to see
I have a room within
Once more I can smell so nice
free to cure myself
I shall find the sweetest sin
You are a mandala
speaking boldly in colours
I am the one who fears
For when it comes to you
I am so wet
mostly behind my ears.)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun kahdella kielellä kirjoitat, entäs kolmas tai neljäs. Mainioita olisi
Tämä runo on poikkeus. Yleensä kirjoitan vain suomeksi, jos ylipäätään edes kirjoitan. Tuo englanti nyt menee vielä jotenkin, ruotsikin olisi juuri ja juuri harkittavissa. Saksan kohdalla alkaisi jo tökkiä, vaikka sitä aloitin lukemaan ensimmäisenä vieraana kielenäni. Ranskalla ei runoja syntyisi, mutta saattaisin osata vessaa tiedustella. Klassisen kreikan, muinaisen heprean ja latinan perusteiden passiivisesta hallinnasta ei myöskään taida olla tällä saralla iloa. Joten eiköhän se nyt ole tähän tyytyminen. =)
Kiitos kommentista.
Ei tarvitse nimeä kertomaan,
tai sanoja kuvaamaan....;)
Kiitos myös sinulle, että vaivauduit ilmaisemaan itseäsi tekeleeni tiimoilta. =)
Kunnioituksesta lukemaani kohtaan;
saanko kirjoittaa runosi pieneen siniseen kirjaani?
Nettimaailmassa kaikki on "vapaata riista" tietty, mutta tämän runon kohdalla omatunto jäisi kolkuttamaan jos kopioin itselleni ilman "lupaa".....
Mikäli aikeesi ovat vilpittömät ja mielesi tekee, niin ole hyvä vaan. Kunniahan se kai minulle on.
Kyllä ovat. Sininen vihkoni on mieleni kirja...hyvässä "hoidossa" tulevat sanasi olemaan :)
Runoja, runoja.
Jos minäkin käyttäisin sinikantista vihkoa, kaivaisin sen ehkä nyt esiin. Mutta en käytä.
Hmmm. Rytmin ja jäsentelyn ja ehkä sisällönkin suhteen tämä runosi on häiritsevän hajanainen. Ehkä vaikutelma vain syntyy noista tyhjistä riveistä. Minä en ymmärrä niiden taiteellista merkitystä. Minusta runo toimisi ladonnaltaan tiiviimpänäkin.
Mielenkiintoisia sanavalintoja. Ruttoa ja syntiä ja ties mitä... Kolmen viimeisen säkeen muodostama heitto sai kyllä hymyilemään.
Niin totta, niin totta!
Minusta runosi hienoin kohta on
"
Sinä olet mandala
puhuen villisti väreissä
"
Kiitos huomiosta. Ja huomioista.
Tämä runo toimii suhteellisen kursailematta henkilökohtaisen symboliikan ja rytmityksen varassa. Molemmat saattavat johtaa kirjallisen laadun kannalta perustelemattomiin ratkaisuihin, enpä tiedä.
Runous on mielestäni älyttömän vaikea laji, eikä proosa ikävä kyllä juurikaan sille häviä. Olen kai usein melko sokea omien runojeni suhteen, proosan kanssa tunnen olevani edes hieman tukevammalla maaperällä. Nyt kun olen vauhtiin päässyt (ja väsyneessä ja edesvastuuttomassa tilassa), taidan heittää proosan pätkän tuonne kirjailijanalkuihin. Ole toki hyvä ja sano siitäkin jotain, jos jotain sanottavaa suinkin löytyy.
Ehkä epätavallisen paljon rytmin kautta kokevana lukijana minulle "kaksi säettä, yksi säe" -jako toimii tässä runossa erittäin hyvin. Jos säkeistöt olisivat olleet kolmen säkeen könttejä, runon ilmavuus olisi lässähtänyt. Nyt sen hienosyinen rakenne vangitsee ja lukitsee, vaatii kohtaamaan runon sisällön. Rytmistä tuleva keveyden vaikutelma sallii lukijan pyöritellä notkeaa olentoa vapaasti, enkä ainakaan itse halunnut laskea sitä menemään.
Käyttämäni tekstianalyyttiset termit muistuttavat minua epämääräisyydessään ranskalaisista postmodernistifilosofeista -- seikka, josta en ole mitenkään riemuissani. Menemättä nyt sen pidemmälle omiin sekaviin tulkinnallisiin reflektointeihini, totean vain runon erityisesti rytminsä ansiosta lumonneen minut harvinaisella intensiteetillä ja raikkaudella.
kun luen uudelleen. Mutta ilmaa on kovin paljon.