Sain tänään iltapäivällä diagnoosin leukemiasta, aamulla sairaalaan. En ole kertonut asiasta puolisolleni enkä lapsilleni. Jotain pitäisi aamiaispöydässä huomenna perheelle sanoa, sillä en varmaankaan tule yöksi kotiin. Mutta mitä kertoisin? Oma päänikin on järkytyksestä tyhjä.
Miten kertoa perheelle?
Tänään diagnoosi
52457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Otan osaa..Pääasia nyt on, että olet hyvä
itsellesi ja annat aikaa. Koeta nukkua
ensi yönä ja levätä, älä syytä itseäsi,
jos et heti pysty asiaa perheellesi kertomaan.
Kerro ensin miehellesi kahden kesken, voitte
yhdessä kertoa lapsillenne. Ota miehesi
apu vastaan.
Enpä olisi koskaan osannut kuvitella omalle kohdalleni tällaista tilannetta. Tuntuu kuin olisin jäässä luita ja ytimiä myöten. Nukkumisesta ei toivoakaan, jäinen pelko puristaa rintaa huomista odotellessa. Mies on aina ollut kovin huolehtivainen ja nyt pelkään, että joudun häntäkin tässä tilanteessa tukemaan. Mies nukkuu jo, sillä en suutani auki saanut. Onneksi on tämä netti ja mahdollisuus yön pimeinäkin tunteina tulla ehkä kuulluksi. Osaan jo kuvitella mieheni reaktion: ensin tyrmistys ja epäusko, sen jälkeen huoli ja pelko ja lopulta vastuu yksin perheestä. Miten tällaisen taakan voi antaa rakastamalleen ihmiselle? Tiedän, tiedän... pakkohan se on. Mutta en juuri nyt kykenisi olemaan kenellekään tukena, hyvä kun itse jollain tavoin järjissäni pysyn. Jos mies romahtaa, romahtaa minunkin maailmani.
Pitäisikö sittenkin olla hiljaa ja pyytää mies huomena sairaalaan. Ja antaa lääkäreitten selittää asia?
Lähestyt asiaa omalla tavallasi ja löydät
itse jo ratkaisuja - olet siis työstämässä
asiaa pikku hiljaa. Eli ehkä voi olla hyvä
keino tukeutua lääkäreihin, ammatti-ihmisiin, ymmärrän ettet halua huolestuttaa rakkaimpiasi.
Mutta et voi suojella heitä täysin kokonaan. Elämän paradokseja: joudut jakamaan läheistesi
kanssa niitä asioita joilta haluat heidät säästää.
Ei ole kai oikoteitä näissä asioissa, mutta
uskon, että jokin voima auttaa sinua lempeästi, ja pitää sinusta hyvää huolta. Lääkärit haluavat auttaa sinua parhaansa mukaan. Minä toivon täydestä sydämestäni sinulle kaikkea hyvää.
Perheesi haluaa sinulle hyvää ja sinä olet heille tärkeä. Silloinkin, kun et jaksa olla heille tukena. Sinä saat olla voimaton ja tuntea, että et jaksa, mutta samalla saat voimia kohdata perheesi ja rakastaa heitä omalla tavallasi.Vaikka tunnet, että joudut hellittämään,saat samalla voimia.
Toivottavasti saat nukuttua tänä yönä jonkin verran, edes muutaman tunnin ja jos et saa, lepää. Ajattele, että sinulla on ympärilläsi monia ihmisiä, jotka välittävät sinusta, sinä olet heille tärkeä.
En ymmärrä miten voisit yleensä olla kertomatta muulle perheelle, jos sairaalaan meno on noin pian?? Tietysti on kerrottava miehelle ja muullekin perheelle mikä on tilanne. Ja kokemuksesta voin sanoa, että tiedon pitkittäminen vain mutkistaa tilanteita....
Toivottavasti kerroit miehellesi. Itse kerroin heti kun sain kuulla sairastavani syöpää. Itkettiin yhdessä ja sen jälkeen alettiin työstää asiaa. Täytyy sinun itsekin itkusi itkeä. Ja kuka parenpi tukemaan sua, kun miehesi. Huomaat että sen jälkeen helpottaa ja pystyt etenemään rauhallisesti asia ja päivä kerrallaan. Jos sulla vielä pienet lapset ei niille tarvi kertoa heti, kuin että äiti on sairas.
Toivon sulle voimia ja taistelutahtoa parantua sairaudesta. Muista että nykyään syövästä selviää suurin osa. Itsekin olen päättänyt selvitä. Luovuttaa ei saa.