Hyvä kaverini säätää mun kans ainoastaan kun on kännissä. Molemmat meistä aikasemmin seurustellut ainoastaan jätkien kanssa. Sama meno jatkuu aina kun juo enkä tiedä miten tän asian sais selvitettyä kun en viitsi ottaa puheenaiheeks selvinpäin.
En ymmärrä tätä tilannetta
Ihmettelen....
10658
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jutelkaa sitte kännissä ! vai meettekö koomaan ettekä tajuu mitä oikee käsi tekee ? jos sä oot ainoo selväpäinen niin kait nyt suus saat auki kun kaveri päälle käy vai ootko tahdoton lötköpötkö ?!
Paha asioita on saada selviksi, jos niistä ei jutella!!! Miten kukaan ulkopuolinen vois sua auttaa, jos et suostu edes juttelemaan sun kaverin kanssa? Varmaan aika moni täälläkin neuvoo, että keskustele asiasta sun kaverin kanssa. Ei se asia muuten selviä.
Todennäköisesti kaverisi tuntee vetoa suhun, mutta uskaltaa näyttää sen vaan kännissä, koska jos jotain "pahaa"tapahtuu, sen voi aina laittaa kännin piikkiin. Ei tartte ottaa vastuuta ja sanoa toiselle: "Anteeksi, mä mokasin!".
Sama tilanne mulla. Aina kun kaveri on kännissä se alkaa halaileen ja pussaileen mua ja sanoo rakastavansa mua. Selvin päin ollaan ihan vaan kavereita, eikä asiasta puhuta. Me siis ollaan ihan aikuisia minä naimisissa ja kaverilla miesystävä, joten aika hassu tilanne, enkä oikein tiedä mitä aattelisin.
luultavammin ootte nuoria ja tollainen on aika yleistä. Kiva kun osaatte kännissä tehdä kaikkee mut selvinpäin ette kehtaa. Pureudu säki mielummin siihen ongelmaan kuin johonki kännipussailuun. Jos asiat laittaa joskus tärkeysjärjestykseen huomaa ettei se mitä pitää ongelmana olekkaa vaa joku muu. Niinku tässäki. Kasvaa voi joka päivä vähän jostai kohtaa. Onnea vain.
kasvasit säkin. toi sun mustavalko ajattelu kaikes on niin teiniä niin teiniä.
mikähä tässä nyt oli mustavalkoista? Se on teinii ett tehdään väärästä asiasta ongelma ja jätetää ne oikeat issuet käsittelemättä ettei vaa joudu kohtaamaan oikeita asioita. Se että ajattelee joskus ei ole mustavalkoista, paitsi sun kaltaisille jotka luulee kaiken maailmassa olevan nii vitun vaikeeta, kun tosiasiassa ette vaa osaa ja uskalla ottaa asioista kii ja tehdä niille jotai.
No mitä sit pitäis sanoa?
Te, joilla on tuollainen "kännisuhde" hyvään naisystäväänne, niin kyllä teidän kannattaa nyt heti ottaa ero miehestänne ja alkaa seurustella sen naisystävänne kanssa. Sitähän te kuitenkin haluutte? Sehän on ihan selvää, että jos kaksi hyvää ystävää pussaa kännissä, niin suhdehan siitä on kehittymässä! xD
Niinno sehän on tietty ihan normaalia pussata ja säätää kännissä joka kerta hyvän ystävän kanssa! Eiks ookkin? Välillä voidaan kävästä sängynkin puolella. Ystävät tekee aina niin, koska sehän on ystävyyttä?
Ihan normaalia, vaikka oliskin miesystävä, koska sehän on aina etuoikeutettua säätää ystävien kanssa. Sit mutistaan et, mikähän tää juttu on ja mitä pitäs sille tehdä...
Niin, miettikääpä sitä.
Jos asiasta ei voi ko. ihmisen kanssa puhua selvinpäin, ei kannata koittaa kännissäkään, koska selvinpäin asian kanssa kuitenkin pitää elää.
Mitä SINÄ haluat? Haluatko hänet? Vai jonkun muun? Jos jonkun muun, niin pane hommalle piste. Elämä on liian lyhyt turhaan säätämiseen. Jos haluat hänet, niin onko hänestä siihen? Jos asiasta ei pysty puhumaan selvinpäin, niin lyön pullakahveista vetoa, että ei ole. Sille mitä hän tilanteesta ajattalee tai mitä tilanteesta haluaa, et sinä voi mitään. Voit ainoastaan ottaa selkoa itsestäsi.
Muutama aikuisen naisen vinkki (eivät päde pelkästään lesbosuhteisiin).
- On ihmisiä, jotka kuvittelevat, että ihmissuhteisiin kuuluu tietty (aika runsaskin määrä...) säätöä ja hankaluutta, soutamista ja huopaamista jne. Näihin ihmisiin ei kannata tuhlata aikaa. Suhteen syventyessä - jos niin edes pääsee kaiken itsetarkoituksellisen vatuloinnin keskellä käymään - ei tyhjänpäiväisen draamailun määrä vähene. Miksi jotkut tekevät niin? Ehkä ihmissuhdetaidot on peräisin huonosta televisiofiktiosta, tai sitten jonkun pikkuongelman jatkuva ylläpito tarjoaa mahdollisuuden huomion kerjäämiseen. Yhtäkaikki: turhaa.
- Ihmissuhteet eivät ole hankalia. Oikeasti. Tai tarkemmin sanottuna ne todelliset hankaluudet suhteissa ovat aivan muissa asioissa. Asia on hyvin yksinkertainen. Jos jostakusta tykkää, ja tilanne on vielä niin onnellinen, että se toinen tykkää takaisin, niin sitten ollaan yhdessä. Ei mitään ollaan eiku ei olla eiku ollaan -paskaa, vaan ihan vain ollaan. Jos homma menee on/off-pelleilyksi, on syytä yrittää selvittää miksi näin. Jos asiasta ei ole mahdollista puhua, voi koittaa selvittää miksei ole mahdollista. Mutta jos keskustelu ei kertakaikkiaan onnistu, niin sitten se ei onnistu, syitä voi olla monia. Sellaisessa tilanteessa on parasta itse jatkaa matkaa, ja päästää toinenkin selvittelemään omia ajatuksiaan. Säästyy elämästä parhaimmillaan monta vuotta, ja sielu säästyy monelta kolhulta ja paikkausoperaatiolta.
- Edelliseen kohtaan liittyen: ongelmattomuuteen liittyy myös tasa-arvoisuus. Se mikä on sallittua toiselle osapuolelle, on oltava sallittua myös toiselle. Jos kumppanisi saa tavata kavereitaan ilman sinun valvovaa silmää tai ilman yksityiskohtaista selontekoa sinulle, täytyy saman olla sallittua myös sinulle. Yltiömustasukkaisella kultamussukalla tulee heittää vesilintua ensitilassa, ennen kuin hän saa sinut virheellisesti vakuutettua siitä, että hän (HÄN!?) on parasta (ja ainoa) mitä tulet koskaan saamaan ja siksi sinun on parasta pitää hänestä kiinni ja tehdä juuri kuten hän sanoo, ettet poloinen vain jäisi yksin maailman heiteltäväksi. Se, että seukkukumppani on liian mustasukkainen, ei ole ongelma. Se, että itse pysyy siinä suhteessa, on se ongelma.
- Tärkeää on tietää mitä itse haluaa, ja löytää kumppani, jonka kanssa suuret linjat osuvat yhteen. Haluatko ylipäänsä seurustella? Jos et, älä hankkiudu suhteeseen, ainakaan sellaiseen, jonka toinen osapuoli on liikkeellä "tositarkoituksella". Haluatko perheen? Jos, niin etsi kumppani joka myös haluaa perheen. Jos et, älä ryhdy seurustelemaan ihmisen kanssa, joka sellaisen haluaa. Tämä ohje koskee varsinkin aikuisia ihmisiä, joilla suhteet ovat yleensä jo kertaluokkaa vakavampia kuin vaikka kuustoistakesäsillä. Jos et halua perhettä, tiedät itsekin ettet voi, etkä edes halua sellaisessa toimia äitinä tai isänä. Etkä toisaalta voi vaatia toista osapuolta hautaamaan omaa suurta haavettaan vain sinun takiasi. Perheen hankkiminen yleensä on varsin suuri haave.
Omat ääriviivat, ne on syytä hahmottaa ja etsiä kumppani, joka niitä pystyy kunnioittamaan. Kivutonta ja helppoa ei ole huononkaan suhteen lopettaminen, mutta niin on vain tehtävä, mikäli korjaaminen ei ole mahdollista.
Ugh, "asianvierestä" puhuu viisauden sanoja. Olisinpa lukenut tämän vuosi-pari sitten ja rakastumisen huumassa vielä ymmärtänyt lukemani. Olisi loppunut aikanaan se pään takominen mäntyyn eikä tarvitsisi sydän ja pää säpäleinä keräillä itsetuntonsa ja elämänilonsa rippeitä. Vaan kaipa se on yksi askel aikuiseksi kasvamisen tiellä, että ymmärtää tuon, että vaikeita päätöksiä on joskus vaan tehtävä ja parempi lopettaa suhde, jos ei siitä kerta kaikkiaan tule mitään - vaikka kuinka ottaisi kipiää ero.
Olen kyllä täsmälleen samaa mieltä, että ihmissuhteet eivät ole hankalia, jos ei niistä itse sellaisia tehdä. Soutaminen ja huopaaminen syövät uskomattoman määrän energiaa ja pahimmillaan tekevät elämästä sietämätöntä. Rakkaus itsessään on hyvin simppeli asia, samoin suhde, kun se perustuu oman itsen ja toisen ihmisen kunnioittamiselle ja tasa-arvoisuudelle. Silloin myös elämän eteen heittelemistä ongelmista selviydytään yhdessä tuumin eikä ratkaisuksi tarjota "erotaan sitten" ja kohta olla taas palaamassa yhteen, kun ei osatakaan erota. Miksi sitten jotkut näin menettelevät, sitä en tiedä, mutta helpottaa huomattavasti kun tajuaa, että siihen ei ole pakko jäädä.
Mutta hieno tiivistys onnellisen suhteen peruspilareista, kiitos siitä asianvierelle!