Tätä kun kirjoitan olen noin 1,5 prom.humalassa.
Mutta joka sana on tosi
Olen onnellisesti naimisissa,lapsia on.
Olen erinäisten seurausten johdosta tutustunut erääseen nais puoliseen ihmiseen ,josta hyvä ystävä on tullut,jota autoin hänen ongelmissaan,(jääköön ne salaisuudeks)i.
Ajan myötä ole häneen ihastunut, miltei jopa rakastunut.
Kunnioitan ja rakastan perhettäni, ja en heitä, missään nimessä halua kaltoin kohdella.
Miehet tai myöskin naiset jakakaa kokemuksianne, ennen kuin tuomitte
...Tämän kaiken olen myöskin selvästä päästä valmis kertomaan
Mutta joka sana on tosi
Olen onnellisesti naimisissa,lapsia on.
Olen erinäisten seurausten johdosta tutustunut erääseen nais puoliseen ihmiseen ,josta hyvä ystävä on tullut,jota autoin hänen ongelmissaan,(jääköön ne salaisuudeks)i.
Ajan myötä ole häneen ihastunut, miltei jopa rakastunut.
Kunnioitan ja rakastan perhettäni, ja en heitä, missään nimessä halua kaltoin kohdella.
Miehet tai myöskin naiset jakakaa kokemuksianne, ennen kuin tuomitte
...Tämän kaiken olen myöskin selvästä päästä valmis kertomaan
Vastaukset 20
Vanhimmat
Samantyylistä probleemaa itsellänikin.
Sydän sykkii erään varatun perään. Olen aina aiemmin tuominnut tämäntyyppiset ajattelut, mutta ykskaks huomasin itsekin ajattelevani vastoin periaatteitani.
Homma on niin, että ei tunteet katso aikaa eikä paikkaa.Halusi sitten tai ei.
Tiedän, olen itsekin kohdannut naisen joka tuntuu paljon läheisemmältä, itseni kaltaiselta. Sopivasti hullu ja hauska, kuin myös ihan järkevä hmm..ja huh miten kaunis.
Elän tyydyttävässä parisuhteessa, osa lapsista jo nuoria aikuisia.
Ihastuin ja rakastuin varattuun mieheen. En olisi uskonut, että minulle koskaan voi käydä niin. Elämäni aikana en ole montaakaan kertaa ihastunut, saati sitten rakastunut. Hämmästelen joka päivä näitä tunteitani. Miten joku voikin saada aikaan tällaisia tuntemuksia, mihin kukaan koskaan aikaisemmin ei ole pystynyt. Tämä ihminen on mysteeri. Elämä on.
Et ole ainoo. Itsekkin elän onnellisessa parisuhteessa ja lapsiakin on mutta niinpä vainen menin rakastumaan. En halua rakastaa muita kun omaa kumppania, sillä tunne on kiduttavan hivuttava. Mitä enemmän otan etäisyyttä sitä enemmän kaipaan ja näen hänen siniset silmät unissanikin miten hän katsoo silmiin syvästi. En enää uskokkaan että voin päästä eroon näistä tunteista jotka vain syvenee koko ajan. Näen tätä töiden vuoksi joten olen harkinnut että jos saisin siirron toiselle osastolle tai hakeutuisin toiseen työpaikkaan mutta auttaako sekään? Olisiko rehellisyys paras keino päästä tästä tuskaisasta tunteesta elikkä jos saa tunnustettua tunteensa, puolisolle en voi kertoa koska häntä en aijo loukata, hän ei ansaitse sitä koska on hieno ihminen. Hänen syy ei ole että sydämmeni sykkii toiselle.
Jos siinä nykyisessä perheessä ei ole erityisiä ongelmia (ja nekin voi olla ratkaistavissa) kehoittaisin laittamaan jäitä hattuun ja housuihin ja antaa ajan kulua. Kyllä se varmaan ohi menee vaikka tunteet oliskin voimakkaita. Se voi jopa piristää sitä olemassaolevaa liittoa jotenkin.
olen j aihmettelen miinuksia. Ja olen kokenut tuon kaiken myös itse.
Hyvä, onnellinen elämä ei ole sitä että ei ongelmia vaan hyvä elämä on sitä että on onnellinen elämä rakastetun kanssa. Siksi varmasti miinukset.
Kehotan katsomaan elokuvan Kaunis mieli, jos ph taisteli aistiharhoja vastaan. Elokuvan jälkeen tuli ajatus, että yhden ylimääräisen ihmisen tiputtaminen elämästä onnistuu varmasti, jos tahtoa vain on. Ensin kannattaa vain itselleen selvittää se rautalangasta, että tahtoa todella on. Tunteet tottelee kyllä, kun alkaa elää vanhaa elämää, ts. Osoittaa sen rakkauden niille, joille kuuluukin. Tantraseksiopas käteen ja etsimään uusia tuulia vaikka sieltä :).
"Yhden ylimääräisen ihmisen tiputtaminen elämästä onnistuu varmasti, jos tahtoa vain on." Kylmää tekstiä. Ilmeisesti olet aika kylmä ihminen tai sitten et ymmärrä, mistä on kysymys.
Aitoja tunteita ei voi ohjata, eikä määrätä.
Ok, kiitos kommentista, oli ehkä huonosti valittu sanat. Tarkoitin, että ihminen voi olla kuin unikuvajainen, tunteista voi etääntyä ainakin sen verran, että niiden kanssa voi elää. Ja samaan aikaan elää perhe-elämää toisen kanssa. Kun ei tuo polyamoriakaan taida olla sallittua ;)
Mutta eipä tänne enempää adioita, jotka ei tänne kuulu.
Toki tunteiden kanssa voi elää ja täytyykin, koska usein muuta vaihtoehtoa ei ole. Elämäntilanteita on niin erilaisia.
Itse voin rakastaa vain yhtä kerrallaan ja ikävä kyllä henkilö, johon tunteeni kohdistuvat, ei ole asuinkumppanini. Sydän teki tepposen.
Polyamoria ei kiellä kukaan. Moniavioisuus toistaiseksi ei ole Suomessa sallittua. Ei koske minua, kunhan mainitsin.
Tätä vastaustasi mietin
ehket ole kokenut,mutta rakkaus on vahvempi kuin mikään muu
sillioin "tiputus" voi olla kyllä vaikeampaa kuin annat ymmärtää
seksikään ei mene rakkauden edelle :) ei mene, usko vain
En haluaisi elää sellaisen ihmisen kanssa joka kokee voimakkaampia tunteita jotakuta toista kohtaan kuin minua. Rakkautta ei ole se että vaatii toista luopumaan tunteistaan. Kylmää, itsekästä tekstiä Kaunis mieleltä. Minä luopuisin ihmisestä joka rakastaa toista, hänen onnensa eteen.
Täh??
Huh miten läpeensä itsekkäitä ja kehittymättömiä ovat kaunis mielen kommentit ! Niissä ei ajatella lainkaan sen toisen, rakastuneen ihmisen tunteita, ei liioin sen kolmannen "tiputettavan" tunteita - vain omia itsekkäitä haluja, Minä, Minä, Minä.. Rakkaus ei ole itsekkyyttä vaan luopumista omista haluista ja toiveista rakastamansa ihmisen onnen eteen ! Sitten vielä k.m tarjoaa seksiä tukahdutettujen tunteiden tilalle. Sinulla ei selvästikään ole hajuakaan siitä mitä rakkaus on.
Rakkaus voittaa seksin 100-0. Ainoa este rakkauden tiellä on se jos tunteet eivät ole molemminpuolisia. Varattuna oleminen on vain hidaste. Jos joutuu "tiputtamaan" rakastamansa henkilön elämästään, se kostautuu vielä, ja voi joku päivä alkaa vihata toista ihmistä jonka takia niin joutui tekemään. Tästä on omakohtaista kokemusta. Menetin rakkaimman ihmiseni, jäin liittooni mutta olen katkera vaimoani kohtaan. Enää en saa takaisin rakastettuani. Kuvittelin että voi unohtaa ja löytää samoja tunteita vaimoa kohtaan vielä-ei onnistunut. EN tekisi enää toista kertaa samaa väärää valintaa.
Ihmismieli on kiehtova. Mitä vähemmän kuuntelee sisintään niin sitä suuremmalla syyllä toimii sitä vastaan ja myöhemmin sairastuu.
Totta. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Mutta toki tilanteet täytyy ottaa huomioon, vaikka sitä sisintäänkin kuuntelisi.
Tietysti, mutta keho voi viestiä toisin. Kun kuulin hänen menneen kihloihin sain vasemman käteni nimettömään ihottuman. Kuvitella. Yritin koko ajan taivutella itseäni ajattelemaan, ettei se minuun vaikuta, että hän tekee kuten haluaa, mutta mielen syvin osa tiesi, ettei sitä huijata.
Olen näitä kertomuksia lukenut paljon, missä suhde salasuhteeseen päättyy ja palataan vaimon tai miehen luo.
En ymmärrä miksi se aito rakkaus päästetään menemään ja katkeroidutaan siinä vanhassa liitossa, ja aletaan vihaamaan sitä toista puoliskoa.
Onko se elämän pelkoa vai mitä kun ei uskalleta elää, minä ainakin seuraan sydäntäni ja ihanaa elämää elän!Uskalsin erota ja hyvin olen poikani kasvattanut vaikka yksin olenkin!