Kaikkien näiden palstan murheiden lisäksi monella pihapuutarhurilla on murheena lehtokotilot.
Miten olette ratkaisseet ongelman omien perennapenkkienne kohdalla?
Pihallamme puuhailee siili. Syökö se lehtokotiloita?
En ole päässyt selville, mutta mielestäni sateesta huolimatta märissä kukkapenkeissä ei ole niin paljon koteiloita kuin ennen.
Miten olette ratkaisseet ongelman omien perennapenkkienne kohdalla?
Pihallamme puuhailee siili. Syökö se lehtokotiloita?
En ole päässyt selville, mutta mielestäni sateesta huolimatta märissä kukkapenkeissä ei ole niin paljon koteiloita kuin ennen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lehtokotiloista ja muista etanoista.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10784330
Luulisi siilien, lokki- ja varislintujen syövän myrkyttömiä etanoita. Jostain syystä en ole tavannut ainuttakaan koskaan omalta pihalta, tavallisia kylläkin.
Kastelua on tarvinnut tänä kesänä vähemmän, penkkeihin jonne sade pääsee vapasti. Nurmi tietysti tykkää säännöllisestä ja luonnollisesta luonnon kastelusta.
Meillä on siili, nyt sen näin, se kun on asustanut terassin alla, ja on nyt tullut takaisin vaikka karkasi vesisuihkun alta terassinpesussa:D
Tyhjät kotilonkuoret on sen jäljiltä, vaikka arvelin lintujen niitä syövän. Luonto se kyllä hoitelee omalla viisaalla tavallaan tasapainon!
Se on monta vuotta jo asustanut täällä, kun ensin se teki talvipesän pyöreään pikkutuijan sisään, mutta terassin valmituttua on se löytänyt hyvän talvehtimispesän seinän vierustasta:)
Siilien sanotaan hyväksyvän laudoista rakennetun talvipesän. Olen niitä tehnytkin joskus, mutten ole tavannut niissä käyttöä.
Eräs vanha herra kertoi erikoisen tarinan räkättirastaista. Hänen mukaansa ne hyökkäsivät fasaanipoikueen kimppuun aivan raivoisasti ja tappoivat niitä.
En ole koskaan luontoilta ohjelmista kuullut moista.
Voi . niin luonto on juuri tuollainen, sen selviämiskyky on monesti kiinni kaikkiruokaisuudesta. Me ihmiset vaan tuppaamme inhimillistämään luonnon oman viisauden:)
Minäkin kun katselin hämähäkkiä, joka tuntui tekeytyvän kaverikseni illalla, ne kun ovat kosteuden aikana kai lisääntyneet nekin!
Mutta kun en tykkää huoneissa enkä halua kaveeraa niiden kanssa lätkäisin sen pois rumine pitkine jalkoineen.
Ulkona saavat olla niin paljon kuin lytäävät, muuttei minun kirjankansilla:
Täällä pikkuinen oravanpoikanen syö vihreätkin mansikat suuhunsa:D
Kaipa ne sille tarpeen ovat, tottunut kun on ihmisten pihojen antimiin, syököön nyt , mitä minä muutamasta mansikasta, vaikka makea laatu olikin äitienpäivä mansikassa pojaltani saatuna,
himskatti:D
huomant naapuris tekevä heittoliikkeitä teijjä tonti suuntaa?
Hyö on ratkassu kotilo-ongelmasa nii, et heittää ne siu puolelleis.
:D Sittenhän riittää siilimuorilla syömistä! Saan ehkä nähdä poikueenkin, jos se nyt poikayksilö on, niin voimissaan on ja siitoskykyinen,..ainakin juoksi niin vinhasta vettä karkuun,..onneks' unohti sen riesan. Minä kun olen aina tykännyt siileistä, ne on niin hauskan näköisiä, kun ne kurkki sieltä piikkiensä alta kirkkaine silmineen:D
Vettä taas ripoittelee, ei ole kastelun tarvetta ainakaan nyt,..siirsin vain huonekaktuksen markiisin alle, kun väri oli sen näköinen ettei vettä enmpää.
Joulutähdet ovat tehneet tuuheat lehdistöt ulos päästyään, en tiedä viitsinkö pulata niiden kanssa, saadakseni ne kukkimaan,...moikka