Olisiko jollain jotain hyviä neuvoja, mitä tehdä, kun 15-vuotias makaa vain sängyssä. Hän nukkuu 12-14h ja suurimman osan hereilläoloajasta makaa sängyssä ja kuuntelee kännykällä musiikkia. Jos tyttö nousee sängystä, hän lähinnä pelaa tietokoneella. Olen kysynyt jo suoraan, onko tyttö masentunut tai mikä hänellä on, kun ei nouse ylös, mutta vastaus on tyyliin "No anteeks kun väsyttää".
Olen ihan oikeasti jo huolissani, mikä tuota lasta vaivaa. Olen ehdottanut, että pyytäisi kavereita tänne tai veisin kavereille tai kaupungille tai ihan mitä tahansa muuta, mikä olisi normaalia tuonikäiselle, mutta mikään ei käy eikä lapsi halua tavata kavereitaan.
Tytöllä on ollut rankka lapsuus ja hän on saanut siihen ulkopuolista apua ja saa edelleen, kunhan kesätauko vaan loppuu. Nyt vaan mietin, onko se kuitenkin ollut riittämätöntä. Kauanko tällaista voi ja kannattaa katsella ennen kuin otan yhteyttä johonkin vai onko tämä vaan ihan normaalia murkkuikäisen käytöstä?
Olen ihan oikeasti jo huolissani, mikä tuota lasta vaivaa. Olen ehdottanut, että pyytäisi kavereita tänne tai veisin kavereille tai kaupungille tai ihan mitä tahansa muuta, mikä olisi normaalia tuonikäiselle, mutta mikään ei käy eikä lapsi halua tavata kavereitaan.
Tytöllä on ollut rankka lapsuus ja hän on saanut siihen ulkopuolista apua ja saa edelleen, kunhan kesätauko vaan loppuu. Nyt vaan mietin, onko se kuitenkin ollut riittämätöntä. Kauanko tällaista voi ja kannattaa katsella ennen kuin otan yhteyttä johonkin vai onko tämä vaan ihan normaalia murkkuikäisen käytöstä?
Vastaukset 83
Vanhimmat
Itselläni oli pari vuotta sitten samanlainen "jakso". Mitään ei jaksanut tehdä, väsytti koko ajan ja lopetin harrastukset kun ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Äiti passitti psykologille mutta eipä siitä kummempaa muutosta saanut.. Ajan kanssa meni ohi :)
Mä oon nyt 13v poika ja aika sama juttu
Varmista kunnon ruoka ja sitten keksi kaikkea kivaa tekemistä.
Lääkitty mieli!
http://www.katsomo.fi/?progId=131798
Lääketeollisuus!
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm
Kuulostaa tutulta. Olin itse 13-vuotias, liikuin paljon kavereiden kanssa, harrastin kaikenlaista ja olin hyvin sosiaalinen. Yhtäkkiä pysyin huoneessani kaiket ajat ja jos sieltä poistuin menin suoraan tietokoneelle pelaamaan tai chattailemaan. Ajatuksissa oli vain ettei kukaan välittäisi vaikka kuolisin. Olin masentunut.
En ole kokenut kovin rankkaa lapsuusaikaa, mutta tunsin hylkäämistä, kun isäni ns. sulki minut elämästään vanhempieni eron myötä. Ero ei ollut minulle ongelma, olin kuitenkin vasta 4v, mutta kysymys niin pienelle lapselle kuin ''rakastaako isä minua enää'' oli raskasta.
Mutta siis, olin murrosikäinen ja elämä on silloin vähän sekaisin. Tein kuitenkin päätökseni ja päätin päättää elämäni. Yritin itsemurhaa ja jouduin osastolle 3kuukaudeksi.
Puhu tyttärellesi! Tiedän, ei minuakaan murrosikäisenä kiinnostanut puhua vanhemmilleni asioistani, mutta tiesin kuitenkin haluavani kertoa äidilleni, että minuun sattuu, auta!
Toki tilanne voi olla vain ohimenevä jakso ja toivottavasti näin onkin.
Voimia sinne!
Olen 98 tyttö ja nukun 11-14 tuntii heräilen 12 aikaa ja joskus herään jo aikasin aamulla. Koko päivä tietokoneella. Ei se minua ainakaan haittaa. Vähän pelottaa kun lähen mökille niin mummini ei varmaan tykkää että nukun kauan xc sen mielestä lomalla pitäis herätä 8 aikoihi
Kone kiinni ja opettele toisenlainen päiväjärjestys ja keksi muuta tekemistä.
vedä sinä, hyysääjä, käteen :)
Miksi? Siksikö, että sinä olet jo vetänyt? Kun järkikulta ei päätä pakota, se on kai sitten vedetty käteen.
Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.
Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.
– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.
Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.
Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.
USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.
Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.
– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.
SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.
Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.
– Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.
Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syy–seuraus-suhteesta.
–Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.
Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.
– Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.
Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.
–SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.
Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.
Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.
Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.
Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.
– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä.
http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla
Lääketeollisuus:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm
Ehkä häntä vain väsyttää, hänellä ei ole kavereita ja häntä ei kiinnosta mennä kaupungille. Hän saattaa kaivata huomiota. Jos ei niin jätä hänet rauhaan
Hai ehkä kupponen kuumaa ja vahvaa kahvia teksi tyttären laiskalle sydämmelle hyvää.
Ei väsymys ole laiskuutta. Tuskin siihenkään mikään kahvikupponen auttaa.
Ihan normi käytöstä. Ei mitään huolta. Sama meininki meillä, vaikka ei mitään kovia kokemuksia lapsuudessa.
Jos hän käy jollakin psygologilla jne. niin kannattaa miettiä onko kyseinen henkilö lapsesi mielestä oikeanlainen jos ei tunnu auttavan.
Isekkin muutamalla psykologilla käyneenä ja käyn edelleenkin yhdellä tosin eri syistä. Kokemuksesta voin sanoa että kahdella psykologilla voi olla eroa kuin yöllä ja päivällä. Vaikka kumpikin olisikin päteviä. Itsellä oli tosi iso parannus kun vaihdoin mies psykologista nais psygologiin.
Eikö hän käy koulua? No samapa se, mutta olet huono äiti, miksi lisäännyit?
kesäloma aasi
Infektioperäinen ongelma tuo on. Suosittelen alfalipoiinihappoa - se tuhoaa loiset ajan mukana. Itse olen syönyt sitä jo viisi vuotta, ja vieläkin väsymystä pukkaa päälle kun loiset tuhoutuvat. Kyse on siis toksoplasmasta, se on sukua malarialoiselle, ja tavattoman yleinen, infektion syvyys vaihtelee yksilöittäin.
Yleensä loinen periytyy äidiltä, toksoplasman huomaa yleensä siitä että äidin verenpaine kohoaa selvästi raskauden loppupuolella, ja on muitakin synnytyskomplikaatioita.
Varsinainen selvänäkijä tämä edellinen asiantuntija!
Ei kaikilla voi olla samaa pöpöä, vakka väsyttääkin.
Vanhemmat, yrittäkää keskustella, ei syyttäen eikä tivaten, vaan rauhallisesti kysellen. Huolenpitoa lapsellenne. Hän on lapsi henkiseltä kehitykseltään, vaikka on jo 15v.
Sängyssä makaaminen päivätolkulla ei ole normaalia! Joku asia häntä vaivaa! EIkö hän ole missään koulussa? Lapsuuden kokemukset voivat vielä myöhemminkin uudelleen aktivoitua! Yhteys häntä hoitavaan tahoon. Hän itse ei välttämättä tunnista tai halua kertoa olevansa masentunut.
Voimia mutsille! Olet huolestunut oikeasti lapsestasi!
Minuakin väsyttää. Olen 30v nainen.
Nukun n. 12 yöunet viikonloppuisin ja silti olen väsynyt. Tätä on siis jatkunut jo 10 vuotta. Tuntuu jopa hankalalta urheilla tai viettää iltaa kun tosiaan väsyttää ja on vetelä olo. Urheilukentälläkin haukotuttaa. Oikeasti. Vitamiinien syöminen auttaa pikkuisen, kahvin juonti ja muut piristeet. Kroonista vuosia jatkunutta tulehdusta on myös.. mutta lääkäri ei löydä syytä. Saa pinnistellä että jaksaa muiden mukana.
Kokeile jättää gluteeni ja sokeri ruokavaliosta pois. Etenkin gluteeni aiheuttaa monella tulehduksia ja vastustuskyvyn puutetta vaikka ei keliakiasta kärsisikään.
Olisko kilpirauhasessa jotain? Sillon ei vitamiinit ja kahvit tai piristeet auta.. Itellä vajaatoimi ja jos lääkitys ei ole riittävä niin sillon nukkuisin mieluusit kokoajan. Suosittelen että, otat lääkäriin yhteyttä ja pyydät että se testataan =)
Yllättävää huomata, että tämä heinäkuussa kirjoittamani viesti oli nostettu otsikoksi. Juttelin kunnolla murkun kanssa ja saimme yhdessä pohdittua asioita. Hän itse sanoi kokevansa olevan masentunut.
Otin myös yhteyttä tyttöä hoitavaan tahoon ja sain pohtia ammatti-ihmisen kanssa sitä, onko tyttö niin huonokuntoinen, ettei pysty menemään kouluun. Masennuslääkkeitä en ole vielä edes harkinnut, kaikki muut keinot käytetään ensin. Nykyisin kun pystytään jo todistamaan tieteellisesti, että terapialla saadaan sama lopputulos myös serotoniiniaineenvaihduntaan kuin lääkkeillä. Kävimme myös sairaalassa lastenlääkärillä, mutta se käynti oli pettymys. Mitään tulehdus- ym. arvoja ei testattu vaan kaikki oli vaan "korvien välistä kiinni". Olisin itse toivonut edes perustutkimuksia. Itsellä on epäilys on, että tyttö on saanut n. vuosi sitten mykoplasmatartunnan.
Tyttö on nyt koulussa, tilanne on muuttunut jo vähän parempaan, mutta edellen väsymys ja haluttomuus haittaa elämää. Viikonloput menevät paljolti kesän kuvaamassa tilanteessa. Toisaalta olen antanut hänen levätä, jotta jaksaa sitten koulua viikolla. Juttelemme edelleen aina, kun murkku sitä itse toivoo tai on halukas. Sitä olen jäänyt miettimään, olisiko kuitenkin pitänyt jotain kautta saada lapsesta otettua edes perusverikokeet. Julkinen puoli ei niitä otata, joten yksityinen taitaa olla ainoa vaihtoehto. Rahat vaan pitäisi niihin taikoa jostain... yksinhuoltajana ei ole liikaa ylimääräistä, mutta lapsen terveys on kuitenkin tärkein. Ei ihan helppo yhdistelmä.
ja sinulle nimimerkki "miksi teit sen?" vastauksena: toivoin kovasti lasta ja rakastan häntä ja sisaruksiaan edelleen kaikista elämäni asioista eniten. En koe olevani huono äiti!
Hienoa äiti,
että olet kiinnostunut oman lapsesi hyvinvoinnista. Ei todellakaan ole normaalia, että tuon ikäinen nukkuu puolet vuorokaudesta ja viettää vapaa-aikansa koneella.
Onko hänellä ystäviä? Ehkä tärkein kysymys; kiusataanko häntä koulussa tai kaveripiirissä? Vuosien jälkeen selvisi, että oma lapseni oli koulukiusattu. (niin myös minäkin aikoinaan). Masennusdiagnoosi ja lääkitys molemmilla auttoi vähän.
Jos teillä kotona syödään säännöllisesti monipuolista, paljon kasviksia ja proteiinia sisältävää ruokaa, en usko, että verikokeista on mitään apua. Suomalaiset vitamiinisuositukset ovat ihan liian alhaisia. Teinitytöllä voi olla raudan, c- ja b- vitamiinien puutetta.
Yritä innostaa tyttäresi johonkin häntä kiinnostavaan harrastukseen? Unohda yh-korttisi; on paljon ilmaisia tai erittäin edullisia harrastuksia.
Elämää ei kannata jättää elämättä liian varhaisessa vaiheessa...
Luin vasta nyt tämän kirjoituksesi. Jos tilanne alkaa kääntyä yhtään huonompaan suuntaan, tehosta avun hakemista. Terapia on parasta ja joskus tarvitaan lääkkeitä. Nuori voi sairastua syystä tai toisesta. Yleensä syitä on useita. Tällä palstalla on valitettavan paljon aivottomia mollaajia. Sinä olet tyttärellesi paras mahdollinen äiti. Iloa ja jaksamista.
Hyvä että olet saanut keskusteluyhteyden tyttäreesi! Kyllähän terveyskeskuksessa perusverikokeet otetaan kun vaan vaatii. Etenkin kilpirauhaskoe on syytä ottaa.
Murrosikä tuntuu olevan nykyään etenkin tytöille todella vaikeaa aikaa. Yksinhuoltajana vastuu painaa, aikaa, rahaa ja voimiakin on joskus vaikea löytää. Meillä on esim. yhdessä leffan katsominen, leipominen ja ruoanlaittaminen ollut hyviä konsteja päästä juttusille. Joskus voi omasta nuoruudesta kertominen ikäänkuin "sanoittaa" nuoren tuntoja.
Hyvä että olette saaneet apua, kyllä aika, rakkaus ja oikeanlainen tuki parantaa, yritä saada sitä itsellesikin.
Voimia teille!
Hieman masennukselta tuo kuulostaa. Oletteko kokeilleet kaikkia erilaisia terapiakeinoja puhumisen sijasta. Jos tytärtäsi kiinostaa hevoset tai eläimet ylipäätänsä, hän voisi kokeilla eläinavusteista terapiaa esim. ratsastusterapiaa. Toisia vaihtoehtoja ovat myös kuvaamataitoterapia tai musiikkiterapia. Suosittelen. Näitä kannattaa kysyä omalta psykologilta.
Et kerro ollenkaan sitä, mitä taustavaikuttajia on ollut tyttäresi käyttäytymiseen.
Joka tapauksessa sanon, että , koska sinä olet huolissasi, tulee kaikki kääntymään vielä parempaan päin.
Meillä saa nykyään Kelan kautta apua yksityiselle psykiatrille. Tässä omavastuuosuus ei ole kovin korkea.
En itse pitäisi lääkärin määräämiä lääkkeitä laisinkaan haitallisina.
Terapiat yhdessä asiantuntevan lääkärin kanssa tulevat auttamaan.
Ei pidä kiirehtiä. Aikaa terapialla käynti vaatii, sillä ensin on luotava hyvä suhde terapeutin ja asiakkaan kanssa.
Toivotan teille paljon onnea ja iloisia päiviä, koska niitä jokatapauksessa tulee olemaan.
Yksi osa terapiasta on muiden läheisten rakkaus:
Kun aina väsyttää, on se masennuksen oire. Monestihan se ei näy päällepäin. Ihminen voi olla hymyileva ja vaikuttaa ihan normaalilta, mutta ei edes heti itse oivalla olevansa masentunut, eikä läheisetkäään huomaa ennenkä on liian myöhäistä.
Onko lapsella kavereita? Ellei, on aika huolestuttavaa. Yksinäisyyskin tekee masennuksen saatikka sitten rankka lapsuus.
Ihan normaalia tuo on, sanon 5v kokemuksella.
Rohkaise häntä, ja juttele hänelle asioista ihan tavallisesti ja menkään vaikka jonnekkin metsäkävelylle.
1. Mitä hän tekee sängyssä? Kuunteleeko hän aina pelkästään musiikkia vai lukeeko hän samalla kirjaa tms?
2. Oletko varma, että hänellä on oikeita ystäviä? Hyvätkin ystävyyssuhteet voivat joskus kariutua.
3. Onko hänen tyylinsä muuttunut ulkonäön suhteen?
4. Hymyileekö hän koskaan?
5. Syökö hän tarpeeksi?
Minä sanoisin, että jos vähänkään epäilee jonkun olevan masentunut, silloin täytyy puuttua heti ennen kuin on liian myöhäistä. Monesti käy niin ettei masennusta huomata ja sitten hänet löydetäänkin itsensä tappaneena tai päihteitä vetäneenä. Jos tuo olisi minun lapseni, veisin hänet heti terveyskeskukseen vaikka väkisin ja ilmoittaisin koulun terveydenhoitajalle huolestani. Parempi vara kuin vahinko.
pullamössökakaroita kun ei millään jaksaisi....niiiiiihhh....
Onneksi tuollaiset paskavempulat päätyvät
ajan myötä kortistoa kaunistamaan ;.)
Olisko se sellainen hikikomori?
Hei. Meidän pojalla, 22 v, sama ongelma. Asuu omassa yksiössään, pelaa yöt tietokonepelejä, päivät nukkuu, ei jaksa oikein mitään, ei hoida edes kissojaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että tietokoneet kassakaappiin ja avain järveen. Kyllä sitten varmaan rupeaa löytymään muutakin tekemistä ja mieliala nousee. Nykyinen syrjäytyminen johtuu mielestäni tietokoneen avulla johtuvasta virtuaalitodellisuudesta, eli halutaan olla siellä, koska se on varmaan kai paljon helpompaa kuin todellinen elämä.
Virtuaalitodellisuus, mikä siis harvoin on todellista,
voi olla nykyisin monta nuorta ihmistä "koukuttavaa".
Kannattaisi hakea ammattiapua jostain peliriippuvaiset -sivuilta.( googlaa, löytyy paljon!)
Mutta, mitä tehdään täysi-ikäisen lapsen (lapseksi jääneen) kanssa?
Itselläni vastaava ongelma.
Nettiriippuvuus on todella vakava ja syrjäyttävä sairaus. Kokemusta on pian kolmekymppisen poikani kanssa. Itse suorastaan pakotin poikani terveyskeskukseen ja löytyikin kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkitys ei muuttanut asiaa miksikään, vaan poika jäi kotiinsa makaamaan useaksi vuodeksi, ei saanut hoidettua raha-asioitaan ja sai lopulta häädön. Muutaman kerran pakotin vielä terveyskeskukseen jossa sanottiin että kyse ei ole masennuksesta. Otin yhteyttä sosiaalitoimistoon ja ilmoitin että en enää kykene aikuista poikaani elättämään, asuttamaan, enkä auttamaan. Poika pääsi asuntolaan, sai tukiasunnon, terapiaa, sopivan lääkityksen, kuntouttavan työpaikan ja on nykyään oma sosiaalinen itsensä.
Kannattaa tarmokkaasti hakea apua!
Mulla pojan kanssa oli nimi.m! epävirtuaalisuus samalaiset ongelmat.Pelaasi yö kaudet ja oli väsynyt.Mutta kaikki paraani kun hän löysi tyttö-kaverin.Nyt hän on 24 vuotta on ahkera kulkee töissä..Olen sama mieltä.Tiedo-kone vaikka sitä tarvitaan päivittäen..Monelle nuorelle se ei ole hyväksi..Yö kaudet pelataan..Yn.m...
pimppako paransi poikasi?
Niin eli siis käytännössä sä siis kysyt vai että miten lapsi kasvatetaan? No pitikö tehä jos et osaa?
Jopas oli naurettavaa, että viestini poistettiin alta aikayksikön, kun sanoin, että "sellaiset muksut mitä vanhemmat ja esim. rumien ihmisten ei pitäisi ede tehdä lapsia, koska lapsi joutuu kuitenkin asiasta kärsimään jossakin vaiheessa". Onpas täällä herkkää porukkaa kuten ylläpidossakin ! Alkaa mennä jo aivan naurettavaksi koko sananvapaus, mikäs saiti tämä on, jollei saa sanoa mitä itse ajattelee omasta mielestään asioista, mitä täällä jauhetaan!?
"Totuus.sattuu". Ihmettelet vielä miksi viestisi poistettiin, minä en ihmettele. Eikö sinulla ole minkäänlaista suodatinta. Vastaisin tuohon ihmettelyysi: älä sinä tee koskaan lapsia, koska henkisesti sairaalla vasta vaikeaa tulee olemaan
Sulla siis on rumia lapsia vai . Osanottoni.Lasten puolesta.
http://kolikko.tk
tietokoneet pois tollasilta nykyteineiltä!rupee sängyssä makaaminenki joskus puuduttaan ja haluu ihmisten pariin !
Täällä liikkuu todella monenlaista väkeä. Kaikki ovat tohtoreita tai psyköjogeja tms.
Toivottavasti lukijat osaa ottaa vain sen tärkeän tai sit unohtaa jonnin joutava paskanjauhannan sanomat.
Aikusiten elämässä ei ole hurraamista. Kovaa suorittamista ja kovaa kohtelua saa osaksi monet. Hyvä on jos on perhe ja aitoja ystäviä joille ei tartte teeskennellä mitään.
Kaupungilla olo on oikeastaan typerää; siellä on kova melu ja rahaa tulisi olla pieneen syötävään tai juomaan. Vessatkin maksaa.
Jos lapsi viihtyy itsekseen, kannattaa kannustaa luoviin harrastuksiin ja tähdentää koulun tärkeyttä, että tekis läksyt vapaa-ajalla.
Ei kannata syyllistää nuorta eikä yrittää saada tekopirteäksi. Ei se auta!!!! Eikä ainakaan psykologi auta, vaan tuputtaa lääkkeitä suuhun.
Voisiko hänellä olla huolia?
Kuka tietää. Mulla ainakin, et pystyisi niitä käsittään. Niin käsittämättömiä ovat.
Hai kysymyshän tytöstä?
Tyttäresi tarvitsee ulkopuolista apua. Ei kannata viivytellä. Mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Käytös ei kuulosta normaalilta, eikä myöskään jatkuva makaaminen ja koneella oleminen.
Sikapiikki?
toi on tyypillistä nuorison käytöstä, vielä vähän vanhempanakin työpaikalla eivät jaksa raahautua paikasta toiseen ja sitten kun yrittää hoputtaa kysyvät onko johonkin kiire, jyvä kun pysyvät omin avuin .
miten täällä parjataan tietokoneita.
Onneksi olen konsolimies henkeen ja vereen ;-)
"Laiskuus on hyvä lahja, kun sen osaa oikein käyttää." Toivotaan, että tytär kehittää sisintään.
Oikeasti: tsekkaapas eka ensiksi ruokavalio, onko se oikeanlainen, ravintorikas, monipuolinen vai pelkkää pullamössöä, rasvaa ja sokeria. Nukkumista tulee näköjään riittävästi, mutta liikkua ja hapettua ihmisen on pakko, jos aikoo pysyä terveenä ja järkipäisenä.
Vanhemman vastuulla ja tehtävänä on huolehtia, että lapsi ja nuori oppii tekemään asioita esim. kotona. En ole ikinä jaksanut tajuta aikuisia (ilm. ns.), jotka eivät vaadi jälkeläisiltään yhtään mitään. Miten sellaset kuvittelevat, että nuori pärjää maailmassa ja elämässä, joka on kaikenlaisia vaatimuksia täynnään.
Kotitehtäviä, mieleinen harrastus, fyysistä toimintaa ... Tietsikalla käydään sitten rentoutumassa ja etsimässä kenties lisää virikkeitä, muutenhan tää toosa on täysin turha laite.
huolestunut mutsi :/
Heh. Ei toi ole epätavallista. Mä vetelin melkein kolmekymmiseksi 12 unia. Elä töki toista, jos haluaa olla omissa oloissa. Hänen kaveripiirissä on saattanut olla isojakin myllerryksiä. Koita kysellä noilta asiantuntijoilta enemmän. Niiltä jotka elävät tänä päivänä sen ikäisinä.
Hei asiantuntija,
minusta tuntuu, että nuoret elävät tänä päivänä täysin eri maailmassa, kuin me.
Kaikki on muuttunut niin paljon, niin nopeasti, etteivät vanhemmat pysy kyydissä.
Ehkä eniten minua ahdistaa nykyinen moraalittomuus, arvojen ja inhimillisyyden puute. Vanhemmat eivät enää ole kotona tekemässä normaaleita kotitöitä yhdessä omien lapsiensa kanssa. Lapset saavat elämänohjeensa kavereilta ja netistä.
Tämä ei ole pelkästään nuorten ongelma.
Jokainen ihminen huomaa jossain vaiheessa elämää yhteiskunnan toimivan tavalla jossa tuhotaan muiden ihmisten elämä epäoikeudenmukaisin keinoin ellei ihminen satu löytämään ihmisiä jotka pyrkivät rakentamaan paremman yhteiskunnan. Jos kertoisit lapsellesi miten yhteiskunta toimii niin hän oppisi luottamaan yhteiskuntaan. En usko että itse kuitenkaan tiedät miten yhteiskunta toimii jos itse luotat yhteiskuntaan tai hyvään tulevaisuuteen. Yhteiskuntien rakenne on sellainen ettei se luo hyvää yhteiskuntaa eikä nykyisiin yhteiskuntajärjestelmiin voi luottaa.
Jos itse ottaisit selvää miten yhteiskunta toimii ja sen jälkeen kerrot sen lapsellesi niin tämän jälkeen lapsesi uskaltaa luottaa sinuun. Häntä ei kiinnosta kuunnella sinun sanoja elleivät sinun sanasi ole luotettavia.
"Murrosikäisen normaalia käytöstä vai masennusta?"
Tuo on täysin normaalia käytöstä aivan kuten masennuskin on normaalia tässä maailmassa missä me elämme.
"Olen ehdottanut, että pyytäisi kavereita tänne tai veisin kavereille tai kaupungille tai ihan mitä tahansa muuta, mikä olisi normaalia tuonikäiselle"
Kaverit eivät auta eivätkä he tiedä miten yhteiskunta toimii ellei kavereiden vanhemmat ymmärrä riittävän hyvin yhteiskuntien rakennetta. Jos ihminen toimii "normaalisti" eli siten miten ihmiset ovat toimineet aiemmin, päättyy yhteiskunta sotaan aivan kuten historian kirjat tästä todistavat. Maailmasta ei tule parempi ellei asioille tehdä jotain.
"Kauanko tällaista voi ja kannattaa katsella ennen kuin otan yhteyttä johonkin vai onko tämä vaan ihan normaalia murkkuikäisen käytöstä?"
Kuinka kauan olet itse valmis katselemaan tätä? Jos haluat muutosta, ole esimerkkinä ja osoita tyttärellesi se että tiedät miten maailmasta tehdään parempi.
Jotkut sairaudet väsyttää myös
ota siltä tietokone pois ja laita töihin tai muihin tekemisiin. Se kiertää rinkiä, ja keksii tietokoneella tekemistä, ja se tekeminen väsyttää hänet.
Itseäni kiusattiin koulussa erittäin rankasti ja se aiheutti tuollaista "väsynyttä" käytöstä. Olin sosiaalisen elämän ulkopuolella ja muut halveksi se löi itsetunnon erittäin maahan ja elämänilo ja -halu katosi. Onneksi sentään jokunen kaveri löytyi naapureista niin ei ollut ihan yksinäistä koko elämä. Kaverit oli niin tärkeitä siihen aikaan, että siitä riippui itsetunto oliko joku vai eikö.
Sinulle: Usko ensimmäisenä tytärtäsi kaikessa, hän haluaa varmasti itse olla onnellinen ja niinsanottu "normaali" sosiaalinen ja suosittu nuori, mutta jossain kohtaa on noussut seinä vastaan.
Normaali nuori myös kärsii kasvun ja kehittymisen tuomasta väsymyksestä. Jos kyseessä on kilpirauhashäiriö tai joku muu terveyden häiriötila, niin se pitäisi tutkia.
Lapsesi on vakavasti masentunut. Mitä piekemmin haet hänelle apua, sen parempi. Oma helvettini tuollaisen nuoren kanssa kesti seitsemän vuotta, mutta siinä menikin sitten kaikki mahdollinen pieleen. Jopa nuorisopsykiatrian poli sössi raskaasti. Riittävän avun saanti oli silloin miltei mahdotonta. Toivottavasti teillä on parempi onni. Nuori paranee paremmin kuin aikuinen. Muistan teitä rukouksin, sillä ainoa todellinen apu on tullut ylhäältä, vaikka kyllä siihen ajallista apuakin tarvitaan. Jaksamista ja voimia
vaivainen kaiken,
ihan hyvä kommentti, mutta ei reaali- , eikä virtuaalielämässä ole mitään jumalia, (tai niitä on monia), mutta ne eivät auta. Kyllä ihmisen täytyy ihan itse hakea apua ja toimia.
Huolestuttavaa nämä nykyajan nettiriippuvaiset nuoret.
Oikea elämä on on ihan muualla.
1. älä aseta masennusdiagnoosia tapaamatta potilasta ja olematta lääkäri
2. nuori ei välttämättä parane koskaan, kun trauma on jo tapahtunut niin varhain että se on muodostunut koko elämäksi siinä missä aikuinen näkisi vaihtoehtoja
3. rukoukset ei auta, ne on toiveajattelua koska yläkerrassa on vain pilvet ja avaruus eikä mitään satumaailmoja (vaikka hörhöt pysyvätkin aika usein yhteiskuntakelpoisen kiltteinä uskoessaan mihin lystäävät ja sehän on ihan ok)
Hei!!!
Itse 7 vuotta masennuksesta kärsivänä voin sanoa että kärkkäiseltä vahvaa b vitamiinia,d3 vitamiinia, omega 3.sta ja raakaa suklaata. ja psykologiselle vyöhyketerapeutille. Nii johan alkaa naurattaa=)
Monella muutama käyntikertakin jo riittää!!
Olen kokeillu masennuslääkkeitä niihin vaa jää riippuvaiseksi ja masentuu ja sekoaa entisestään!
Kaikille hyvää syksyn alkua!!!
Ei oo normaalia. Kuulostaa ensisijaisesti masennukselta, mutta voi olla myös anemiaa tai kilpirauhasen vajaatoimintaa tms. Lääkärin luo ajanvarauksella, jotta saadaan ainakin nuo suljettua pois. Samalla myös yhteys kouluun opettajalle, rehtoriin ja kuraattorille. Miten koulu sujuu, kiusataanko yms? Jos lapsella on traumataustaa niin lääkärin/koulun henkilökunnan ohjeiden mukaan esim. psykologille (uudelleen?).
Mitä ikinä teetkin, älä vain anna asian olla. Muista, että vaikka lapses kuinka paljon kirois sulle ja käyttäytyis huonosti, niin SÄ oot sen vanhempi, sä et ota niistä loukkauksista ittees, ja sä selvität, mikä lapsellas on vikana. Pohjimmiltaan se tuntee olonsa turvalliseks, kun vanhempi ottaa vastuun. Vaikka ei sitä osoittaiskaan mitenkään. Tuon ikäinen muksu on vielä täysi teini, ei missään nimessä aikuinen. Ja tarvitsee siks sua nyt erityisen paljon.
Pidät vaan oman pääs kylmänä! Tsemppiä!
Se, että olet huomannut tyttäresi tilanteen vie tilannetta jo paljon eteenpäin. Koita olla kiirehtimättä asioita ja antaa hänelle aikaa toipua. Se että hän käy säännöllisesti terapiassa tarkoittaa sitä että siellä on ainakin kaksi ihmistä seuraamassa hänen vointiaan. Lisäksi se että tyttäresi osaa itse nimetä oman tuntemuksensa on iso asia. Nuorten masennukselle monesti tyypillistä on sekin, ettei se näy kaikilla elämän aloilla, esim. koulu saattaa hoitua kunnialla, mutta kotona vain nukutaan ja kaverit jäävät tuuliajolle. Nuorten masennuksessa ei tavatonta ole sekään että se menee ajan kanssa ohitse.
Itsellä oli aikanaan tällainen puolisen vuotta kestävä kausi, joka alkoi näin jälkeen päin niinkin mitättömästä asiasta kuin 2 vuotisen seurustelusuhteen päättymisestä. Tuon puolen vuoden aikana mikään ei tuntunut miltään, eikä millään ollut oikein väliä. En oikein tiennyt olenko iloinen vai surullinen, minä vain olin. Muistan itsekin sen kamalan väsymyksen. Lukiosta kun tulin kotiin menin yleensä nukkumaan, saatoin herätä illalla pariksi tunniksi ja mennä uudelleen nukkumaan. Lukuvuositodistusten mukaan koulunkäyntini ei tuolloin kärsinyt, mutta liiemmin mitään muistoja tuosta vuodesta minulle ei ole jäänyt. Itselläni oli pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia, mutta siitä seurasi aivan sietämätön olotila koska en voinut itseäni (onneksi satuttaa) mutta samaan aikaan en halunnut elää ja se ehkä pohjimmiltaan se ajatus etten halua olla olemassa tuotti minulle itselleni kaikkein eniten tuskaa. Vointin huomasi kouluterveydenhoitaja normaalin terveystarkastuksen yhteydessä ja lähestyi minua kuukausia myöhemmin yhteydenottopyyntökirjeellä. Tuolloin oma vointini oli kuitenkin jo siinä määrin parempi että katsoin pärjääväni jo omillani. Kenellekään kaverille en olostani kertonut, en vain osannut antaa tunteilleni nimeä ja niinkuin aikaisemmin sanoin mikään ei tuntunut miltään joten en tuntenut oloani myöskään masentuneeksi. Ystävät eivät edes myöhemmin jo aikuisiällä tästä kertoesssani edes muistaneet että olisin ollut jotenkin normaalia enemmän poissa heidän elämästään, koska muutenkin olin aikasemmin viettänyt niin paljon aikaa silloisen poikaystäväni kanssa ennen eroa ja sitä seurannutta masennusta. Heille oli normaalia että näimme toisiamme lähinnä koulussa.
Minulla ei sinulle ole oikeastaan muuta neuvoa antaa kuin mitä äitinä oletkin jo tehnyt elikkä olla läsnä ja tyttäresi tavoitettavissa. Ehkä toiseksi tärkein juttu on pitää tyttäresi arki pyörimässä. Että hän käy koulussa ja hoitaa arkisia askareitaan kotona, ns pysyy liikkeessä. Jos hän ei halua tavata ystäviään ja hänellä niitä kuitenkin on, voi olla että hänelle tällä hetkellä riittää se että he tapaavat toisiaan koulussa. Voisitko itse houkutella tyttöäsi ulos vaikka sinun kanssa menemällä silloin tällöin vaikka elokuviin, tai sinulle kaveriksi/avuksi ruokaostoksille? Tai kun tarve on yhdessä ostamaan uutta vaatetta sen sijaan että antaisit tytöllesi rahaa ja hän menisi yksin. Eli ei mitään ihmeellisiä ohjelmanumeroita vaan normaaleita arjessa tapahtuvia asioita. Ja vaikka äitinä olisitkin ihan mäntti, etkä ehkä juttukaverina se ykkönen tai edes kakkonen niin yritä sinä pitää häneen keskusteluyhteyttä ihan vain vaikka arkisilla asioilla, ei kaiken juttelun tarvitse edes liittyä tyttöösi tai sinuun tai teidän perhetilanteeseen. Yleensä kun on tunne että pystyy jonkun ihmisen kanssa juttelemaan ihan tavallisista asioista niin ne vaikeatkin asiat saattaa toisinaan olla helpompi tuoda esiin. Se että tyttösi on sinulle kertonut tuntevansa olonsa masentuneeksi kertoo minusta kyllä siitä että keskusteluyhteys teillä jo on. Itse en olisi vanhemmilleni pystynyt omasta voinnistani sanomaan mitään ja pahoin pelkään etteivät he olisi osanneet asiaa oikein viisaalla tavalla edes käsitellä vaikka sinällään ihan hyviä vanhempia minulle ovat olleetkin. Yhdessä vietetty aika on varmasti arvokasta tyttärellesi vaikkei hän osaisi sitä pyytää tai edes haluaisi sitä.
Varmaan on aika tavallista,murros ikä, ja moni asia mietityttää,Mutta varmaan lähtisin jonkinlaisesta rytmityksestä.
-Nukkumaan meno aika korjattava jos tarvetta
-Tekemistä toimintaa muutakin kuin koneella olo
-lenkkeily vanhempien kanssa/kävely marjastus siellä saa happea ja varmaan on helpompi avautua, jos on jotain, joka askarruttaa mieltä.
-Ei joukon jatkona kannatakkaan olla,jos porukka on sellaista mitä se joskus on
musiikki on hyvä asia, siintä saa potkua vaikka lenkkeilyyn,kunhan muistaa pysyä
pyörätiellä,tai pururadalla.Kyllä se siintä!
Ihan OK, kuhan ei jaa persettään rautatieasemalla.
Täysin samaa mieltä.
Tietokone pois ja ulos metsään sieniä poimimaan.
Nyt on hyvä sienivuosi.
Joo en minäkään paljoa tee muuta, kuin nukun kun masentaa tulevaisuus. Elämäni on ihan pilalla.
Millä tavalla tyttärelläsi on ollut rankka lapsuus? Ja onhan 15-vuotias lapsi edelleenkin. Voisitko avata tätä tilannetta vähän enemmän, jos ei mene liian henkilökohtaiseksi. Varmaan noihin juttuihin olisi jonkinlaista apua saatavilla.
En vastaa tähän "Mä ainakin" Lapsellani tuollaisia oireita,otin mukaan kaikkialle,mihin lapsen voi ottaa mukaan,kiinnostuin lapseni elämästä,kysyin päivittän esim.koulu/kaveri piirin kiusaamisesta...houkuttelin ja kannustin päivittäiseen elämään.Aika kului ja poika nosti päätään.Nyt on jo aikuinen,mutta varmasti muistaa äiskän kannustamisen,kannaattaa laittaa "kaikki peliin". Teini ikä kuuluu ikään:)
Oon 16v ja painan 200kg, en tee muuta kun istun koneella, juon eeässää ja runkkaan aasialaiselle pornolle! paskon myös housuun koska vessa on liian kaukana (6m), onneksi olen normaali painoinen ikäisekseni! t:kotianteri
Missä päin asutte?
Esim. Pirkanmaalla voi käydä seuraavan laboratorion eri toimipisteissä edullisesti ottamassa perusverikokeita itse tehdyllä lähetteellä:
http://www.laboratoriokeskus.fi/lake/oma_terveys/index.tmpl?sivu_id=36
Nykyään myös kilpirauhasverikokeet tsh ja t4-v kuuluvat valikoimaan.
Ne kannattaa ehdottomasti ottaa! Usein pelkkä väsymys ja masennus voivat olla kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Vajaatoimintaoireita voi myös jo olla, vaikka veriarvot olisi normaalien rajoissa:
http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/
http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/laboratorioarvot-ja-diagnoosi/
Onko muuten suvussanne kilpirauhassairauksia, sillä ne ovat yleensä periytyviä? Kiinnitin huomiota tekstissäsi tähän lauseeseen "Itsellä on epäilys on" -> itselläni tulee samanlaisia kirjoitusvirheitä/sanojen toistoa lauseen sisällä usein silloin kun olen vajaalla. Muutoin teksti on yleensä melko virheetöntä. Mahtaako sinulla olla mitään vajaatoimintaan sopivia oireita myös?
http://www.kilpirauhanen.com/forum/viewtopic.php?f=11&t=39
Hei neiti Vajaa
Kilpirauhasarvot ovat itselläni normaalin rajoissa, mutta olen menossa ultraan struumaepäilyn takia. Eli ihan jäljillä olet. Vino pino oireita on ja sen takia lähdinkin lääkäriin.
Lapselle on nyt varattu aika yksityislääkäriin, jotta saamme lähetteen labraan. Onneksi asuinpaikkakunnalla terveyskeskukseen pääsee myös yksityislähetteellä ja hinnat ovat selkeästi halvemmat kuin yksityislabroissa.
Muitakin hyviä vinkkejä olen tästä keskustelusta saanut. Kiitos niistä :).
kyse taisi olla kesälomasta, jos ei ole varsinaista syytä nousta sängystä niin tuohan olisi ihanteellista. Lomalla vaan olla!
Olen aikuinen kahden lapsen äiti, esikoinen on tulossa murrosikään. sitä odotellessa. Täällä oli tuossa alempana kuittailua nukkumisajoista. En mäkään nuku yöllä. Aikuinen nainen 40v.
Mä yleensä teen tähän aikaa töitä (nyt vapaa) ja aamupäivät nukun, kun mukulat on koulussa. Aivan fantastinen tilanne, mun mielestä. Mies käy päivät töissä, hän taas on aamuvirkku.
Tiedän omista lapsistani, että esikoinen on jo seiskalta pystyssä lomillakin... tiedä mitä murkkuikä tuo siihen. Kun taas kuopus nukkuisi niin pitkään kun lystää... meillä lisäksi ollaan opetettu lapset pötköttelyyn. Aamupalan jälkeen vapaalla voi palata sänkyyn tai sitten perheenä vielä pyjamissa kattellaan jotain pätkää kahdenkin aikaa iltapäivällä lauantaisin. sitten pesut, pisut ja kauppaan...
Antakaa ihmisten olla vapaalla miten haluaa! Ei siihen psykiatria tarvita. :D
Tutustu uuteen suomalaisen kirjoittamaan elämänfilosofiaan Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja (Hannu 2010). Kirjan mukaan kopioimme lapsuudesta lähtien ajatuksia ympäristöltämme, ja nämä ajatukset määrittelevät meille vahvasti minkälaisia meidän tulisi olla, ja mitä meidän elämässämme tulisi tehdä, jotta täyttäisimme kunkin ajan ja ympäristön vaatimukset "kunnollisesta" ihmisestä.
Ulkoiset ajatukset asettuvat mieleen ulkoisiksi tahdoiksi ohjaamaan elämänvalintoja, jonka takia oma tahto vajoaakin osittain tai kokonaan tiedottomuuteen. Lapsena tämä ei vielä näy, mutta siinä vaiheessa kun lapsi on siirtymässä aikuisuuteen, hän huomaa tarjotun tiedon olevan ristiriidassa hänen tahtonsa kanssa.
Kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä henkilö välttämättä huomaa sitä lainkaan. Tätä työtä tehdessä tietoisuus itsestä kasvaa, ja sitä mukaan myös valinnat siirtyvät kohti omaa tahtoa.
Todella mielenkiintoinen ja ennen kaikkea toimiva filosofia-/elämäntietokirja, kannattaa lukea!
Lisää sivulla: www.alkuajatus.org
Mites tuo koulu? Muuten kuullostaa aika normaalilta murkkuikäisen touhulta, voi jestas, mitä me vanhemmat tehdään muutakuin lohduttaudutaan ajatuksella, että "rakas murkkukauhukakara ***kele, tuo on itselläsikin vastassa sitten kun sinulla on omia kakaroita" ja taas jaksaa seuraavaan kohtaukseen jne... se loppuu sitten tuossa parinkympin tietämillä ja tulee uudet päänsäryt uusien juttujen kanssa.
Hei!
Olikohan jo joku näistä neuvojista suositellut D-vitamiinia? Tänä kesänä kun ei tuo aurinkokaan paistanut (eikä se sisälle muutenkaan paista :)) niin epäilen hänellä olevan D-vitamiinin puutos.
Itse aloitin pari viikkoa sitten D-vitamiinien syönnin, ja jo vain on pirteämpi ja iloisempi olo!
Annos-suositukset vaan ovat todella pieniä, itse otan 50 mikrogrammaa/vrk, ja olen ottanut jo monta talvea.- Ja yhä hengissä ollaan! =)
Tämän lisäksi kannattaisi yhdessä mennä päivittäin lenkille, lähtee endorfiini virtaamaan ja todennäköisesti saatte hyviä keskusteluja aikaiseksi.
Voimia teille molemmille!
Saattaa olla ihan normaalia, unentarve lisääntyy usein murrosiässä, mutta ehkä 12h menee liian pitkälle.
Ei välttämättä ole pakko kavereita nähdä, mutta jotain tekemistä voisi olla... Esimerkiksi kotitöitä, lenkkeilyä, ehkäpä uusi harrastus?
Tylsistynyt lapsi syntyy tylsistyneistä vanhemmista
Ota siltä pelit ja tietokoneet pois ja sano, että saa takaisin ne sitten kun on piristynyt ja keksinyt elämäänsä vähintään 3 muuta tekemistä joista vähintään 1 on liikuntaa ja muut voi olla vaikka lukemista tai jotain käsillä tekemistä, esim. askartelua, käsitöitä, ruoanlaittoa tms. Ota selvää lähiympäristön harrastusmahdollisuuksista ja kanna hänelle esitteet ja tieto nenän eteen. Korosta ettei kyseessä ole rangaistus, ja saa toki nukkua ja olla masentunut ihan vapaasti. Korosta, että otit pelit ja tietokoneen pois terveyden takia. Itseäni tällainen on auttanut.