Millaista on yliopisto-opiskelu?

Anonyymi

Parin kuukauden päästä olisi tarkoitus siirtyä lukion penkiltä yliopistoon. Kaikki tulee tietysti uutena, koulu toimii hieman erilailla ja on 10x suurempi kuin ainakin oma lukioni! Koulunkäyntiin tutustuu tietysti vain käymällä koulua, mutta mielenkiinnosta haluaisin tietää yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta.

Ensimmäiseksi, kaikkialla painotetaan yliopisto-opiskelun vaikeutta. Onko lukion jälkeen "shokki" mennä yliopistoon? Ovatko koulutehtävät ylitsepääsemättömän vaikeita? Muistan vielä kun yläasteelta siirryin lukioon ja pelkäsin, että kaikki arvosanat laskevat. No, oikeastaan numerot vain nousivat eikä se lukio niin vaikeaa ollutkaan. Nyt hieman pelottaa, että entä jos en pärjääkään yliopistossa.

Lisäksi, onko koulua joka päivä/monta tuntia päivässä? Oon olettanut, että kuten lukiossa, myös yliopistoissa joka jaksolle luodaan oma lukujärjestys. Olenko väärässä? Asia tuli mieleen myös töitä ajatellen, sillä olisi hyvä jos pystyisi tekemään myös töitä koulun ohella.
Olisi myös kiva kuulla vähän miten paljon yliopistolaisille on yhteistä toimintaa (tai vaikka jotain yhteisiä pippaloita).

Ja kaikkea muutakin enemmän/vähemmän tärkeää saa kertoa opiskelijaelämästä! Itse lähden kieliä lukemaan, joten varsinkin kieltenopiskelijoilta olisi mukava kuulla kokemuksia.

Kiitos jo etukäteen

21 kommenttia

Vastaukset

  • Kurssit eivät ole vaikeita. Vaikeus on siinä, että ne tehdään täysin itsenäisesti. Otetaan itse selvää mitä pitää ja mitää saa opiskella, ilmoittaudutaan tentteihin ja luentokursseille, otetaan selvää esseiden aiheista. Tehdään itsenäisesti esseet ja luetaan ihan itse tenttiin. Ketään ei kiinnosta, tekeekö vai makaako punkassa.
    Tunteja ei siis varsinaisesti ole. Itselläni oli keväällä 9 x 1,5 tuntia läsnäoloa, siis kaksi tenttiä ja seminaari.
    Riippuu tietysti opiskeltavista aineista, kielissä on läsnäolopakko ja siten jonkinlainen lukujärjestys. Koulua ei silti ole montaa tuntia päivässä, 2-4 tuntia, ehkä.

  • Hei kiva, että joku on vastannut!

    Helpottavaa kuulla, että siitä selviää. Itseään saa varmaan ottaa kyllä niskasta kiinni, että asiat hoituu (ite oon ainakin valitettavasti välillä "teen sen huomenna" -tyyppi). Tulee mieleen lukio, jolloin opettajat ja (ihana!) opo huolehtivat ja paasasivat vähän liikaakin, töitä sai palauttaa myöhässä ties millä verukkeilla ja armoa sai aina. Meno ei poikennut juuri ylä (tai ala) koulusta.
    Uskon, että sitten kun vaan löytää oikeanlaisen motivaation, niin ei haittaa vaikka töitä on paljonkin.

    Työn määrän sijaan juuri se vaikeus onkin se pelottava asia, etenkin kun kaikki tehdään itse, ja asioiden merkitys pitää itse löytää/ymmärtää. Hyvä, jos ei tarvi olla mikään järjen jättiläinen pärjätäkseen.

  • Alussa pääset mukaan tutor-ryhmään ja saat oman tutorin, joka opastaa käytännön asioissa. Lisäksi nykyisin tehdään kai lähes poikkeuksetta HOPS (henk. koht. opintosuunnitelma), joten siinäkin saa opinto-ohjausta.

    "Onko lukion jälkeen "shokki" mennä yliopistoon? Ovatko koulutehtävät ylitsepääsemättömän vaikeita?"

    Ei se shokki kai sinänsä ole. Tosin esim. palaute, jota saa (jos saa) saattaa tuntua hieman erilaiselta ja ehkä herkemmästä ihmisestä jopa kurjalta - kyse on kuitenkin yleensä ns. kriittisestä palautteesta, jota ei pitäisi ottaa itseensä vaan siitä pitäisi tietysti yrittää oppia. Tämä koskee nyt siis hum. aineita ja eritoten kieliaineita (itse olen opiskellut aikoinaan englantia).

    "Lisäksi, onko koulua joka päivä/monta tuntia päivässä?"

    Usein ma ja pe saattavat olla jopa täysin tyhjiä päiviä, ja opetus keskittyy ti - to. Läsnäoloa vaativien kurssien määrä vaihtelee. Yleensä kurssit kestävät useamman kuukauden tai jopa koko lukuvuoden, mutta lähiopetusta on sitten 2 - 6 tuntia viikossa per kurssi. Jotkut kurssit tosin saatetaan järjestää intensiiviopetuksena (esim. vieraileva opettaja), jolloin opetusta onkin vaikka useampi tunti perjantaina ja lauantaina ja parina viikonloppuna. Voit varautua siihen, että kurssien lähiopetus menee herkästi päällekkäin - sille ei vain mahda mitään.

    Kielten opinnoissa on luentoja, tutoriaaleja tai seminaarityyppisiä kursseja ja erilaisia harjoitus- tai pienryhmäkursseja. Myös itsenäistä tekemistä on paljon, tentteihin lukemista sekä erilaisten kirjoitelmien tekemistä (koskee siis erit. kieliä). Mitä pidemmälle opinnot etenevät, sitä enemmän opintoja suoritetaan kirjoittamalla esseitä ja tekemällä pieniä tutkielmia - nykyisin sitten tehdään jossain välissä kandi ja aikanaan sitten gradu. Mutta kielten opinnoissa siis kirjoittamista on erittäin paljon ja läpi opintojen - näin oli ainakin englannin opinnoissa.

    Yksin ei tarvitse jäädä, sillä tosiaan tutor auttaa ja lisäksi on opintosihteerit sun muut, jotka opastavat kyllä tarvittaessa. Mutta kukaan ei tosiaan sinänsä perääsi kysele, eli itse on sitten mentävä kyselemään, jos joku tuntuu epäselvältä.

    "Asia tuli mieleen myös töitä ajatellen, sillä olisi hyvä jos pystyisi tekemään myös töitä koulun ohella. "

    Töitä voi kyllä tehdä opintojen ohessa, mutta voi olla rankkaa. Jos ja kun sellainen on mahdollista, kannattaa yrittää hankkia ns. oman alan töitä. Eli jos olet kielten opiskelija, niin pyri esim. jossain vaiheessa saamaan käännöstoimeksiantoja tai ehkä opettajan tai kielikouluttajan sijaisuuksia - ihan riippuen siitä, mitä olet ajatellut tulevaisuudessa tehdä. Missään kaupan kassalla ei kannata kovin monta vuotta opintojen ohessa roikkua.

    "Nyt hieman pelottaa, että entä jos en pärjääkään yliopistossa."

    Älä pelkää, pärjäät kyllä. Alku on tietysti aina kaikessa hieman hankalaa ja pelottavaa, mutta viimeistään vuoden päästä huomaat, että homma luistaa ja on jo ihan tuttua.

    "Olisi myös kiva kuulla vähän miten paljon yliopistolaisille on yhteistä toimintaa (tai vaikka jotain yhteisiä pippaloita)."

    Yhteistä toimintaa on paljon, etenkin opintojen alussa. Tutor kertonee näistäkin. Kannattaa heti liittyä ainejärjestöön. Ainejärjestöt järjestävät pitkin vuotta kaikenlaista sekä omille jäsenilleen että muille. Lisäksi yliopistoissa toimii ainejärjestöjen lisäksi kaikenlaisia harrastamiseen liittyviä yhdistyksiä ja osakuntia, joihin voi liittyä. Kaikki järjestävät tekemistä. Mutta siis se ensimmäinen ja kai usein tärkein on oma ainejärjestö.

  • Kielten opiskelu on kenties ns. koulumaisinta opiskelua yliopistossa läsnäolopakkoineen kaikkineen. Vaikka toki sitten on myös paljon kotihommia. Mielestäni kielten opiskelu on aika aikaavievää, muttei vaikeustasoltaan mitenkään vaativaa. On monenlaista opiskeltavaa asiaa - esimerkiksi kielitiedettä, kirjallisuutta, maantuntemusta ja kääntämistä - mutta missään ei mennä kovin syvälle.

    Mitä kieltä muuten pääsit opiskelemaan ja mihin yliopistoon? Meinaatko opettajaksi?

  • Yliopistossa valitset itse, mitä kursseja otat ja kuinka paljon. Lukeminen ja tehtävien tekeminen tapahtuu itsenäisesti, ei tunneilla (paitsi esim. meillä kasvatusteiteissä harjoitustutkimusten tekeminen).
    Minulla on useimmiten ollut aika vähän luentoja. Useimmiten on kahtena päivänä viikossa (luennot kaksi tai kolme tuntia), mutta joskus kolmena päivänä. Kerran oli muutaman viikon ajan vähän enemmän. Toisaalta kotona tai kirjastossa on sitten luettava...

    En tiedä, millaista kielissä on, mutta omasta kokemuksesta sanon että luettavan määrä on kasvanut. Lukiossa kirjat olivat ohuita läpysköjä ja niissä oli paljon kuvia. Yliopistossa kirjat ovat paksumpia eikä kuvia juurikaan ole. Ja osa kirjoista voi olla englanniksi (siihenkin tottuu).
    Ei yliopisto-opiskelujen aloittaminen mikään shokki ole, mutta aluksi tuntui vähän raskaammalta :) Apua saa aina pyytää opettajilta ja professoreilta. Esim. ennen esseen palautusta saa kysyä, voisiko sitä vielä jotenkin parantaa.

  • Ihan ensimmäiseksi pitäisi ymmärtää, ettei yliopisto ole koulu.

  • Tällaiset kommentit ovat todella ärsyttäviä ja pilaavat usein muuten niin asiallisen keskustelun.

    Niin, pääsit näpäyttämään, joten olet varmasti hyvin tyytyväinen itseesi.
    Olisit kuitenkin voinut myös vastata aloittajan varsinaiseen kysymykseen.

  • "Lisäksi, onko koulua joka päivä/monta tuntia päivässä? Oon olettanut, että kuten lukiossa, myös yliopistoissa joka jaksolle luodaan oma lukujärjestys. Olenko väärässä? Asia tuli mieleen myös töitä ajatellen, sillä olisi hyvä jos pystyisi tekemään myös töitä koulun ohella. "

    Jos ei ole ymmärtänyt, että yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opiskelustaan, eikä opo enää valvo opintojen etenemistä ja lukujärjestyksen tekoa, läsnäoloa yms. kuten lukiossa, voi opiskelusta tulla aika vaikeaa.
    Vastakseni oli aivan asiallinen, yliopisto ei ole koulu, eikä yliopisto-opiskelu ole koulumaista. Vähän tiedotusvälineitä seuraamalla olisi myös selvinnyt se, että suuri osa opiskelijoista tekee opintojensa ohella töitä.

    • Kasva aikuiseksi ja rupea tekeen jotain hyödyllistö, niin ei tarvii täällä näsäviisastella.

    • Itse kieliä aikuisena yliopistossa opiskelevana voin sanoa että on se AIKA KOULUMAISTA!
      Olet oppinut fraasin "yliopisto ei ole koulu". KUKAAN ei määrää kuinka toinen kutsuu jotain asiaa. Aikuisuuteen kuuluu omilla aivoilla ajattelu.
      Koulumaista yliopisto opiskelu on siten, että juuri kuten joku sanoi, kielissä ainakin täytyy olla paljon läsnä, kuin istuisi koulunpenkillä. Ja koulumaista se ainakin näin aikuisen mielestä siksi että pääosa opiskelijoista on kaksikymppisiä teinejä jotka ajattelevat kuin kaksikymppiset teinit. Ja siksi myös opetus, ainakin alussa oli itselleni nöyryyttävää koska minua kohdeltiin kuin teinaria. Tunsin ettei minun edes odotettu osaavan joitain asioita vaikka ne osasin, näin aikuisena ja itse opiskelleena. Tämä kaiketi koska olin juuri lukiosta päässeiden teinarien joukossa.
      Eli, yliopisto - opiskelu on koulumaista myös siinä ettei se ole kuitenkaan joustavaa eikä kykene ottamaan erilaisia oppijoita huomioon. Aivan kuten ainakaan minun aikanani ei lukio ja perus- koulu pystynyt.
      Totta ettei tunteja kerry lukkariin paljoa. Mutta itse tehtävien teko on aikaa vievää, todella. Siihen saa varautua. Ei yliopisto-opiskelu ole todellakaan mitään lokoilua, siis jos sen tekee tunnollisesti. Aikaa myöten huomaa toki että vähempikin tunnollisuus riittää. Tietenkin riippuu omasta kunnianhimosta.

  • Yleensä ensimmäisenä opiskeluvuotena on paljon pakollista opiskeltavaa, koska perusopinnot on tehtävä ennen kuin pääsee seuraavalle tasolle opiskelussa. Sama koskee myös sivuaineita. Myöhemmin voi olla tilanne, että kaipaa niitä luentoja.
    Yleensä kiinnostavia luentoja on niin paljon, että joutuu valitsemaan. Kaikkea haluamaansa ei ehdi opiskella.

  • Henkilökohtaisesti ärsyttää erittäin paljon se, että aloittaja puhuu linjalla yliopisto=koulu!?!?!?!

    Siis kaikkihan tietävät, että yliopisto on yliopisto, ei koulu :DDD

  • Mitenkäs aloittajalla on mennyt?

  • yliopisto on yksi, opetuksen tasoltaan helvetin ala-arvoinen, koulu.

  • Yliopistossa opitaan itse, ei oteta vastaan valmista opetusta. Siksi kehittymättömien opiskelijoiden mielestä opetuksen taso on huono. Eli opitaan, ei opeteta. Kun kypsytte, jos niin käy, ei huomio kiinnity opetukseen vaan oppimismahdollisuuksiin.

  • Eli on aivan yhdentekevää käveleekö kirjastoon, vai opiskeleeko yliopistossa. Yliopiston yksi laillinen tehtävä on antaa korkeinta opetusta, joten älä puhu paskaa. Oman pääaineeni perus, aine ja syventävät opinnot 4,3 keskiarvolla suorittaneena en todellakaan lue itseäni kehittymättömäksi opiskelijaksi. Kandin arvosana 5, vaikka se ei mielestäni juurikaan kerro mistään mitään. Ainoastaan kehittymättömät ajattelijat ja yliopistosta paikan saaneet oman hännän nostajat haluavat erottaa yliopiston muista kouluista.

    Kuinkas sitten niiden aineiden kohdalla, joissa on lukujärjestykset ja paljon lähiopetusta? Monet teknilliset korkeakoulut/kielten opetus? Onko niiden kohdalla yliopisto koulu? Näin ainakin koulun ja yliopiston erottavien kriteeriesi kautta olisi sopivaa deduktiivisesti päätellä...

    Koulu on, jonka tarkoitus on antaa korkeinta mahdollista opetusta. Myöskin ainoa koulu jonka "opettajien" ei tarvitse tietää opettamisesta mitään, ts. käydä opintopistettäkään pedagogisia opintoja...

    • Yliopistossa, kun opiskellaan kieliaineita, opitaan mahdollisimman hyvä kielitaito, opitaan kielentutkimuksen alkeet ja lopulta osataan itse tuottaa uutta tietoa.

      Kyllä kielten opiskelu yliopistossa aivan alun jälkeen vaatii itsenäistä työskentelyä ja itsenäisiä ratkaisuja. Mutta sanoisin silti, että joka on yliopistoon sisälle päässyt, pääsee sieltä myös kunniallisesti ulos, jos vähän näkee vaivaa. Opiskelu yliopistossa on monelle jopa helpompaa kuin lukiossa.

  • Toivon, että filmaist ei vastannut minulle puolustaakseen erottelua koulu - yliopisto. Maisteri varmasti ymmärtää kuinka heikoilla kantimilla erottelu on, ja kuinka sen arvottava perusta on varsin läpinäkyvä. Kyseisillä määritelmillä tai erottelukriteereillä ei vielä eroteta yliopistoa muista kouluista. Niin kuin sanoin, yliopiston toinen tärkeä laillinen tehtävä tutkimuksen ohella on antaa nimenomaan korkeinta mahdollista opetusta..

  • Heräsi nyt eräs kysymys, vaikka ketju on jo vanhahko. Kun minulla on tarkoitus yrittää käsityönopettajaksi opiskelemaan ja jos niin hyvin kävisi, että pääsisin tulisi pieni asuinpaikka-ongelma. Meillä kun on pieni lapsi, talo ostettuna ja miehen työ täällä ja yliopisto johon haen, reilun sadan kilometrin päässä. Pystyykö opiskelemaan näinkin etäältä, koska muutto olisi aika vaikeaa nyt. Se ei ole ongelma jos luentoja yms. missä kannattaa olla läsnä olisi vain joinain päivinä, mutta jos useana päivänä viikossa pitäisi olla paikalla, menee aika vaikeaksi ihan jo rahallisestikin matkakulujen vuoksi. Onko käsityötiede kuinka lähiopiskelua?

  • "Onko käsityötiede kuinka lähiopiskelua?"

    Ei mitää tietoa, joten mutuilen. Luulenpa, että on lähiopetusta ja paljon. Varmaankin aika samanlaista kuin luokanopettajien koulutus - jossa myös käsittääkseni paljon lähiopetusta tietysti opetusharjoittelua ynnä muuta.

    Kannattaa vaikka ottaa yhteyttä johonkin kyseisen oppaineen ainejärjestöön ja kysellä sieltä, millaista opiskelu käytännössä on. Tai toki yleispäteviä vastauksia saa myös esim. oppiaineen opintosihteeriltä tai vastaavalta.

  • yliopistossa ollaan paljon yksin ja kavereita voi olla vaikeampi saada. jokaisella on omat kiireet. ite tein eka amkin jossa sai kavereita herkemmin. yliopistossa ollaan paljon yksin ja ihmiset kiireisempiä (ja pinnallisempia). kannattaa varautua olemaan yksin omassa yksiössä. tosiaan paljon ite vastuuta omista tekemisistä. ketään ei kiinnosta mitä teet. se on omalla vastuullasi. se onko asia vaikeeta riippuu siitä paljon luet oppituntien jälkeen. jos luet vikana iltana kuten minä niin voi tula kiire. kyllä siellä hyvin pärjää :)

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.