Mä tajusin yhtäkkiä, että olen ollut sulle siis ihan paska ystävä!!!
Ja että ne asiat jotka sä sanoit ja jotka mua loukkasivat, ovat tavallaan ainakin sun logiikalla sittenkin totta. Mä todella kyllä rakastan sua. Luulin että kun vain olen sulle niin hyvä ystävä kuin ikinä voin olla niin se riittää mutta se oli pelkkää teennäistä sheissea.
Mitä ystävyyttä sellainen on, ettei voi olla sulle 110% rehellisesti sitä mitä on. Ettei voi sanoa että rakastaa. Mä peitin sitä koska pelkäsin menettäväni sut ja niin kävi. Sä et rakasta mua, joo, mutta mä olen sen lisäksi myös idiootti. Mä ikävöin ja kaipaan ja itken joka ikinen päivä. Olen jo kauan tehnyt niin. Mun olis pitänyt luottaa sinuun enempi.
Luulen että olisin varmaan menettänyt sut sanoessani, että rakastan, mutta enpä osannut pitää sua, vaikken sanonutkaan. Koska sä et tahtonut mua, mun oli aika vaikea sit puhua tästä rakkaudesta. Ajattelin että parempi vaieta siitä.
Ajattelin etten rasita sua mun tyhmillä tunteilla. Silti sä väsyit kun tiesit että mä teeskentelen koko ajan. Mä taas loukkaannuin siitä, että olen muka teennäinen, koska haluan olla aito ja luulenkin olevani sitä. Olenkin mutta en rakkaudessa. Muuten olen fiksu mutta rakkaudessa olen typerys.
Mähän en enää hyvänen aika tiedä kuka olen ja mitä tunnen - muuta kuin että rakastan sinua. Kai mun täytyis laittaa sulle viestiä että anteeksi, sä olit oikeassa. Nyt vielä menee varmaan kauan että mä pystyn sen sulle tunnustamaan. Mä olen ylpeä ja typerä. Epävarma.
Helpompi tietysti kun sä rakastaisit mua myös, mut kun se ei mennyt niin, niin mä sit pilasin myös ystävyyden suojelemalla sitä.
Ja että ne asiat jotka sä sanoit ja jotka mua loukkasivat, ovat tavallaan ainakin sun logiikalla sittenkin totta. Mä todella kyllä rakastan sua. Luulin että kun vain olen sulle niin hyvä ystävä kuin ikinä voin olla niin se riittää mutta se oli pelkkää teennäistä sheissea.
Mitä ystävyyttä sellainen on, ettei voi olla sulle 110% rehellisesti sitä mitä on. Ettei voi sanoa että rakastaa. Mä peitin sitä koska pelkäsin menettäväni sut ja niin kävi. Sä et rakasta mua, joo, mutta mä olen sen lisäksi myös idiootti. Mä ikävöin ja kaipaan ja itken joka ikinen päivä. Olen jo kauan tehnyt niin. Mun olis pitänyt luottaa sinuun enempi.
Luulen että olisin varmaan menettänyt sut sanoessani, että rakastan, mutta enpä osannut pitää sua, vaikken sanonutkaan. Koska sä et tahtonut mua, mun oli aika vaikea sit puhua tästä rakkaudesta. Ajattelin että parempi vaieta siitä.
Ajattelin etten rasita sua mun tyhmillä tunteilla. Silti sä väsyit kun tiesit että mä teeskentelen koko ajan. Mä taas loukkaannuin siitä, että olen muka teennäinen, koska haluan olla aito ja luulenkin olevani sitä. Olenkin mutta en rakkaudessa. Muuten olen fiksu mutta rakkaudessa olen typerys.
Mähän en enää hyvänen aika tiedä kuka olen ja mitä tunnen - muuta kuin että rakastan sinua. Kai mun täytyis laittaa sulle viestiä että anteeksi, sä olit oikeassa. Nyt vielä menee varmaan kauan että mä pystyn sen sulle tunnustamaan. Mä olen ylpeä ja typerä. Epävarma.
Helpompi tietysti kun sä rakastaisit mua myös, mut kun se ei mennyt niin, niin mä sit pilasin myös ystävyyden suojelemalla sitä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.