Pakkokeino

Jos pakkohoitoa ei olisi, vaaralliset hullut liikkuisi ulkona ja tappaisi ihmisiä kirveellä suu vaahdoten.

Rajoitukset on periaatteessa omaksi parhaaksi mutta voihan niistä ylilyönneistä kuulla helpostikin. Lääkäreillä ei ole minkäänlaista tulosvastuuta, sama palkka tulee hoitipa henkilön avohoitokuntoon tai säilöipä tätä 20v laitoksissa. Se alentaa motivaatiota hoitaa potilaita kuntoon.

Suomessa on sulkeutunut herran-nuhteen alistamis ja nöyryyttämiskulttuuri, jossa ihmisoikeuksia ei ole kuin viranomaisilla ja heillä, koska kukaan taikka mikään ei heidän tekemisiä rajoita ellei ylilöyntiin liity jotain yleisesti paheksuttavaa esim. tarpeettomaksi katsottavaa väkivaltaa. Toisaalta viranomainen ei itsekkään välttämättä tiedä mitä perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia on. Jostain syystä me tunnemme jokamiehenoikeudet ja sen, että saamme kulkea metsässä vaikka se olisi vieraissa yksityisomistuksissa kunhan emme aiheuta siellä tuhoa. Jostain syystä me emme tunne ihmisoikeuksia ja suomen perustuslakia, joka takaa meille oikeuden vapauteen, vapaaseen liikkumiseen, oikeuteen valita asuinpaikka ja muoto, oikeuteen valita työ, ammatti ja elinkeino ja sitä, ettei keneltäkään voida edes vaatia pakollista työtä jos se ei liity kansalaisvelvollisuuteen taikka rangaistukseen.
Pakkokeinoja käytetään kurittamiseen joskaan juuri koskaan sellaiseen "hoitoon" johon ei liity varsinaista oikeuden määräämää tuomiota, niin ei myöskään liity mitään sellaista jossa kurittamisella saavutettaisiin hyötyä. Olet siis viranomaistenkin tietoisuudessa syntipukki ja pakkokeino viedään läpi hyvä poliisi / paha poliisi lokiikalla. Sinua pidetään suljettujen ovien takana, koska sinulle halutaan kostaa kaikki mitä jollekkin on jäänyt 10-vuodessa hampaankoloon joskin samalla toinen pyrkii lepyttelemään ja jälleen holhoaamalla puuttumaan ihmisoikeuksien ja perustuslain takaamiin oikeuksiin ja vapauksiin.

Valoa tunnelin päässä on toki nähtävissä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jakanut suomelle enemmän tuomioita kuin muulle europalle yhteensä ja mukaan mahtuu myös tuomio väärästä psykiatrisesta pakkohoidosta. Valoa tunnelin päässä on nähtävissä myös siinä, että ihmiset ovat lähteneet estoitta valittamaan ja ettei meitä enää liikuta mitä mieltä viranomainen, tuomioistuin taikka eduskunnan oikeusasiamies on jostakin asiasta mieltä. Me siis pureskelemme vääryyden, valitamme ja voitamme. Se jota suomalainen viranomainen ei ole oppinut on, että se on heidän tehtävänsä toteuttaa sitä ihmisoikeutta heti ensikättelyssä ja ettei se ole ainut ihmisoikeuden määritelmä, että jostakin päätöksestä saa valittaa jälkikäteen ja että valitus itsessään kaikuu kuuroille korville.

Edelleen jatkamme kirjoitusta toisessa osiaossa Sulkeutuneen yhteiskunnan merkkejä olemme joutuneet viimeisen 15-vuoden aikana havannoimaan aina vain enemmän. Meille pyritään opettamaan, että kotonakyhnöttäminen, penninvenyttäminen ja että meidän tulisi käyttäytyä jonkin tiukan ennalta opitun kaavan omaisesti. Psykoligia on onneksi jo selittänyt tämän kotonakyhnöttämisen omaksi termikseen jota selittää mm. taloudellinen epävarmuus. Moni kataiseni ihminen on varmaankin huomannut sen, ettei se ulkona vapaan viettäminen maksa sen enempää kuin kotona kyhnöttäminen joskus jopa päinvastoin. Ehkä yksi selittävä tekijä on viranomaisen kateus, häpeä ja ulkopuolisuuden tunne. Aika harva poliisi on vapaalla tervetullut yökerhoon tai jos muutoin vain käy, niin on saatetaan katsoa epäsoveliaaksi poliisiksi. Kiitoksena tästä laadittiin tiukat tupakkalait, joka sulki suurimman osan yökerhoista ja nyttemmin poliisi moralisoi jäljellejääneiden paikkojen myöhäisiä aikioloaikoja "häiriötekijöillä". Ennen oli 24h kahvilat täynnä niitä joilla ei muutoin ole päiväsajan arkipäiväisiä aktiviteettejä, tänäpäivänä ne ovat täynnä poliiseja ja ainut häiriötekijä kyseisissä paikoissa on poliisi, joka ei ota mahtuakseen samaan aikaan samaan paikkaan muiden ihmisten kanssa. Jos satut tulemaan edes kotiin hieman myöhäisempänä ajankohtana, niin takuuvarmaa on että poliisi pysäyttää ja toisinaan jopa moralisoi sinun myöhäistä liikkeeläoloaikaa. Toki yöaikaankin saattaa erinäistä rikollista toimintaa olla, mutta jos minut (ei rötöstelevää) pysäytetään 10-kertaa varmemmin yöllä kuin että mitä esim. poliisi on kyennyt selvittämään minuun ja omaisuuteeni kohdistuvaa rikosta, niin eipä taida olla käytössä oikeat eväät. Menet sitten linja-autoasemalle taikka rautatieasemalla jne.. jne.. niin siellä on aina poliisin toimisto. Meitä suomalaisia vahdataan pahemmin kuin kgb kansalaisiaan konsanaan ja vapauksiamme riistetään mielisairaaloissa, mutta silti suomen henkirikostilastot ovat lähes yhtä kammottavia kansainvälisesti kuin ihmisoikeusloukkakusetkin. Kun ei ole enää muuta kuin tulla nettiin, niin poliisi tulee perässä ja tämä näkyy euroopan ihmisoikeustuoimistuimessa liääntyneinä tuomiooina sanan ja mielipiteenvapauden loukkauksina.

Kuten moni saattaa arvata, niin takana on jokin omakohtainen kokemus ja minähän olen palstan voisiko jo sanoa veteraaniosallistujia. Olen vuosien aikana saanut todistaa kerta toisen jälkeen tilannetta jossa turhia pakkokeinoja, hoitoja viranomaisen omapäistä toimintaa kritisoivia sekä vakiokirjoittajia moralisoidaan, pyritään mustamaalaamaan ja lopettamaan kirjoittelu. Aina löytyy tilalle jokin turhia pakkokeinoja ja psykiatriaa puolusteleva taho. Minä käyn hyvin mielelläni kertausharjoituksenomaisesti omiakin asioitani läpi, koska milloin tahansa saattaa tulla tilanne jolloin joudun jonkilaisen vääryyden kohteeksi. Näitä viranomaisen vääryyksiä voisi luonnehtia allokoksi. Kun tulee yksi aalto, niin perässä toinen ja kolmas ja neljäs. Toisinaan on rauhallisempaa kunnes se alkaa uudestaan. Lähes poikkeksetta viranomaisen arvostelu keskittyy vähemmän perhekeskeiseen elämäntyyliini, työhön ja kouluttautumiseen. Minua on pyritty rankaisemaan perhesyyllä ja vapauttani ollaan riistetty perhesyyllä joskin kummassakin tapauksessa aina ja ainut käteenjäävä seikka oli, ettei minulla ole perhettä, enkä aijo sellaista muodostaa siksi, että viranomainen sitä haluaa tai siten kun viranomainen sen omassa moraalikäsityksessään suvaitsee. Työ ja koulutusasiat ovat sujuneet sääntöjen ja tapojen mukaisesti, joskin viranomainen vaatii minulta jotain muuta ja koska asiat ovat sujuneet niin kuin niiden sääntöjen mukaa pitää sujua, niin loppujenlopuksi kiukuttelunomaisesti jopa tämän normaalin elämäntavan pyrkii riistämään ja toteaa, että syrinnänomaisesti ei haluakkaan minua normaaleihin arkipäivän kuviohin mukaan. Noin 3kk sitten hallinto-oikeus ratkaisi asian minun hyväkseni ja katsoi että perusoikeuksiani oli loukattu. Asiasta on jälleen kerran valitettu eduskunnan oikeusasiamiehelle ja käytännössähän tämä minua kohtaan rikkonut syyllistyi joko virkavelvollisuuden laiminlöyntiin taika virkarikokseen, mutta niinhän ne ovat jo oppineet kehumaan, etteivät he mihinkään vastuuseen tekemisistään joudu.

Olisiko yksi syy siinä, että pakkokeinot ovat yksinkertaisesti juurtuneet niin syvälle mielenterveyshoidossa. Niiden käyttämistä pidetään täysin luonnollisena, normaalina ja hyväksyttävänä. Vanhat hoitajat opettavat uudet niiden käyttöön. Ja kierre jatkuu