katsoin elämääni
juoksin
haroin tyhjillä
käsilläni
saamatta mitään
pysähdyin
tuonelan portille
avaimeni kadonnut
palasin takaisin
tiesin sisälläni
äitini tuonelassa
piilottanut avaimen
vielä
ei minun aikani
äitini hymyli
isäni vierellään
aukaisin silmäni
katsoin uudelleen
kävelin elämääni
linnut lauloivat
taivaan sinessä
hymyilin vanhemmilleni
huiskutin
nähdään
kun olen valmis
juoksin
haroin tyhjillä
käsilläni
saamatta mitään
pysähdyin
tuonelan portille
avaimeni kadonnut
palasin takaisin
tiesin sisälläni
äitini tuonelassa
piilottanut avaimen
vielä
ei minun aikani
äitini hymyli
isäni vierellään
aukaisin silmäni
katsoin uudelleen
kävelin elämääni
linnut lauloivat
taivaan sinessä
hymyilin vanhemmilleni
huiskutin
nähdään
kun olen valmis
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaunis ja koskettava runo.
Mukavaa kun palasit aabel!
Kiitos sinulle, Liona !
Paluusta en tiedä, rattaat elämässäni kolisevat isolla äänellä,
kivisillä mukulakivillä. Niiden hioutuminen vie aikaa.
Terv. Aabel