Delphia 28

Älä koske kepilläkään. Maahantuoja täys uuno

Sivusta seuranneena....miten se vaikuttaa veneen ominaisuuksiin tai laatuun,jos maahantuoja on uno?Vene on kuulemani mukaan ok!

Tuttavilla on kyseinen Delphia jo varmasti viidettä kesää ja ovat kovasti tyytyväisiä. Vene on heidän mielestään sopivan suuri mutta kuitenkin pieni, mikä on aina makuasia tietysti. Itse joka kesä veneellä vierailleena on mielestäni kiva ja eloisa vene purjehtija, ei kuitenkaan vaativa. Se kulkee kivasti kun on muuta kuin kova kryssiä, siinä sen silitysraudan mallinen runko ei ole parhaimmillaan. Se on mielestäni tukevasti tehty nykyaikainen käyttövene, kaikki on hyvin tehtyä, toimivaa ja siistiä mutta ei luksusta. Vähän kuin tämän päivän Sunwind 27, paitsi että on nätimmän näköinen ja purjehtii huomattavasti paremmin.

eräässä delphia veneessä jääkaappi rikki, ja se oli asennettu niin
hölmösti että korjaaminen vaati 2 kaveria delphian tehtaalta.
Kavereilta meni 2 pv. Voi vaan arvailla kuinka paljon tämä maksaisi
takuuajan jälkeen. Monessa delphia veneessä kölit niin ruosteessa
että vaati täydellisen kunnostuksen. Tämä parin vuoden jälkeen ??
Se siitä laadusta.

Delphia yleensä vertailutestien hitain vene. Vakiopurjeet surkeita
puolalaisia rättejä

Ennen oli mukavaa kun kaikissa veneissä oli lyijykölit....nykyään lähes kaikissa terästä, joka ruostuu merkistä riippumatta. Vaatii hieman lisäeffortia kevätkunnostuksessa, eikä ole niinkään Delphia-spesifi ongelma.

Olen ollut viikonloppureissulla tuollaisessa 28-mallissa, oli hieman vanhempaa mallia (2005 muistaakseni). Päällimmäisinä jäi mieleen erittäin hyvä työn jälki ja yleisen tason järkiratkaisut (ei mitään turhaa messinkihelakikkailuja tai uutena hienoja pikkulokeroita joka nurkassa). Istumalaatikko on todella tilava ja on helppo liikkua joka suuntaan ilman että muiden pitää antaa tilaa. Kannella on helppo liikkua, rustit on rungon ulkoreunalla ja kulku on siis vanttien "alta". Vene on virkistävän, massasta poikkeavan näköinen joka saa Sunwindit sun muut "vanhan liiton pelit" näyttämään ikäistään vanhemmilta. Sisällä on kohtuullinen seisomakorkeus (olen itse 181cm) ja pentterin luona ja salongin takaosissa voi olla ns "suorana", mutta muuten on hieman koukistettava polvia...

Varsinaisia negatiivisia juttuja ei tullut vastaan, kevyellä tuulella ei kulku ollut kummoista ja vanhat folkkarit ja Scanperit meni ohi. 6-7m/s ja ylöspäin, niin vene tuntui hyvältä ja moni tuli perä edellä vastaan. Vene on myös tosi vakaa, ei juuri kallistele vaikka kaksi aikuista samaan aikaan mönkii samaa laitaa sisään ja purjeillakin saa oikein yrittää, että saa n 20 asteen kulmaan.

Kaiken kaikkiaan miellyttävä peli.

Tämä vaikuttaa kiinnostavalta purrelta. Löytyykö uusia kokemuksia tästä veneestä?
Nyt olisi Nettiveneessä yksi tuollainen myynnissä ja näyttää olevan 30 jalkainen.
Tosin sitä on joskus myyty 8,83 m metrisenä.
Liekö venynyt vuosien saatossa?

Kerran joku pikku-Delphilla painava kippari huusi kun hinaaja, että pitäis olla kartio kun vedin loppupätkän konella ja vielä isopurje ylhäällä. Tikahduin nauruun, onneksi pilotti ajoi. Varmaan ok paatti, ok...

Ihan sama, millä veneellä tuonne lähtee. Nopeus on toisarvoinen juttu, jos ei aio nautiskella kilpailemisesta.

Purjehtiminen on se juttu, aivan sama meneekö solmun hitaammin tai nopeammin kuin "jotkut muut".

Aina löytyy joku, jonka vene on nopeampi, isompi tai puikoissa parempi purjehtija.
Tai sitten löytyy toinen, joka on vielä hitaampi tai sitten ei vain huvita ottaa säädöistä kaikkea irti.

Viisi tai kuusi solmua - aivan sama.
Oma pikku-Firstini kulkee 8m/s tuulessa parhaimmillaan 8 solmun vauhtia viiden hengen kuormalla.
Suurimman osan ajasta vauhti on kuitenkin 4-6 solmua. Samantekevää. Spinnulla nousisi surffiin ja kulkisi varmaan ties miten lujaa. Mutta en ole kahden kesän (tällä veneellä) aikana spinnua kertaakaan käyttänyt, vaikka tuliterä sellainen pussista löytyykin.

Mieluummin ulompaa väylää nautiskellen eteenpäin, ilman vierestä vetäviä moottoriveneitä. Kiire loppuu kun köydet irrotetaan.

Jos vene on tiloiltaan sopiva ja kohtuullisesti varustettu, nopeus on toisarvoinen seikka.
Ei se perusjampan Skodakaan mikään pyssy ole, silti niitä näkee tuolla pilvin pimein.
Ei purjehdus ole mikään Ferrari-Lamborghini -ottelu.
Aivan sama, vaikka veneenä olisi vanha 70-luvun tuote. Kunhan se kelpaa omistajalleen, on ehjä ja turvallinen ja varusteet kunnossa.

Nopeuskilpailua ei tarvitse tunkea joka paikkaan. Aina voi vaikka uida kilpaa saaren ympäri, jos nyt sillä vauhdilla pitää päästä pätemään.

Kiitos ja anteeksi.

Se oli vuonna 1937, kun minut oli juoppouden takia potkittu pois valtamerihöyrystä Valparaisossa guanoreissulla. En ollut humalassa ottanut sekstantilla korkeutta ja meinattiin ajaa San Agustinin kiville. Perämiehestä tuli kapteeni ja jäin satamaan ryyppäämään. Parin viikon jälkeen Kap Hoornilta tuli vene satamaan, Delphia 28. Kippari oli tippunut mereen, kun hän oli kiivennyt mastoon reivaamaan, 15-metrisessä ristiaallokossa. Rouva pyysi minua aluksen kapteeniksi. Suostuin pestiin. Tiesin, että Valparaisossa olisin pian huorakorttelin katuojassa naama alaspäin. Miehistö oli laiskoja vätyksiä, tuskin 8 vuotta täyttäneitä. Lastattiin pari ämpärillistä guanoa ja otettiin suunta länteen, vetäydyin takahyttiin tyhjentämään viimeisiä rommipulloja. Australiassa käytiin ottamassa kolme säkkiä vehnää ja käännyttiin itään. Hoornilla Delphia saavutti 10 solmun vauhdin, kun laskimme 40-metristä aaltoa alaspäin. Falklandissa otimme pari lammasta kyytiin ja mentiin naimisiin. Siis ei lampaiden kanssa vaan sen rouvan. Kanarialle kun tultiin, oli lampaat syöty ja miehistökin oli kovettunut sitkeänlaihoiksi valtameriseiloreiksi, jotka hallitsivat kapakoiden puukkotappelut ja luovit kovassakin tuulessa. Kanarian kapakoissa kävin enää vain paellalla, rommin olin jättänyt. Lasti purettiin Southamptonissa ja ostimme rahoilla Delphia 33:n, kun perhe oli kasvamassa.

Kaikissa veneissä on puolensa. Sekä etu- että taka-.