Me ollaan vuoden vanha uusperhe, lapsi on minun entisestä suhteesta, eikä yhteisiä vielä ole. Meillä menee enemmän kuin hyvin kun lapsi on isällään, kumpikin on hyväntuulisia ja hyviä hetkiä paljon. Mutta heti kun lapsi tulee takaisin meistä kummastakin tulee kireitä jonka seurauksena napit vastakkain aika usein. Lapsi on erittäin ripustautunut minuun ja tuntuu vieläkin testaavan miestäni koko ajan että onko toinen tullu jäädäkseen hänen elämäänsä. Ja se vaikeuttaa mun ja miehen välejä. Huomaan itse olevani valitettavasti puolustuskannalla aina ja yritän välttää noiden kahden kinoja. En osaa olla enää rento.
Lisäksi mieheni on kovan kurin kannattaja kun taas minä haluaisin kasvattaa lapsen vähän vapaammin. Perusarvot tietenkin mutta silti rennommin kuin mieheni. Tämä johtaa heti riitaan, mä puolustan lasta ja torun miestäni et ei noin saa tehdä. Tiedän et meidän pitäisi löytää kasvatuksen suhteen kultainen keskitie, mutta miten ihmeessä?? Näinkään tää ei voi jatkua. Alan olla väsynyt. Enkä haluaisi valita lapsen ja miehen välillä, koska lapsi voittaa silloin.
Lisäksi mieheni on kovan kurin kannattaja kun taas minä haluaisin kasvattaa lapsen vähän vapaammin. Perusarvot tietenkin mutta silti rennommin kuin mieheni. Tämä johtaa heti riitaan, mä puolustan lasta ja torun miestäni et ei noin saa tehdä. Tiedän et meidän pitäisi löytää kasvatuksen suhteen kultainen keskitie, mutta miten ihmeessä?? Näinkään tää ei voi jatkua. Alan olla väsynyt. Enkä haluaisi valita lapsen ja miehen välillä, koska lapsi voittaa silloin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.