Jos on liian hyvä moraali, jää helposti yksin eikä työelämäänkään pääsy luonnistu helposti. Hyvällä moraalilla tarkoitan tässä jotain sellaista, että haluaa kohdella muita hyvin, en niinkään mitään päihteiden käyttöä, seksielämää tms.
Minua ei kiinnosta kyynärpäätaktiikka. Haluaisin sivistyneempää kanssakäymistä, en mitään loanheittoa. Kuvittelin yläasteen jälkeen, että tämä jää tähän, siis se ivailu ja muu. Eipä jäänyt, on muotoutunut nykyään osaksi aikuistenkin kulttuuria. Itsensä markkinointikin on rasittavaa, jos haluaa puhua totta. En jaksa kehua olevani superihminen, koska en missään nimessä ole. On vaikea saada työtä asenteella, että teen ne työt, olen kohtelias, ehkä vähän ujo, mutta fiksu ja ahkera sekä siisti olemukseltani. Noilla meriiteillä olisi joskus aikaisemmin ollut ensimmäinen ehdokas työhön ja viimeinen ehdokas olisi se, joka puhuu ja lupailee. Toki ajat muuttuvat, mutta en ymmärrä, miksi etsitään jotain ihmemiehiä- ja naisia, jotka sitten osoittautuvat kupliksi kuitenkin.
Oma elämäni on yksi törkyläjä nykyään. On erinomainen koulutus alla, mutta työn saanti takkuilee, velat päällä, työttömyyttä. Ja haluaisin silti kunnioittaa vanhempieni antamaa hyvää kasvatusta, jossa reilulla pelillä voittaa. Työelämässäkään ei ymmärretä, että osalla ei ole työkokemusta- ei ahkeruuden puutteen- vaan ylipäätänsä tuurin takia. Ja mitä enemmän vuosia kertyy, sitä pidempiä aukkoja on ansioluettelossa. Kyllästyttää koko tämä markkinointihenkinen, yli-ihmisoppiin kiteytynyt ajatusmaailma.
Minua ei kiinnosta kyynärpäätaktiikka. Haluaisin sivistyneempää kanssakäymistä, en mitään loanheittoa. Kuvittelin yläasteen jälkeen, että tämä jää tähän, siis se ivailu ja muu. Eipä jäänyt, on muotoutunut nykyään osaksi aikuistenkin kulttuuria. Itsensä markkinointikin on rasittavaa, jos haluaa puhua totta. En jaksa kehua olevani superihminen, koska en missään nimessä ole. On vaikea saada työtä asenteella, että teen ne työt, olen kohtelias, ehkä vähän ujo, mutta fiksu ja ahkera sekä siisti olemukseltani. Noilla meriiteillä olisi joskus aikaisemmin ollut ensimmäinen ehdokas työhön ja viimeinen ehdokas olisi se, joka puhuu ja lupailee. Toki ajat muuttuvat, mutta en ymmärrä, miksi etsitään jotain ihmemiehiä- ja naisia, jotka sitten osoittautuvat kupliksi kuitenkin.
Oma elämäni on yksi törkyläjä nykyään. On erinomainen koulutus alla, mutta työn saanti takkuilee, velat päällä, työttömyyttä. Ja haluaisin silti kunnioittaa vanhempieni antamaa hyvää kasvatusta, jossa reilulla pelillä voittaa. Työelämässäkään ei ymmärretä, että osalla ei ole työkokemusta- ei ahkeruuden puutteen- vaan ylipäätänsä tuurin takia. Ja mitä enemmän vuosia kertyy, sitä pidempiä aukkoja on ansioluettelossa. Kyllästyttää koko tämä markkinointihenkinen, yli-ihmisoppiin kiteytynyt ajatusmaailma.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siihen oli syynä, että en nuorempana ymmärtänyt sitä, että naisille ei pidä olla liian kiltti, mitä olin. Mitään hyötyä tuosta kiltteydestä ei minulle ollut, päinvastoin :(
Olisipa joku joskus kertonut minulle, miten naisiin pitää oikeasti suhtautua,
mutta eihän sitä minulle kerrottu. Kaiken saa elämässä oppia kantapään kautta.
Töiden saaminen ei ole ollut ongelma, olen hurmaava, esiintymistaitoinen ja minulla on sekä koulutusta, että osaamista.
Naisilta vastapalveluksia on turha odottaa, itsekkäitä, omahyväisiä ja pihejä hyväksikäyttäjiä he kyllä osaavat olla :(
Ei rehellisyydellä ja reiluudella ole tässä maailmassa enää mitään virkaa, kusipäät ne potin korjaavat. Tällaiset "hyvän moraalin" ihmiset ovat vain kieroilijoiden hyväksikäyttötavaraa.
Joku joskus sanoi, että ei ole mitään väliä, onko koulutuksesta jäänyt mitään käteen, kunhan vain on paperit taskussa. Ennen oli kunnia-asia, että teki työnsä huolella ja oli ammattinimikkeensä arvoinen. Nykyään on näitä "osaajia", jotka osaavat kyllä rahastaa, mutta työ täytyy lopulta teettää jollain muulla.
Valitettavaa, että jos meinaa olla rehti ja reilu, niin sitä joutuu itse kärsimään. Lopulta täytyy päättää, että pitääkö itsensä asiallisena ja arvostamiensa moraalien mukaisena, vaiko muuttuuko osaksi nyky-yhteiskuntaa hyötyineen ja myy samalla itsensä.
On hyvästä moraalista edelleenkin hyötyä. Tai riippuu siitä millaisia ihmisiä on lähipiirissä ja millaisen luonteen omaa. Liian kiltti joutuu helposti hyväksi käytetyksi. Onneksi seuransa voi enimmäkseen valita ja peruskoulun jälkeen ei tarvitse olla ikävimpien ihmisten kanssa tekemisissä. Helposti tosin joutuu valitsemaan joko yksinäisyyden tai huonossa seurassa olemisen. Useimmiten joutuu syyttämään vain itseään jos on halunnut tutustua hyväksikäyttäjiin, vaikka moni toisentyyppinen on yksinäinen.
Työelämässä hyvällä moraalilla voi pärjätä ihan hyvin, mutta tietynlainen huippumenestys edellyttää usein röyhkeämpää käytöstä. Työhaastattelussa omaa moraaliaan on mahdotonta markkinoida. Hyvästä moraalista voi olla haittaa työuran alkuvaiheessa, mutta ongelma poistuu jos onnistuu pääsemään kunnollisesti mukaan työelämään. Ikävä tosiasia on että juuri valmistunut on heikoilla jos ei osaa markkinoida itseään tai ei pääse suhteiden avulla työelämään. Aina työkokemus on ollut tärkeämpää kuin hyvät paperit, kun opinnoissa menestynyt ei välttämättä pärjääkään töissä. Nykyisin taidetaan jopa ylikouluttaa ihmisiä, kun monissa ammateissa on enemmän hyötyä työkokemuksesta kuin runsaasta teoreettisesta tiedosta.
Parisuhteissa moni varmasti arvostaa hyvää moraalia, mutta nykyisin ainakin opiskeluaikojen jälkeen hyvän moraalin omaavan on vaikeaa löytää kumppania, kun seuranhaku on aiempaa ”moraalittomampaa”. Vanhempana joutuu helposti toteamaan että kaikki hyvää moraalia arvostavat taitavat olla jo pariutuneita tai eivät etsi seuraa. Sinkku taitaa saada helposti vääristyneen käsityksen vastakkaisesta sukupuolesta jos ei ole tekemisissä perheellisten kanssa.
Vuosikymmeniä sitten hyvästä moraalista, rehellisyydestä ja ahkeruudesta oli paljon enemmän hyötyä, kun parisuhdemarkkinoilla haettiin enemmän elämänkumppania kuin suhdetta jonka voi halutessaan vaihtaa parempaan. Jossain mielessä kai hyvän moraalin voisi ajatella tarkoittavan yksiavioisuutta. Baareista lyhyitä suhteita etsiviä ei kai yleensä voi mieltää hyvä moraalisiksi. Samoin työpaikat olivat aikoinaan usein jopa koko työuran kestäviä, jolloin niihin tietenkin valittiin työntekijöitä eri perusteilla kuin nykyisiin lyhyisiin työsuhteisiin.
Ei tämä nykyinen maailma siinä mielessä paljoa eroa että aiemminkin hyvästä moraalista oli eniten hyötyä oman perheen keskuudessa. Jossain mielessä hyvä moraali, rehellisyys ja reiluus menee hukkaan jos ei itse saa vastapuolelta vastaavanlaista kohtelua. Aiemmin tosin perhe oli nykyistä laajempi. Ainakin sukupolvien väliset suhteet olivat läheisempiä ja muutenkin kai itselleen läheisiä ihmisiä kohdeltiin keskimäärin paremmin kuin nykyisin.
Se mikä oli ennen kunnia asia, on nykyään häpeä. Mikä oli häpeä ennen, on
nykyisin kunnia asia.
Pitää paikkansa. Yksin jää helposti jos omaa moraalin!! En silti alennu ala-arvoiseksi. Olen ylpeä hyvästä moraalistani ja mieluummin olen yksin kuin paskassa seurassa. Tärkeintä on oma mielenrauha.
Työelämä on takkuillut nimenomaan muiden itsekeskeisen käytöksen takia. Välillä sitä oikein ihmettelee, että missä apinoiden maailmassa sitä ihmiset vielä elääkään!!! Kaikki sujuisi helpommin ja mukavammin jos ihmiset osaisivat tehdä yhteistyötä eikä aina kilpailisi ja kadehtisi muita, eikä aina ajattelisi huonoja puolia itsessään ja muissa. Kannattaa keskittyä positiivisiin asioihin.
No joo, jokainen taplaa tyylillään.
NIINKÖ