Eronnut isä

Tässä sitä taas nähdään miten kylmäpalsta tämä on, ei keneltäkään muutamaa lohduttavaa sanaa sitä kaipaavalle! No minä ainakin yritän.
Vaikka masentaa ja tuntuu että yksinäisyys musertaa Sinut niin yritä kaikesta huolimatta pitää mahdollisimman hyvät välit (niissä puitteissa kuin se on mahdollista) siihen tärkeimpään ihmiseen mikä Sinulla on, lapseesi.
Tietysti tarvitset naistakin, ihan sen läheisyyden takiakin. Se löytyy jos on löytyäkseen. Pientä lohtua tuo ne yökerhoissa tavattavat naiset vaikka niistä ei sitä elämänkumppania löytyisikään. Sekin helpottaa kun jutella ja pitää toista lähellä.
Jaksamista ja kaikkea hyvää...

Tuo mitä kerrot on tosi surullista, kun et näe lastasi tarpeeksi usein ja hänen kauttaan koet menettäväsi jotain tärkeää elämässäsi. Voin sanoa sinulle vaikka olen niin erilaisessa elämänvaiheessa kuin sinä, että lapset kasvavat lähtevät pois kotoa, löytävät oman kumppanin ja perustavat perheen ja aloittavat kaiken taas siitä mistä mekin kerran aikanamme. Meidän vanhempien on vain hyväksyttävä tuo "ero lapsistamme" ja keskityttävä sen jälkeen omaan itseemme ja jäljellä olevaan elämäämme, löydettävä sieltä se toisenlainen elämänvaihe elää. Tarkoitan tällä sitä, että me vanhemmat emme elä emmekä voi elää pelkästään lapsillemme, heitä varten ja jäädä riippumaan heihin kiinni vaan meidän on päästettävä irti, jotta oma sekä lapsiemme elämä voisi jatkaa kohti uudenlaista elämänvaihetta.

Elämä on SINUN ja sinun se on tehtävä itsesi onnelliseksi ja saatava siihen mielekkyys. Lapsesi ei voi olla sinun ainut onnesi avain tai se, että saisit lisää lapsia, elämä ei ole yhtään sen helpompi sinulle, eikä näyttäydy onnellisempana.

Yksinäisyytesi syy ei siis ole lapsesi vaan sinä itse. Minä olin täysin yksin kun erosin tai lapseni olivat jo muualla opiskelemassa jne. En kokenut itseäni yksinäiseksi, koska kärsin yksinäisyydestä jo avioliitossa ja minulle se oli paljon raastavampaa, henkisesti rasittavampaa kannatella toista ja elää jonkun toisen ihmisen "varjossa", jossa ei ollut tilaa hengittää, olla oikeasti yksin tai vain olla joku jonka tiesi olevansa ja tunsi. Olin tyytynyt osaani, jossa en ollut onnellinen.

Sinä et selvästikään tunne itseäsi, et tiedä mitä todella haluat. Minä olin tuossa tilanteessa kun avioliittoni veteli viimeisiään. Keksin keinoja vaikka mitä, että olisin tuntenut vielä olevani elossa kaikessa tässä missä muutkin. Halusin omakotitalon, halusin lapsen, halusin sijaisvanhemmaksi, halusin lähteä jatkamaan opintojani, halusin elää! Mutta, kun yksi tavoite oli saavutettu huomasin olevani entistä ahdistuneempi kuin ennen ja tiesin, että mikään ei täytä tyhjää rakkaudetonta sieluani, mikään materia, eikä mikään hoivaaminen tai muu. Tajusin, että en ollut koskaan kokenut mitä on olla rakastunut, saada rakastaa intohimoisesti ja tulla rakastetuksi. Tiesin, että vain löytämällä sen oikean ihmisen ja aidon rakkauden tulen jälleen ehjäksi ihmiseksi, tunsin sen sydämessäni varmemmin kuin minkään aikaisemmin, se tunne oli niin vahva, että päätin erota ja aloittaa oman elämäni käsikirjoituksen, jossa vain minä olisin tällä kertaa se päähenkilö, jolle kuuluu se mitä en ollut saanut koskaan tuntea ja kokea.

Tästä tuli pitkä, enkä tiedä mitä olen kirjoittanut,..on niin paljon sanottavaa ja tunnen kuinka oikein sydämeni pakahtuu, kun tiedän miltä sinusta tuntuun, koska olen tuossa samassa tilanteessa itsekin ollut tosin vähän eri lähtökohdista, mutta aivan samasta asiasta lopulta on kysymys. Sinulta puuttuu rakkaus elämästä, rakastava aito, lämmin, hellä, sinua pyyteettömästi rakastava ihminen läheltä, niin ajattelisin. Minä kohtasin elämäni rakkauden, sellaisen päänsekoittavan intohimoisen rakastumisen ja heräsin horteesta eloon. Minulle kaikki materia, kaikki muu menettivät merkityksensä kun sain kokea aitoa rakkautta elämässäni. Ennen olin riippunut kiinni kaikessa missä en itse ollut ollenkaan mukana, tein ja suoritin, mutta kun elämästä puuttui se kaikkein tärkein - rakkaus ja rakastava ihminen, niin siinä ei ollut mielekkyyttä.

Elämä tulee mielekkääksi vasta kun löytää elämälleen tarkoituksen, minulle se oli mies, joka osaa olla läsnä, lähellä, hellä, huolehtiva, rakastava, joka ymmärtää mitä sanon, kuuntelee minua, osaa vastata ja puhuu minulle, on ihminen minulle, on antamassa minulle sitä voimaa, joka kumpuaa rakkaudesta, osaa nauraa niin itselleen kuin minulle, ei vaadi, ei syytä, on tasavertainen minun kanssani. Elämä ei edelleenkään ole helppoa, mutta nyt kykenen näkemään sen toisellakin tavalla eikä aina niin yksinäisenä ja ahdistavana.

Uskon niin, että kun aika ja sinä olet kypsät niin alkaa tapahtumaan. Minä tiedän, että vasta nyt olin valmis tähän kaikkeen, minua valmisteltiin tähän uuteen elämänvaiheeseen kaikella tavalla ottamaan uusi ihminen vastaan ilman ennakkoluuloja vain luottamalla siihen mitä sydän sanoo. En olisi ollut valmis aikaisemmin, minun oli saatava käydä se tie läpi, tehdä ja nähdä omat virheeni ja erheeni ja palata toteamaan, että joudun luopumaan aivan kaikesta, jos aion heittäytyä kohtalon varaan ja uskoa, että se tietää mitä oikeasti tarvitsen ja haluan.

Lottamari, olipa ihana tarina, kiitos siitä