Mitä kadut?

Sanottua sanaa, ammuttua nuolta ja hukattua tilaisutta.

Rakastumista, kun tämä suhde ei tunnu johtavan mihinkään. Rakkautta on uskallusta ei sitten vähäkään :(

No en kyllä voi sanoa katuvani tänne eksymistä. On tämä ainakin avartanut ajattelua.

Eikä taida elämässäni olla mitään niin suurta katumisen aihetta, ettenkö niiden kanssa pystyisi elämään. Ja tekisin ne samat virheet kuitenkin, vaikka tässä voisi jonkun takaisinkelauksen ottaa.

Kadun.. En kait mitään oikeesti. Kaikki on kokemusta, se huonokin asia. Osaapahan seuraavalla kerralla toimia toisin. No, kyllä jotkut olisi jättänyt tekemättä.. mutta en ole varma ettenkö olisi tehnyt tyhmyyksissäni niin joskus myöhemmin, eli hyvä, että sekin tyhmyys on tehty jotta ei tarvitse enää.
Tämä palsta vain rassaa - ja estää oikeanlaisen kohtaamisen, sillä jännittää kun pohtii näkyykö tämä kirjoitteluni kohdatessani hänet. Kohtaisin mielummin kuin kirjoittaisin - ja kuitenkin kirjoitan:(

Kadun sitä että koskaan tutustuin häneen. Kaikkea pahaa ja pahaa mieltä vain aiheuttanut.

Sitä että otin exäni takaisin lapsen takia, tai ehkä rehellisesti sanottuna oman yksinäisyyteni takia.. Nyt tajuan että mikään ei ole muuttunut, lapsellekin oli parempi olla kun kotona oli rauha maassa ja vanhemmat lähellä vaikka keskenään eri osoitteissa.

Kaduttanut on jo vuosia, olin päättänyt vain sinnitellä tällä kertaa.. Mutta miksimiksimiksi vaikka kuinka päättää jäädyttää sydämen ja luulee onnistuneensa, tulee joku sen sulattamaan?

Eräästä olisi pitänyt ymmärtää pysyä kaukana. Jokin paha mustasi mielen.