Toisinaan sitä haluaisi unohtaa, mutta mitä tulisi sen tilalle?
Millaisia tarinoita silloin kertoisin? Jos ei koskaan tuntisi elämässään kipua, surua, kaipuuta sekä rakkautta olisi se elämätön elämä kenties. Miksi sanat toisille eivät ole samat kuin sanat tietylle? Viesti itsessään onkin niin merkityksetön, sanat vain kömpelöitä, rosoisia yrityksiä antaa maailmalle muoto, mutta niiden määränpää on sen sijaan kuin universumin keskus, josta kaikki alkoi.
Millaisia tarinoita silloin kertoisin? Jos ei koskaan tuntisi elämässään kipua, surua, kaipuuta sekä rakkautta olisi se elämätön elämä kenties. Miksi sanat toisille eivät ole samat kuin sanat tietylle? Viesti itsessään onkin niin merkityksetön, sanat vain kömpelöitä, rosoisia yrityksiä antaa maailmalle muoto, mutta niiden määränpää on sen sijaan kuin universumin keskus, josta kaikki alkoi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mietteitä sinulla.
Toisinaan sitä oivaltaa miten hiuksen hieno raja rakkaus on.
Sitä voi istua torin laidalla haarniskassaan kuin jokin kumma soturi, nauttia ihmisten kauneudesta, antautua elämän leikkiin, mutta rakkauden, rakastetun edessä haluaakin olla heikko sekä turvassa. Hänen edessään ei voi vain ottaa, vaan haluaa ennen kaikkea antaa. Myös sen kaikkein syvimmän ja hauraimman osan itseään.
Itsestäänselvyyksiä kenties, mutta on eri asia ymmärtää ajatukset sekä tunteet sanojen takana kuin vain lukea ja toistaa niitä. Näkökulma elämään muuttuu. Toiset pysyvät kaksiulotteisina pahvihahmoina, jotka ilahduttavat silmää, mutta se on syvyys, joka vangitsee.
http://youtu.be/DCScGlX-ajg
hienosti kirjoitettu, tuo heikkouden paljastaminen on vähän kuin antautuisi yhteiseen tilaan toisen kanssa, jopa sama kuin hetken ajan olisi yhtä toisen ihmisen kanssa, niin lähellä.
Minä vähän protestoin kuitenkin. Tämän yhteisyyden hetken voi kokea myös hyvän ystävän kanssa, siis tosi hyvän ystävän kanssa, jonka jostain syystä uskaltaa laskea lähelleen ja joka osaa siihen tulla. Ja oikeastaan monessa ihmisten välisessä kohtaamisessa tällaista tapahtuu, että hetken ajan tajuaa toisesta ihmisestä aika paljon, vaikka toinen ei sitä välttämättä tajua. Ja toisin päin myös. Täytyy vaan olla vastaanottavaisella ja levänneellä mielellä. Ihmissuhdeammateissakin tämä taito on tärkeää.
Ystävyyskin on yksi rakkauden muoto.
Mutta hyvin harva todella näkee sielua myöten ja hyväksyy sellaisena kuin olet - tai siltä se toisinaan, mutta hyvin harvoin tuntuu. Olla kuin alastomana pelkän katseen edessä ja tiedät, ettei mikään haarniska tai naamio enää päde. Olet kuin jäänyt kiinni varkaudesta ja huiputuksesta ja tekisi mieli sanoa: Ah kyllä, tässä minä olen, tälläisenä kaikkine vikoineni ja sinun edessäsi en voi valehdella, sillä juuri sinä läpivalaisit minut.
kuinka olet. Samoin ajatuksin. Paitsi,ettei tunne ole kiinni jäämisestä,ennemmin tunnen löytämisen ja löydetyksi tulleen iloa,hyvällä tavalla.
Niitä hetkiä, naamarit naulassa, arvostaa korkealle.
Väkisin siihen ei pidä pyrkiä,eikä se onnistuisikaan.
Joidenkin kanssa naamareita ei tarvita alussakaan,joidenkin kanssa niistä ei pääse koskaan, hetkeksikään.
Miellyttävästä kiinni jäämisestä. Yllätyksestä, ettei elämä olekaan tylsää päättymätöntä naamiohuvia. Hide and seek.
Mitä tänään ajattelin oli myös tämä: kiinalainen lipasto, jossa on kymmeniä ja kymmeniä eri kokoisia koristeellisia, mutta lukittuja laatikoita täynnä mitä ihmeellisimpiä tavaroita ja salaisuuksia. Sinulla ei ole avainta niistä kuin osaan, mutta tapaamillasi ihmisillä on avaimia niihin toisiin. Niihin lukittuihin, joiden sisältöä et vielä tunne ja jotka voit avata vain sen yhden ja tietyn ihmisen läsnäollessa.
Joillakin on avaimia vain yhteen laatikkoon, eikä sen sisältö aina miellytä sinuakaan, mutta toisinaan saattaa kohdata sellaisen, joka kantaakin mukanaan avainta, joka avaakin liki kaikki laatikot. Enemmän kuin kukaan koskaan ennen. Sen kätketynkin, joka on valepohjan alla. Ja kaikki se mitä nyt löydät tuon lipaston kätköistä vain vangitsee mielesi ja olet äimistynyt. Niin paljon salaisuuksia sekä kauniita pieniä asioita, joista et koskaan ennen ollut tietoinenkaan.
Lyhyesti sanottuna: sitä enemmän rakastaa heitä, jotka tuovat esiin uusia, kätkettyjä puolia sinusta, sillä silloin rakastat myös itseäsi heidän seurassaan.