Yksinäiset ihmiset ja loma

"muutama vanha tuttu on vaivautunut muutamakasi tunniksi kanssani" , tuo lause pistää kyllä silmään aika pahasti.

Miten niin vaivautunut? voisko se olla, että ne haluais ihan oikeasti olla sinun kanssa. Ehkä voisitkin juuri niitä pyytää ulos piknikille tms.
Huono sää ei ole syy olla sisällä :) KOska joka paikassa on ollu hieman kurjat kelit. Sitten keksitään sellaista tekemistä mitä voi tehdä sateellaki.

Ja täällä palstoilla on niin monta yksinäistä ihmistä. Ehkä te voisitte tapailla toisia...pitää myös itse nähdä vaivaa eikä tosiaankaan pyöritellä sormia.

Kyllä sen pitää lähteä sinusta itsestäsi se aktiivisuus. Ei kukaan tule sinua kotoa hakemaan. Ja aikuinen ihminen on itse oman onnensa seppä. Ota vaikka joku lemmikkieläin jonka kanssa voit touhuta. Aloita joku urheiluharrastus jossa tapaat toisia ihmisiä. Tai mene mukaan johonkin vapaaehtoistyöhön. Virittele eloon sukulaissuhteet. Mahdollisuuksia on paljon ja kun alkuun pääset niin huomaat että mielikin virkistyy ja tutustut uusiin ihmisiin etkä ole enää yksin.

Sulla on lomastressi. Mitä, jos vaan otat hyvän kirjan ja luet sitä sadesäällä. Kauniilla säällä kaupungissakin on katukahviloita, terasseja, festareita ja tekemistä vaikka kuinka. Toistenko pitää ottaa vastuu sinun viihtyvyydestäsi? Hnmn,..sitten on ihan sama oli kesä tai talvi sinun ongelmasi ei ole yskinäisyys vaan saamattomuus.

Koska vaan voi tavata mielenkiintoisia ihmisiä missä vaan, jos haluaa irti piintyneistä tavoisa. On turha kysellä mitä muut tekevät lomallaan, koska kullakin elämäntilanne ja mieltymykset ovat niin erilaisia. Se mikä sopii toiselle ei välttämättä tee sinua onnelliseksi, pitää kuunnella itseään ja miettiä mitä elämältä yleensäkin haluaa, jos se on vaan työ, niin silloin ei ihan kaikki ole kunnossa. Jos ei kestä yksinoloa tai keksi itselleen tekemistä on ehkä syytä kannattaa opetella siihen, muuten voi loma-ahdistus ja stressi iskeä aina päälle ja se ei ole loman tarkoitus.

Minulla oli myös kolmen viikon loma, yksi viikko on vielä tulossa loppukesällä. Vietin lomaa pääasiassa vanhempien luona maaseudulla. Melomassa käytiin järvellä, muuten vaan lähinnä kotosalla oloa ja ympäröivästä maaseudun rauhasta nauttimista. Niin ja EM-kisoihin ostin lipun moneksi illaksi ja ihan kiva kokemus oli.

Loppukesän lomaviikolla suunnilleen samanlaisia kuvioita tiedossa, lomailua maalla ja melontaa ja ehkä osallistun erääseen tapahtumaan. Se vaan, että kun yksin osallistuu johonkin tapahtumaan, missä on paljon ihmisiä, niin siellä ihmisjoukossa voi yhtäkkiä tulla hyvin yksinäinen olo. Siihen on hyvä varautua esim. niin, että jo etukäteen miettii, mitä tekee ja minne menee, jos alkaa ahdistaa.
Yksi juttu on myös se, ettei kannata mennä paikan päälle koko päiväksi vaan vaikka vain illaksi. Yksi ilta yksin kyllä menee, mutta jos koko päivän joutuu olemaan ihmisjoukossa yksin, tulee ahdistava olo.

no jos osallistuu tapahtumaan missä on paljon muitakin ihmisiä, niin siellähän on oiva tilaisuus tavata joku mukava ihminen.
Ei kannata aina olettaa ja etukäteen miettiä, että oon sitten siellä yksin jne..
ei muuta kuin avoiminmielin sinne ja kattoa jos tulee joku kiva tilaisuus missä vois
vaihtaa ajtuksia jonkun toisen kanssa.
Esim, jos menee syömään niin luultavasti siihen pöytään tulee muitakin..jne..

Käyn ehkä pari kerta vuodessa surffailemassa tällaisilla keskustelupalstoilla ja huvittuneena seuraan tätä tyyliä. Esim tässä viestiketjussa aloittaja kysyy jo otsikossa mitä yksinäiset tekevät lomalla - vastauksissa kritisoidaan aloittajaa ja jaellaan hänelle "itsestään selviä" ohjeita.

Otan siksi osaa nyt tähän keskusteluun, koska minulla hiukan samoja ongelmia. Ei juuri mitään tekemistä lomilla kun ei ole perhettä eikä juuri ketään tuttua 200 km säteillä.
TOTTAKAI voin mennä kahviloihin, konsertteihin, risteilyille, syömään, sukuloimaan tms... ja TOTTAKAI on omaa saamattomuutta että ei saa pehvaansa ylös tästä sohvasta ja TOTTAKAI jokainen on oman onnensa seppä.
Mutta ei kaikilta poista yksinäisyyden tunnetta se, että pyörii yksin kahviloissa, konserteissa, vaihtaa kassaneidin tai jonkun satunnaisen vastaantulijan kanssa muutaman sanan. Yksinäisyys tule siitä, että ei ole ketään läheistä - siis todella läheistä, you know.

Ja tuossa jonkun aloittajalle antamassa ohjeessa kehoitettiin lukemaan hyviä kirjoja - hyvät kirjat on hyviä joo, mutta sekö se yksinäisyyden tunteen poistaa että istuu nenä kiinni kirjassa... :-)

No, mutta zemppiä ja paljon tekemistä ja iloa teidän kesälomiinne...

Ihanaa, työt alkaa keskiviikkona.

Ottasin mielelläni lomista ainakin suurimman osan rahan, mutta työnantaja ei salli sitä. Näin välttysin tältä ainaselta pohtimiselta mitä tehdä nämä viikot.
Eipä ole juuri paikkaa minne mennä, kun muutamat sukulaiset on yli 600 km päässä enkä viihdy heidän luona eikä minua kyllä sinne ole kutsutukaan sitten lapsuuden.
Ei ole juur kavereita, muutakun jotain nettituttuja, ei mökkiä ei muutakaan paikkaa muutakun kerrostalokämppä.

Sama ongelma mulla töissä - mä en kestä kuunnella kun työkaverit kehuu kilpaa kuka on ollu perheensä kanssa missäkin. Mulla on aika varakkaita työtovereita ja ne matkustelee paljon ja niillä tuntuu olevan vaikka mitä happeningiä, on purjevenettä, jollain jopa "riesana" 2 mökkiä, lomaosake jossain espanjassa, ollaan vaeltamassa Sveitsin alpeilla ja kierretty Irlanti ristiin rastiin. Joku lähtee syksymmällä Dubaihin ja joku reissaa uudella matkailuautollaan ympäri eurooppaa...

ja kateellinenhan ei tietenkään saisi olla :-0

Sateen suojassa nokka kiinni läppärin näytössä on täälläki menny 2 viikkoo.

Onneks puolet tästä kärvistelystä on jo kärvistelty.
Toivottavasti keksin jotain kivaa loppulomaks - ei tääkään oo mielenterveydelle hyväks (kotona 4 seinän sisällä lojuminen).

Kovasti on kaikenlaisia näsäviisaita ohjeita tänneki tullu.
Elämä ku ei vaan aina oo niin yksinkertasta, että jos nyt tästä päätän että en oo yksinäinen tästä lähtien, niin "naps" yksinäisyys poistuu.

Toki se, että asioille pitäis tehdä itse jotain on ok, mutta ku tämä elämä ei vaan aina mene niin ku haluais enkä voi ketään pakottaa seurustelemaan kanssani. En minäkään ois tällasta elämää halunnu (yksin eläjän kohtalo).

Jotkut kirjoittivat itsestäänselvyyksistä, asioista joita TOTTAKAI kaikki osaavat tehdä muutenkin, näsäviisaista neuvoista...

No, mielestäni tämä on sellainen vertaistukipalsta. Ei kai kellään niin ihmeellisiä neuvoja ole jaettavana, mutta kiva olisi löytää ihmisiä, jotka on samassa tilanteessa ja lukea heidän kokemuksistaan.

Yhteen aikaan minua kovasti mietitytti, mitä ne perheelliset työkaverini oikein lomillaan ja viikonloppuisin tekivät ja tenttasinkin heiltä näitä juttuja... :) ...oikein mielellään kertoivat. Ja lopputulos oli, että he tekivät suunnilleen samoja asioita kuin minäkin, ei siis mitään kovin ihmeellistä. Erona vain se, että minä tein asioita yksin ja he tekivät perheensä kanssa.

Muutaman päivän ollut lomalla ja ajatukset ovat valuneet korvasta sohvalle ja siitä lattialle. Kasailen sieltä sitten kun pitää taas töihin lähtä. Perkelettä tämmöinen.

Heheh, tuo oli paras tähän astisista. Varovasti sen ulko oven aukaisun kanssa,
ettei karkaa ajatukset kovin kauas, voip muuten olla tosi urakka kokoilla
kasaan taas.

Hyvä pointti, laitan sen tuohon kasan päälle.
Ajatuksen karkailu on ikävä asia, eikä siihen Tena auta.

Sukulaistapaamisia lukuunottamatta vietän loman(kin) yksin. Viihdyn hyvin ja minulla on aina jotain tekemistä. Siis sellaista pientä ja vaatimatonta puuhastelua, josta ei voi rehvakkaasti kertoa uteliaille. En mökkeile, enkä matkustele. Yksin matkustaminen saisi jopa laiseni puolierakon kärsimään yksinäisyydestä. Töissä ihmisillä on pakkomielteenä kysellä, missä kukin on matkustellut lomallaan, joten ehkä pitäisi kehittää tarina jostain pikkureissusta. Työpaikkani ja -porukkani ovat muutenkin tylsiä, joten vietän mielelläni lomaa - yksin kotona. Tosin sellaista ei sovi ääneen tunnustaa.

Perkeleelliset sadesäät pilannet viimeiset kolme viikkoa kesästä. Asun aivan pienen kaupungin keskustassa, en viihdy täällä ja haluaisin asua jossain laitakaupungilla, josta pääsen nopeasti metsään kävelylle kun alkaa vituttaa muiden ihmisten typeryys.

Pientä kalusteiden uusimista ja muuta rahan tuhlaamistahan tämä on ollut.
Oikeastaan helvetin rasittava kesä, kun ei viitsi edes mihinkään festivaalille tuon sateen uhan takia lähteä. No ehkä ensi kesänä onnistaa tai ehkä kuolen talven aikana.