tuuli istuu rantahiekassa
siirtäen suuntaansa pohjoisesta
piirun verran kohti koilista
aurinko ampuu
värikkäitä renkaita kohti merta
kaislojen suhistessa
ohiajavalle sudenkorennolle
itseään sivusta seurannut perhonen
piirtää majakan seinään sydämen
siirtäen suuntaansa pohjoisesta
piirun verran kohti koilista
aurinko ampuu
värikkäitä renkaita kohti merta
kaislojen suhistessa
ohiajavalle sudenkorennolle
itseään sivusta seurannut perhonen
piirtää majakan seinään sydämen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan kuin olisin odottanut sinua tässä.. Tämä palsta kaipaa runojasi, minä ainakin suuresti. Hienoa, kun palasit!
Ja runosi...aivan ihana...taattua almaa, kiitos!
Ja aivan kuin olisin tiennyt sinun odottavan.....Ajattelin kokeilla miltä tuntuu palata "luodolle" hetkeksi fiilistelemään, pakko myöntää hyvältä se tuntui:)Jotenkin on helpompaa kuvitella kaikki mitä kirjoitin koska olen saanut ladata akkuja paikassa joka hiukan saarta muistuttaa sillä erotuksella että meren sijasta vesistönä on suolampi ja majakan valoa tuuraa kynttilät mökkiterassilla:) Siellä kaislat todella suhisee ja sudenkorennot ovat pienimmän pikkulinnun kokoisia, olenpa kokenut värejä ampuvan auringonlaskunkin livenä...On vain tässä hetkessä eläminen ja yllätys yllätys tapahtumia pullollaan:))))))Sinua Ich bin nöyrimmin kiitän ilahduttavasta palautteestasi:)))
nojaillessani myrskytuulen rippeisiin
näin luotosi ja majakkasi himmeänä hehkuvan keskiön
kesä kallistuu kohti viileitä vesiä
taas
mutta sydän on ja pysyy