Kuka on asioinut aikoinaan Noron lelukaupassa? Mitä ostit?
Kuka on käynyt ostoksilla Noron kaupassa?
euro 2000
373571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mielenkiintoinen kysymys. Voisitko kertoa motiivisi ko kysymykselle euro 2000
Joskus pikkulikkana 50-60 luvulla.Ostin nuken,en muista mitä pientä joululahjaksi.
Liike sijaitsi Raatihuoneenkadulla Keskustalon paikkeilla,en satavarma muistanko oikein.
Se oli suosittu lelukauppa silloin.
Nuoruus, muistat aivan oikein Kauppa sijaitsi kivijalassa suunnilleen siinä kohtiin mistä nyt mennään sisäpihalle. Muistoja syntyi myös Kirkkorinteessä ja Kasarminkadulla
Tuli vain puheeksi Elbet sun muut vanhasta Hämeenlinnasta...=)
Noro Kasarminkadulla oli taivas lapselle! Leluja täynnä.
Elbe myöskin, halusin aina paperikaupan myyjäksi!
Ei minusta sitten tullut myyjää. Mutta Elbe ja Elben paperinuket! Oli juhlaa kun pääsi joskus ostoksille...
Kait sieltä parit muovi-sisut tuli haettua ;))
Niin ja nallipyssyn nalleja, paperinauhaversiota.
Ne haisi hyvälle kun paukutteli, ja jos ei ollu pyssyä, pamautettiin kiven päällä toisella kivellä.
Sitäkin tehtiin ;))
Tai jopa kynnellä ja sit tuntu sormenpäät aralta ja tuoksu ruudille.
Minä taas muistan, kun kävimme ikkunaostoksilla joulun alla. Siellä oli nyökkäävä joulupukki ja rataa kiertävä juna.Silloin ne olivat vielä aika ihmeelliset lapsen mielestä, ei kai enää olisi. Ikkunaostokset olivat mukavia perheen kanssa. Sillon näytikkunat olivat näyteikkunoita. Nyt niissä on vain tekstiä ja tarrateippejä.
Aloittajalle KIITOS aiheesta. Mukavaa vaihtelua foorumin valikoimassa.
Tämä on tosiaan kiva ketju.Johon minäkin haluan kommentoida.
Muistan noron lelukaupan kasarminkadulla, se oli siinä nykyisen lehmuston huonekaluliikkeen vieressä.Joulunaikaan noron näyteikkuna oli lapsen katseenvangitsija.Ei ollut kaupungissa niin hulppeita jouluvaloja kaduilla.
Mutta näyteikkunat, ne löi laudalta nykyiset jouluvalotkin.
Kesäloman alkaessa minulle ostettiin norolta, ainakin uimarengas ja sulkapallomailat.Elben muistan myös, sieltä kävin äidin kanssa ostamassa koulun alkaessa koulutarvikkeita ja piirustustarvikkeita, tusseja ja lehtiöitä ja tietysti niitä ihania kiiltokuvia.
Kaupoissa oli ennen tietynlaista tunnelmaa, ei ole enää.
Eikä niissä näyteikkunoissakaan, kuten joku muukin huomannut.
Kaikki muuttuu, mutta onneksi entiset ajat jääneet mieliimme, muistojemme valokuva-albumeihin.Niitä on kiva katsella näin porukallakin :)
Juu, kyllä on keskusta muuttunut, 60-70-luvulla oli ties kuinka monta kenkäkauppaakin joissa aina kierrettiin tyttöjen kanssa katsomassa valikoimat, ja kuinka jännää oli kun Centrum valmistui, eikös se ollut niin että se tuli ensin ja sitten vasta Sokos. Niitäkin on ikävä, jotenkin kaupungin tekee kaupungiksi kunnon tavaratalo. Oli kolme eri Heikkilää ja Nikua, ja kaikkiin riitti asiakkaita vaikka asukkaita oli kaupungissa vähemmän. Ei ollut Tiiriöstä tietookaan, Raketti oli jotain tosi kummallista.
Mitenkä minun muistissani on että Noro oli siellä ylhäällä, kierreportaiden päässä. Vai sekotanko sen Tupakka- Tupaan? Se oli sellainen liike että lapsi jotenkin vaistosi että siellä on jotain kiellettyä ja nimi hämäsi silloin tosi hyvin. Nuorina likkoina kulutettiin aikaa Sokoksen kahviossa.
Olihan Noron lelukauppa 1960-luvun alussa myös Kirkkorinteessä vanhassa puutalossa! Oli yksi näyteikkuna ja sen verran korkealla että nähdäkseen piti nousta ikkunan eteen rakennetulle puurallille. Paljon oli ikkunassa tavaraa ... niitä ulkoa ihailtiin kun ei rahaa muuhun ollut...
Kasarmikadun kaupasta muistan ostaneeni ainakin Vinkki-nuken (muovinen mustaihoinen jolla korvarenkaat).
Oi niitä aikoja... oi niitä aikoja ... ne tahtoisin niin elää uudelleen...
Muistan nuo Vinkit, meilläkin oli sellainen, taisi olla pikkusiskon! Tuli niitä villityksiä lapsille silloinkin vaan jostain, muitakin kuin Barbie.
Centrumin avajaiset ovat jääneet mieleen,ja varsinkin ne liukuportaat...en ollut ennen sellaisia käyttänytkään. Jostain syystä myös se teiniaikainen ORANSSI duffelini on jättänyt unohtumattoman jäljen; kenties ainoa oranssi vaatekappaleeni ikinä ja vielä takki.
Minulla saattaa muisti pätkiä, mutta mielestäni Noron kauppa oli Palokunnankadulla, siinä Rauhankadun risteyksessä. Mainoslauseena hoettiin 50-luvun alkupuolella: Se on kymppi sanoi Noro. Jonkinlainen markkinameno siellä taisi olla. Muistaakseni tuotevalikoima oli kirjava, paljon koulupoikaa kiinnostavaa. Sehän oli aikaa jolloin myytiin mitä jostakin saatiin, valuuttasäännöstelyn ym aikaa.
Kumisen pampun, muistaakseni mustan.
Kasarminkadulla kierreportaiden päässä noron yläkerrassa taisi olla ainakin vinttibaari.Keskustalolla oli kyllä joku sex.shop.tupakkatupa.
Muistelen myös aikaa, kun hämeenlinnaan tuli ensimmäiset tavaratalot.
Centrum, sokos ja raketti.Viimeiseksi uutuudeksi sitten tuli vielä entisen lemuavan nahkatehtaan tontille, citymarketkin.
Nuorisohan näissä tavarataloissa ja niiden kahvioissa aikaansa tappoi.
Aina ei ollut varaa ostaa mitään, korkeitaan limupullo puoliksi.
Talvellakin oli niissä mukavampi pyöriä koulun jälkeen, kuin kylmässä kaupungilla.
Silloin sai vielä tupakoida esim.sokkarin ja muidenkin tavaratalojen kahvioissa ja tiettyhän sinne tupakalle sitten mentiin istuskelemaan.
Mielenkiintoista oli myös tutustua tavaratalon eri osastoihin.
Etenkin musiikkiosasto ja vaate&jalkineosastot kiinnosti meitä nuoria.
Sieltähän löytyi aina kaikki uutuudet, mitkä oli muotia ja in.
Olihan se uutta ja ihmeellistä nämä tavaratalot, kun sitä ennen oltiin totuttu palvelumyyntiin ja yhteen tuotteeseen keskittyneisiin hieman pienempiin liikkeisiin.
Tavaratalojen myötä, käärepaperit ja omat kauppakassit alkoi vaihtua muovikasseihin, joita heilui ihmisten käsissä jo jos jonkinlaisia.
Alkon tuotteetkin tuotiin kotiin ruskean paperipussin sijaan muovikassilla.
Kenkälaatikkoakaan et enää saanut kenkiä ostaessa, nekin sujautettiin muovikassiin.
Outoja oli ensin tavaratalojen isot kemmariosastot, missä sai itse valita tuotteitaan, sormi suussa, ellei löytänyt myyjää.
Nuorena naisena oli hienoa käydä esim.pienissä kemikalioliikkeissä.
Ah se tuoksu siellä ja kuinka kaikki meikit ja parfyymit kiehtoikaan mieltä.
Myyjätkin opasti aina mielellään ostoksia tehdessä.
Jopa kivipuutereissa ja huulipunissa oli joku ihana tuoksu.Ja muistatteko ne filmstar kakkumascarat?Rasiasta harjalla ripsiin väri laitettiin.
Jotkut syljellä kostutti sitä mascaraharjaa ja sitten hangattiin sitä siihen mustaan kakkuun.Hyi mikä pöpöpesä!
Eikä ollut kaikenmaailman kosteusvoiteita.Luxsaippuan vaahdon uskottiin tekevän meistä filmitähtien kaltaisia kaunottaria :)
Tehoisipa se vaahto vieläkin, nyt sille nimittäin olisi jo tarvettakin.
Kemmareihin sitä usein tuli pienestä kesätyöläisen palkastaan sijoitettua muutama kymppi tai parikin.Siihen aikaan vielä pienelläkin rahalla sai jotakin.
Nykyään pelkästä vessassakäynnistä ja vesilasillisestakin kiskotaan pöyristyttäviä hintoja.Eikä puhettakaan, että kahvioissa vetäisit kahvisauhut.
Tai ravintolassa syötyäsi ruokasauhut. Etkä edes sauhuttele enää drinkin tai kaljasi kera baarien pöydissä.Paitsi ulkona, terasilla lumimyräkässä ja pakkasellakin.
Kaupoissakaan et enää röökiaskia missään näe.
Tavaratalotkin on valtavia hehtaarihalleja, kuin pieniä kaupunkeja kohta.
Ei jaksa kovin vanhat ja vaivaset siellä enää seilata kärryineen kilometritolkulla tuotteita ja tarjouksia metsästämässä.
Mutta aina on edelleen tilaa töllöttäjille niiden sisääntuloauloissa istuskella.
Tässä oli paljon samanlaisia muistikuvia kuin itselläni hämeenlinnasta,lähdin sieltä -75 ,synnyin -56
Niitä senaikaisia ja vähän myöhempiäkin näyteikkunoita on ikävä.
Kaupungilla oli kiva kävellä ja ihastella hyvin tehtyjä kokonaisuuksia.
Lähtisin kauempaakin kaupungille kävellen, jos vielä niitä olisi, vaan ei ole eikä varmaankaan enää tule ainakaan Hämeenlinnaan.
Noron ikkuna oli kyllä ainutlaatuisen mieleenpainuva ja inspiroivasti tehty.
ps.lisämauste kaupungin viihtyisyyteen olivat kivat pienet baarit.
Vähänkö ootte sisäänpäinkääntyneitä juntteja.
Se on kymppi sano Noro.
Muistan noron, sen viruksen.
Sen verran muistelen, että Noron Jukka oli vissiin jalkapalloillut tai pelannut lätkää...en ihan varma ole näistä, mutta kauppa oli alkuaan siinä Rauhankadun päässä Palokunnankadun puolella, niinkuin joku muistelikin. Siellä käytiin ihmettelemässä ja Jukan spesiaali oli kympin lisäksi aina: Leikkikää rauhassa... Myöhempiä kauppapaikkoja oli muitakin. ..
Se on kymppi - sano Noro.
Johan sitä on toitotettu aiemmin.
Noron lelukauppa oli Sibeliuksenkadulla torin kohdalla toisessa kerroksessa
Joo, Noron veljeksiä oli kaksi. Toisella veljellä oli todellakin Sibeliuksenkadulla myös lelukauppa.
gpjpjptwu kerroppa missä kotaa Sibeliuskatua
Toria vastapäätä. Siis Torin noin keskilinjan kohdalla. Jyrkät pitkät raput ylös
T. gpjpjptwu
T. gpjpjptwu Kerroppa vielä tarkemmin ja ennen kaikkea ne raput.
Mitä se sulle kuuluu ,hönö
Se on kymppi sano Noro 60-luvulla
Kyllä me ihan ite lelut jouduttiin tekeen. Käpylehmiä joille jalat poltetuista tulitikuista. Sitten loppukesästä ulpukan nuppuja sioiksi. Peltiset pikkuautot kun tuli niin oli hyviä kun ne kesti toki ruostuivat mutta muuten. En kyllä muista tuollaista lelukauppaa. Tuomelassa siis synnyin 40-luvulka.
Minä kävin, sain sieltä noron !
Kauppa oli Parolankadulla ja ostin sieltä paljon Legoi.