Halatkaa ja rakastakaa..

monien asioiden tärkeyden huomaa vast sit, ku ne on menetetty...
ottakoon muut oppia...
Kaveerin isä kuoli pari kuukautta sitten...

Isä kuoli toukokuun loppupuolella, omasta tahostaan.Mä en tiijä tietääkö se että mä rakastin sitä. oon ihan hukassa nyt. äitin kanssa ei oo mitään muuta kuin riitaa.Isän kaa tulin sentään jotenkin toimeen.
Voisinpa palata ajassa taaksepäin ja tehä kaiken toisin.Mä tiijän että oon suuri syy siihen miks se sen teki.Mut mä tiijän että mä selviän, mun on pakko.Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. vaikka jokainen uusi aamu tietää riitaa. ne on kestettävä. ei tässä muutakaan voi.
Onneks on ihana poikaystävä joka kuuntelee ja tukee.Ilman sitä en jaksais.
tsemppiä sulle elluska. kyllä sä pärjäät.

mulla kuoli äiti tässä huhtikuun alussa. nyt asustelen isän ja pikkuveljen kanssa. kaipaan äitiä. puhuminen äidistä nostaa kyyneleet pintaan. on saanu poikaystäväni kuunnella jos jonkin moisia juttuja ja pyyhkiä kyyneliä.olin itselleni vihainen kun en saanu kerrottua äidille kuinka häntä rakastin. yritin. ja luulen että kyllä hän sen tiesi vaikka en suustani saanut niitä kolmea sanaa. nyt en arastele niiden sanomista. voimia surussasi.
jos haluat jakaa tuntojasi kohtalo toverin kanssa pistä mulle mailia.
[email protected]

Otan osaa sun suruun... Toivoisin mielummin että oma isäni olisi kuollut sinun isäs siasta. Omat vanhempani ovat juoppoja ja vihaan heitä yli kaiken. En edes halua että he ovat vanhempiani, en halua sanoa että tuo on äitini ja tuo on isäni. Se sattuu muo ja tuntuu kuin valehtelisin.

En edes halua olla heidän lapsensa, en ole koskaan halunutkaan. Ja kun saan tarpeeksi rahaa niin muutan pois täältä. Tämä ei ole kotini. Tämä ei ole perheeni. Ne ovat jossakin muolla, ehkä valoisemmassa tulevaisuudessa. Jospa pääsisin joskus parempaan perheeseen, niin voisin olla onnelisempi. Välillä alan itkemään, kun nään lapsen nauravan ja olevan onnelinen kunnolisten vanhempien kanssa. Se on mun sydämmestä pala pois.