Tää maailma tuntuu olevan täynnä niitä, täälläkin niin paljon kirjoituksia jotka sopisi omaan tilanteeseeni ja oman ihastukseni kirjoittamiksi... Mitä jos kaikki annettaisiin vaan mennä? Seurattais rohkeasti niitä hyviä tunteita? Eikai tästä maailmasta niin paha paikka tulisi jos rakkaus nousisi tärkeimmäksi arvoksi?
Salaisia kiellettyjä ihastuksia...
<3
17682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi et seuraa tunteitasi? Kuulutko niihin materialisteihin, jotka eivät voi jättää entistä elämäänsä, kun joutuu luopumaan maallisesta mannonasta? Vai mikä pidättelee? Itse otin rohkeasti irtioton entiseen ja olen onnellisempi ja rakastuneempi kuin koskaan aiemmin.
Lapset... Pelko siitä mitä muut ajattelevat... Pelko siitä että jos uskallan, ei toinen haluakaan tarpeeksi.. Maallista mammonaa ei koskaan ole ollutkaan, eli siitä luopumisessa ei ongelmia:)
Päätös sun toki pitää tehdä itse, mutta sen verran sanon vinkiksi, että älä koskaan äläkä milloinkaan tee päätöstä kenenkään muun vuoksi. Vain ja ainoastaan itsesi vuoksi. Se uusi rakkaus sitten kestää tai ei. Kukaan ei voi tietää. Lapset kärsii aina (iästä huolimatta), mutta ne selviää kuitenkin. "muut ajattelevat..." ketkä muut, mitä väliä?? Ainahan ihmiset puhuvat ja sekaantuvat, mutta so?? Me oikeasti ollaan täällä vain kerran! Kannattaako elämä tuhlata? Jos haet vain seikkailua/piristystä elämään, niin sitten mieti tarkkaan. Arki tulee uudessakin suhteessa...
Niin, tavallaan en luota omiin tunteisiinikaan ja pelkään että hiipuu.. Toisaalta aina olen pelännyt rakastumista, lasteni isän kanssa ei pelottanut koska ei ollut suuria tunteita, alusta asti arkea eikä pelkoa menettämisestä koska rakastan häntä ilman mitään intohimoa. Jos hän löytäisi toisen, suhteen jossa olisi enemmän, olisin vain hyvin onnellinen hänen puolestaan:) ja nyt tämä tunne toista miestä kohtaan on jotain ihan muuta, tunnen niin paljon että pelottaa...
Oi, ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän. Tahtoo antautua virtaan....!!
Ei näihin kysymyksiin ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta... Valitettavasti. Tiedän tuon tunteen mikä sinulla on. Kävin samaa läpi päässäni kaksi vuotta sitten. Minulla toki eri tilanne, että ketään uutta miestä ei ollut kuvioissa mukana. Törmäsin nykyiseen kumppaniini pari viikkoa lopullisen eron (muuton) jälkeen. Sekin tuli vähän liian äkkiä, mutta hyvin on mennyt ja olemme edelleen kuin juuri tavanneet. Elämä hymyilee... :-) Tsemppiä sinulle! Ratkaisu sinun on jossain vaiheessa kuitenkin tehtävä. Kaksoiselämää ei voi viettää loputtomiin. Jossain vaiheessa se paljastuu ja siitä tulee yleensä tosi rumaa jälkeä ja se jos mikä satuttaa läheisiä ja saa ihmiset puhumaan...
god dude ur so smart, so can u help me plz?
so ive thinking about for some days. look I wrote a guy a message he didn't answer, again im writing another, third, thirth, but he didn't answer noting nor a fucking single word.
so, now im asking you smarty finish guy does it mean he’s not interesting at all and want me to fuck off?
thx in adavnce
Niinhän se on, ehkä ajatukset selkenee ja tunteet laantuu.. Ratkaisu nykyisen kanssa on jossakin vaiheessa tehtävä vaikka ketään muuta ei olisikaan. Kaksoiselämää en ole viettänyt kuin ajatuksissani, sille kenet haluaisin olen sanonut ettei mitään voi tapahtua koska en nykyistäni halua sillä satuttaa... Rehellisesti sanottuna nämä kaikki ajatukseni ja tunteeni ovat pettämistä jo, vaikka fyysisen puolen olen kieltänyt:(
Jos kaikki mitä on tapahtunut on vain "ajatuksen" asteella, älä missään tapauksessa tee päätöstäsi niiden perusteella. Satunnaiset yhteydenotot ja yhdessä vietetyt hetket eivät kerro ihmisestä koko totuutta. En nyt tiedä miten pitkään olette tunteneet toisenne ja missä yhteydessä tutustuneet, mutta selvitä ensin "vanha" elämä järjestykseen (joko jäämällä/tai lähtemällä) ennen kuin suunnittelet uutta. Uusi suhde ei toimi koskaan, jos vanhan suhteen asiat on käsittelemättä. Kaikille reilumpaa. Mitä "uusi" ystäväsi on tilanteesta mieltä? Lupauksia?
Kaikki on ajatuksen tai puheen tasolla, järki sanoo minullakin ettei tämän varaan voi mitään laskea, olisipa vaan tunteet samoilla linjoilla.. Vietämme (pakostakin) paljon aikaa yhdessä, ainakin sen viisi päivää viikosta, ja sellaisissa olosuhteissa että tutustuminen menee melko syvälle. Toisaalta näille pakollisille näkemyksille häämöttää loppu, joten jos haluaisi jatkaa pitäisi jotain päätöstä tehdä.. Se toinen ei ole lupauksia tehnyt, enkä ole sellaisille tilaa antanutkaan. Olen sanonut että mitään ei voi tulla, ja hän on lähinnä vastannut ettei aio luovuttaa...
Tekstinkorjaus kiusaa, "näkemyksille"=näkemisille
Meitä samassa tilanteessa olevia riittää. Kirjoituksesi on kuin suoraan omasta elämästäni, sillä erotuksella, että olen mies. Samat ajatukset myös siinä suhteessa, että kestääkö se sitten kuitenkaan, uskaltaako jättää suhteellisen "turvallinen" elämänmuoto ja antautua tunteiden vietäviksi?
Näitä asioita sitä joutuu pähkäilemään pää savuten päivästä toiseen.
Miksi ihmisillä on pakkomielle siitä, kestääkö rakkaus tai kestääkö suhde? Miksi ei oteta vastaan sitä mikä annetaan: se kestää sen minkä kestää kuten elämäkin. Emme me voi hallita kaikkea ympärillämme - juurikaan mitään oikeastaan.
työmaaromanssit ovat kyllä aika "hyviä" :) työkaverin kanssa vietät valveillaoloajastasi suurimman osan päivästä. Siinä kyllä oppii kaverin tuntemaan. Ei lupauksia, mutta aika vahva "uhkaus". Ei tunteeton siis hänkään. Älä kuitenkaan mene halpaan siinä, että mukavat jutut ja huomiointi vie jalat altasi. Kotona asiat ovat arkisempia eikä niitä huomiointeja enää tule kuten toivoisi. Tiedän. Voi kökkö! Huomaatko mun asenne muuttuu koko ajan varovaisemmaksi. Olin alussa 100% varma siitä, että Etteenpäin!. :) Teet niin tai näin, niin elämää ei kannata hukata.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tein omassa tilanteessni (kun vanha suhde ei enää antanut mitään muuta kuin riitoja) oikean ratkaisun. Meillä kaikilla ex-miehelläni, lapsillamme ja minulla on paljon mukavampaa nyt. Olemme taas kavereita, emme kuitenkaan koskaan enää mitään muuta.
Nautin elämästä nyt joka hetki! Sitä toivon sinullekin!
Huomaan varovaisuuden:) ja kun luen oman aloitukseni niin ihan naurattaa, kiva ajatus avauksessa ja kuitenkin itse taistelen vastaan kynsin ja hampain:D Ja viisaita neuvoja olet antanut, kiitos siitä, joten eiköhän se varovaisuuskin ole viisasta...
Kaikkea hyvää sulle! Vaikka "vinkit" hetkittäin täysin ristiriitaisia keskenään, niin poimi niistä itseäsi auttavat jutut. Itse tein eroa lähes puolitoista vuotta. Isoja asioita, kun lapsetkin kuuluvat kuvioon mukaan. Ei yhden yön päätöksiä!!
Toivottavasti löydät onnen!
Ja vie eteenpäin. Nään kaiken niin paljon kauniimpana... ihan vain kultani ansiosta. Rakastan häntä juuri sen vuoksi, hän saa mut näin hyväksi. Maallisella ei merkitystä tosi rakkauden rinnalla. Rakkaus voittaa, saanpahan elää sellaista elämää kuin haluan. Rakastettavaa, ihanaa. Rehellistä.