muistatko kun pyysit
minua kuuntelemaan
näkemään ja tuntemaan
istuin nojaamaan ikivanhaan kuuseen
monena päivänä
puhumatta mitään
katsoin näkemääni
tätä hetkeä joka kuitenkaan ei koskaan
ollut samanlainen
kuuntelin hiljaisuuttaa
opin erottamaan aamunsarastuksen
eri värit ja auringonlaskun kuiskaamat sanat
opin kommunikoimaan luonnon kanssa
ilman sanoja
tunsin sadepisarat ihollani
maistoin hedelmää joka kypsänä
pudottuaan maistui ilolta
vaikka linnut veivät hiukseni
minä painan pääni
en häpeästä vaan silkasta
kiitollisuudesta elämää kohtaan
olen lähelläsi
rakkaus sydämessäni
on avaamassa tietoisen polun
sinun luoksesi
minua kuuntelemaan
näkemään ja tuntemaan
istuin nojaamaan ikivanhaan kuuseen
monena päivänä
puhumatta mitään
katsoin näkemääni
tätä hetkeä joka kuitenkaan ei koskaan
ollut samanlainen
kuuntelin hiljaisuuttaa
opin erottamaan aamunsarastuksen
eri värit ja auringonlaskun kuiskaamat sanat
opin kommunikoimaan luonnon kanssa
ilman sanoja
tunsin sadepisarat ihollani
maistoin hedelmää joka kypsänä
pudottuaan maistui ilolta
vaikka linnut veivät hiukseni
minä painan pääni
en häpeästä vaan silkasta
kiitollisuudesta elämää kohtaan
olen lähelläsi
rakkaus sydämessäni
on avaamassa tietoisen polun
sinun luoksesi
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaunis runosi herkisti, mitä ei minulle tapahdu täällä kovinkaan usein. Tämä kosketti erityisesti, koska olet niin ihailtavan positiivinen ja urhea.
Vajaan viikon olen ammentanut itseeni voimaa luonnosta, joten runosi tunnelmat tuntuivat hyvinkin läheisiltä.
Kiitos alma.p!
kun käsittelee sisimpänsä
negatiivisimmat asiat
pelon vihan katkeruuden
visioiden puhaltaa mokomat ilmapalloihin
ja lennättää ne kohti äärettömyyttä
elämä avaa silmiä
korvia tuntoa
sen tapa ravistella hereille
on joskus käsittämätön
ymmärryksen aukaistessa häkkien ovet
on ihminen polulla kohti sydämen valokeskusta
jsen valkoiselta pinnalta
voi kultaisin kirjaimin lukea
kaikki toiveesi ovat jo matkalla
Minä täältä sinua kiitän:))))))
ei se niin oo luulet vain