Hei mua alko kiinnostamaan, että onko teillä umpilesboilla ollu seurustelusuhteita miesten kanssa jossain vaiheessa nuoruutta? Ootteko edenneet miesten kanssa miten pitkälle ja mikä on sitten lopettanut suhteenne? Onko esim. vanhempien tai kavereiden painostus pakottanut seurusteluun miehen kanssa?
Musta kun tuntu, että oon ainut lesbo jolla ei oo ollu koskaan miestä eikä tule olemaankaan, sanoivatpa vanhemmat tai kaverit miten oudoksi tahansa.
Kiitos jo etukäteen vastauksistanne.
Musta kun tuntu, että oon ainut lesbo jolla ei oo ollu koskaan miestä eikä tule olemaankaan, sanoivatpa vanhemmat tai kaverit miten oudoksi tahansa.
Kiitos jo etukäteen vastauksistanne.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei ole ollut miessuhteita eikä tule olemaan. Ajatuskin kaverisuhdetta enemmästä puistattaa.
Ei ole ollut miehiä mullakaan, eikä tule kyllä olemaankaan.
Samaa linjaa täälläkin, ei ole ollut eikä tule olemaan. Pussaillut oon teininä muutaman pojan kanssa humalassa, sen pitemmälle en ole tuntenut tarvetta mennä
Seurustelitko näiden pussailun kohteiden kanssa?
En seurustellut. Kaveritkin pussaili poikien kanssa, niin piti sitten itsekin kännissä kokeilla muutaman kerran. Sitten itsekseni ihmettelin, että mikä siinä nyt muka oli niin hienoa... No sitten myöhemmin pussailin tyttöjen kanssa, se sitten tuntuikin jo hienolta :)
Kuinka sulla nyt voisikaan olla..?!
Ei ole miehiä ollut, vaikka kiinnostuksensa ilmaisseita on ympärillä riittänyt (olen aivan heteron näköinen). Ei ole tehnyt koskaan mieli edes pussata miestä.
Ei ole ollut suhteita miesten kanssa. Yhtä nuorena tapailin lyhyesti, mutta vaikka ihmisenä tykkäsin kovastikin tästä nuoresta miehestä, homma alkoi tuntua kovin epäluonnolliselta siinä vaiheessa, kun aloin aistia odotuksia jostakin fyysisestä. Emme siis edenneet edes suuteluvaiheeseen. Sittemmin meistä tuli kyllä hyviä ystäviä. Baarissa tuli kerran teininä pussattua vierasta poikaa, kun se tuntui kuuluvan asiaan (kaverit sellaista harrastelivat). Ei tuntunut oikein miltään.
Aivan umpilesboksi en silti itseäni tahdo luokitella. Jos elämäntilanne olisi toisenlainen ja sattuisin ihmeen kaupalla tapaamaan miespuolisen henkilön, joka yllättäen veisi jalat altani, antaisin suhteelle mahdollisuuden aivan yhtä lailla kuin naisen kanssa. Sitä vain ei ole koskaan tapahtunut.
Mun elämään on mahtunut monia hienoja miestuttavuuksia kavereina ja ystävinä. Joidenkin kanssa on jotain ollut, mutta leikki on loppunut lyhyeen. Olen tuntenut itseni prostituoiduksi, vaikka miehet ovat kohdelleet hyvin. Ei ihminen voi olla muuta kuin on, ilman että se aiheuttaa kärsimystä jollain tasolla.
Kiitos kaikille jo vastanneille ihanista ja selkeistä vastauksista.
Jatkakaahan muutkin keskustelua seurustelusuhde kokemuksistanne miesten kanssa.
Aika monella lesbolla on lapsia.Niin kyllähän se edellyttää suhdetta mieheen?
Liinu hienoa, olet kyllä ihan ajan hermoilla. Lesbothan hankkii lapsen sillein että juo kännin ja lähtee vielä yhdelle läheiseen, hups, herää aamulla jonkun miehen vierestä ja kohta huomaa olevansa paksuna. Siinäpä lesbous ja äitiys. Liinu ole varovainen läheisesi kanssa!
Yläasteikäsenä kaveerasin yhden pojan kanssa ja taidettiin vähän aikaa "olla yhessä". Se oli vaan semmosta leffojen kattelua ja pelailua. Muutaman kerran pussattiin. Samoihin aikoihin olin täysin ihastunut erääseen tyttöön, mutta en kuvitellutkaan, että tytön kanssa seurusteleminen ois mahdollista. Kaikki tytöt tuntu juoksevan poikien perässä, niin piti mullakin sitten olla joku poikakaveri.
Kestikö tuo teidän "seurustelu" pidemmän aikaakin vai tyssäskö heti alkuunsa?
Tunsitko jotain tätä poikaa kohtaan vai oliko kaikki kaverillista?
Sitä kesti pari kuukautta ja sitten se hiljalleen kariutu. Molempia tais alkaa tympimään eikä jaksettu enää pitää yhteyttä.
Ihan mukavaa meillä oli ja on ollut edelleen, jos ollaan jossain törmätty, mutta mitään kaveruutta enempää en oo koskaan tuntenut.
Käsittääkseni seurustelin nuorena n. 5 min pojan kanssa koska poika teki aloitteen. Seksiin asti ei päästy. Sitten poika jättikin mut ja olin helpottunut :D Mikä lie kokeilu, siihen yhteen jäi.
Joo kyllä oon seurustellu jonkin aikaa pojan kaa. Ei kestäny pitkään.
parin miespuolisen kanssa jonkin aikaa, vaikka olinkin ollut parin tytön kanssa, joka tuntui luonnollisemmalta jollakin tapaa.... ajan kanssa havaitsin ettei miespuolinen ole minua varten, vaikka etenimmekin seksiin asti... en tuntenut yhtikäs mitään. Asia varmistui itselleni kun sitten aikuisena seurustelin naisten kanssa ja etenimme myös seksiin... eroa oli kuin päivällä ja yöllä. Miespuolisia kavereita mulla ja vaimollani on paljon naispuolisia enemmän, kavereina miehet on ykkösiä... eivät ole pitkävihaisia, vaan selvittävät asiat kasvokkain, naiset on ystävinä niin monimutkaisia... oikeastaan kolme lapsuudenystävää olen säilyttänyt kavereina, mutta he ovatkin omaa laatuaan, hevos- ja moottoripyörä naisia, jotka eivät turhista kitise... En halua luokitella itseäni täyslesbo -sanalla... en kuitenkaan ihastuisi tai rakastuisi enää mieheen, sellaista ihmettä ei tapahdu vaikka kuinka mies olisi omaa laatuaan... koska yksinkertaisesti en pystyisi makaamaan hänen kanssaan ja eikös seurustelusuhde vaadi seksiä ainakin joskus... kukaan mies ei tyytyisi elämään ja olemaan ilman sitä. Ja ajan kanssa olen huomannut ettei minua kiinnosta miehiset merkit kuten karvoitus, kova rinta, muskelit... vaan naiselliset, pehmeämmät ja pyöreämmät piirteet.... joten se olisi mission imposible....
Tänään kaupungilla katselin ihmisten jalkoja sandaaleissa. Ei tulis mieleenkään mennä miehen kanssa sänkyyn kun niiden jalat on niin isot ja pahkuraiset. Ja karvaiset sääret. O ou! Naiset on ihania kun ne on kaunisjalkaisia ja kävelevät kuin kukkasilla.
Itselläni on pari seurustelusuhdetta takana miesten kanssa nuorempana, yksi pitempi suhde (lähes 2 vuotta)
Hassua tuli käyttämästäsi sanasta "umpilesbo" mieleen ystäväni, sekä heterot että lesbot/homot ovat sanoneet minulle että olen kyllä umpilesbo, vaikka itse en koe olevani lesbo vaan ennemminkin vähintään henkisesti bi-seksuaali tai pan-seksuaali. Fyysisellä puolella tosin taidan kallistua kyllä enempi lesbon puolelle, en ole miesten kanssa fyysisesti sillä lailla ollutkaan vuosiin vaikka joskus se yksi triljoonasta miehestä saattaa näyttää niin söpöltä ja olla viehättävä. Yksi heterokavereistani sanoi, että luulen tykkääväni myös miehistä vaikka todellisuudessa olen täysi lesbo. Kai se on parasta ystävää uskottava vaikka olen kyllä sittemmin päättänyt heittää kaikki luokitukset ja lokerot romukoppaan, mitä väliä! Lokerot ja turhat identiteetin rajoitukset ahdistaa, yksikään ihminen ei ole samanlainen joten miksi pakottaa pieniin lokeroihin