Ei ole olemassa SIJAISLAPSIA

Totta, mutta kyllä sijoitetut lapset monesti ovat jonkin sijaisia/korvikkeita. Esim. lapsettomien syntymättömien lasten sijaisia tms. Paikkaavat siis jotain mistä joku kokee jääneensä paitsi. Ei kai muuten jotkut sijaisperheet (tietenkin elanto on oma lukunsa) pitäisi niin kynsin ja hampain kiinni sijoitetuista lapsista, kirjaisi väärin asioita, antaisi valheellista tietoa sossuun ja vaikeuttaisi sukulaisten yhteydenpitoa, jos kyse olisi vain sijoituksesta. Pelkäävät menettävänsä lapset takaisin bioperheeseen, vaikka se pitäisi olla nimenomaan tavoite!

Omassa työssäni olen välillä kohdannut aikanaan sijoitettuna olleita aikuisina ja murheellisena kuuntelen heidän tarinoitaan. Monen alamäki on alkanut sijoituksen seurauksena. Lapset ikävöivät vanhempiaan eikä sijaisperhe pysty tarjoamaan sitä henkistä sidettä mikä on lapsen ja vanhempien välillä. Ehkä aivan vauvana sijoitettu sopeutuu paremmin, mutta kyllä hekin juuriaan haluavat jossain vaiheessa selvittää ja monella on aina ollut ulkopuolisuuden tunne perheessä. Jos sijoitus on tosiaan lapsen edun mukaista, pitäisi lapsi sijoittaa lähisukulaiselle. Jokaisella lapsella on varmasti kunnollisiakin sukulaisia, jotka mielellään kasvattaisivat lapsen. Nämä harvat tapaukset tuntuvat olevan onnistuneempia kuin vieraille sijoitukset.

Minun kokemukseni ovat päinvastaisia.. Tuttavapiirissäni on paljon aikuisia, jotka ovat eläneet sijoitettuina. He ovat päässeet pois turvattomista päihdekodeista tai kodeista, joissa vanhemmilla ei ole ollut voimia taata heille turvallisia kasvun ja kehityksen edellytyksiä. Heidän lähes kaikkien elämässä ovat olleet myös biologiset vanhemmat, jotka ovat osallistuneet lasten elämään siten kun se heille on ollut mahdollista, eli milloin voimat ovat riittäneet. Vain yhden biovanhemmat katkaisivat välit täysin ja keskittyivät täysin päihteisiin. Nämä jo aikuistuneet sijoitetut lapset ovat kertoneet, miten turvallista oli uudessa kodissa käydä illalla nukkumaan vatsa täynnä ruokaa puhtaisiin lakanoihin iltasuukon saattelemana. Peruasioita, joita ilman valitettavan moni lapsi tänäkin päivänä käy nukkumaan:( Biologiset vanhemmat hyväksyivät huostaanotot, koska omat voimat eivät lasten hoitamiseen riittäneet. Näiden lasten mukaan kyseessä oli todellinen vanhempien rakkaus, joka oli aitoa: lapsen etu oli etusijalla.

Minulla on paljon sellaisia nyt jo aikuisia tuttuja, jotka ovat kasvaneet sijoitettuna. Ja täytyy sanoa, että kokemusten kirjo on suuri. Joukossa on seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut, raiskattu, raskasta henkistä väkivaltaa kokenut mutta myös kiitollisuutta tunteva. Kokemukset siis vaihtelevat sen mukaan, millaiseen paikkaan on päätynyt ja miten kypsiä aikuisia sijaishuoltopaikassa on sattunut olemaan. Näiden kokemusten perusteella toivon, että sijaishuoltoa / lastensuojelua aletaan tutkia systemaattisesti ja tietenkin myös toivon, että valvontaa tehostetaan.

Näinhän se varmasti on, monenlaista sakkia sitä on sijaisperheinäkin:( Olen samaa mieltä, että valvontaa myös sijaisvanhempien koteihin olisi tehostettava.

Jos esim. on itse elänyt sijaisperheessä, todennäköisesti tuntee myös useita muita jotka ovat... Tuntemistani aikuisista sijoitetuista suurin osa on tosi kiitollisia kasvattivanhemmilleen :) Mutta tunnen porukkaa vaan parista paikasta, varmasti on montaa sorttia, kuten vanhempia ylipäätään... Mikä siinä onkin, että ei ole vieläkään mitään pakollista kurssia raskaanaoleville??

Sen takia, koska todellisuudessa huostaanottoja ei pyritäkään vähentämään.

Lähtökohtaisesti uskon ettei kukaan halua luopua omasta lapsestaan tietäenkin ettei pysty turvallista kotia hänelle tarjoamaan, sairauden, kodin sisäisen tai ulkopuolisen uhan vuoksi. On äidin, isän ja sisarten tila millainen vain, he särkyvät kun osa heistä viedään pois.
Samalla särkyy myös hän joka lähtee, ehkä parempaan paikkaan, ehkä ei. Hän saa puhtaan sängyn ja ruokaa, hän saa sukset ja uuden ympäristön. Hän kasvaa ja on särkynyt.
Perhe joka jäi, on kipeä ja hajallaan. Äiti kaipaa, isä kaipaa, sairastuu entisestään ja sisaret, ne pienet hennot ihmisenalut yrittävät luovia näkemänsä tuskan keskellä ja selvitä itse, yrittävät olla syyttämättä itseään - kaikesta.

Pois viety lapsi oppii luovimaan myös, oppii olemaan melkein kaikkea sitä mitä hän on jo olemassa.

Kyllä sosiaalitoimet ovat kehittyneet ja yrittävät varmasti parhaansa, mutta silti úskon että meillä kaikilla aikuisilla on vielä paljon opittavaa ja kehitettävää.

Alkakaamme puhua huostaanotetuista lapsista eli esimerkiksi näin: perheessämme on kolme biologista lasta ja yksi huostaanotettu lapsi. Ei puhuta enää sijaislapsista.

Tai vielä mieluummin sijoitettu kuin huostaanotettu:)

Kannatan!!! Ja suosittelen muillekin vaihtamaan nimitystä pikaisesti - katsokaahan vaikka näiden keskusteluiden kieltä; pääosin puhutaan sijaislapsista, olipa kirjoittajana sijari tai bio. Nyt ihmisarvo näille lapsille; ei sijaislapsi -nimitystä joka halventaa :(

Kannatan!!! Itse sijarina en koskaan sano sijaislapsi!