Mikä on yksinäisyyden syy? Itsellä se on se, että olen aika pirun tylsä mies. Aika ajoin tulee tilaisuuksia mennä mukaan johonkin menoon, mutta se ei kannata.
Parhaimmillaankin voi yrittää vain heittää jotain epätoivoista läppää, johon kukaan ei tartu, vaan ihmiset näkevät vain entistä selvemmin, että tuo on tyhmä looseri, ja kierre vain pahenee.
Pitäisi hankkia elämä, mutta miten se tehdään? Käyn töissä, maksan veroni, harrastan liikuntaa, siinä se. Ei perhettä, ulkomaanmatkoja jne. Mutta tämä ei riitä alkuunkaan. Pitäisi olla jotenkin mielenkiintoinen persoona. Miten se saavutetaan? Sanokaa nyt edes joku. Ja joo, yritetty on, mutta ei onnistu.
Tämäkin oli varmaan niin pirun tylsä kirjoitus, että joku ehti jo nukahtaa. Voi perkele.
Parhaimmillaankin voi yrittää vain heittää jotain epätoivoista läppää, johon kukaan ei tartu, vaan ihmiset näkevät vain entistä selvemmin, että tuo on tyhmä looseri, ja kierre vain pahenee.
Pitäisi hankkia elämä, mutta miten se tehdään? Käyn töissä, maksan veroni, harrastan liikuntaa, siinä se. Ei perhettä, ulkomaanmatkoja jne. Mutta tämä ei riitä alkuunkaan. Pitäisi olla jotenkin mielenkiintoinen persoona. Miten se saavutetaan? Sanokaa nyt edes joku. Ja joo, yritetty on, mutta ei onnistu.
Tämäkin oli varmaan niin pirun tylsä kirjoitus, että joku ehti jo nukahtaa. Voi perkele.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Liian tylsä, en jaksanut lukea.
Taitaa tämän palstan kirjoittajilla vähän itse kullakin olla neuvot vähissä.
keskustelijalla eli minulla on takataskussa skitsodiagnoosi.
Liikunnassa kannattaa valita laji niin että siinä saa seuraa, joku peli esimerkiksi. Pelkkä ravaaminen yksin lenkillä ei ole kovin sosiaalista.
Joo samaa mieltä, aloita sosiaalinen harrastus.....
"Parhaimmillaankin voi yrittää vain heittää jotain epätoivoista läppää, johon kukaan ei tartu, vaan ihmiset näkevät vain entistä selvemmin, että tuo on tyhmä looseri, ja kierre vain pahenee."
Jospa niil on vaan erilainen huumorintaju, ei munkaan läppää kaikki tajuu, ku luulevat, et puhun tosissani. Ne on mun mielestä tylsiä, mut samalla aaltopituudella olevat tajuu. Mulla on aikas musta huumorintaju...
"Pitäisi olla jotenkin mielenkiintoinen persoona. Miten se saavutetaan? Sanokaa nyt edes joku. Ja joo, yritetty on, mutta ei onnistu."
Siis musta tuntuu kans, et oon ihan tylsä ihminen, ku harvemmin mun elämässä tapahtuu mitään hauskaa, yksinäinen ku oon. Sit jos tapahtuukin jotain kivaa ja rupeen siitä selittää jollekin tyypille, josta musta tuntuu jo etukäteen, ettei se varmaankaan pidä mun juttuja mielenkiintoisina, en osaa selittää asiaa luontevaan leppoisaan tyyliini. Toinen on varmaan, et hohhoijaa... Meen siis jotenki lukkoon. Silloin ku mulla on itsevarmempi olo ja oon porukas mis en mieti mitäköhän muut musta ajattelee, saan ihmiset jopa kiinnostumaan höpinöistäni. Lopeta siis ajattelemasta, et oot luuseri ja tylsä!!!
Sit sehän on totta, et ihmiset usein liioittelevat asioita. Näin väritetään tarinasta mielenkiintoisempi. En tarkoita valehtelua, mut ymmärrät kai mitä tarkoitan... En tiiä mitenköhän susta nyt sit sais mielenkiintoisemman. Tuli mieleen, et harrastatko vaik lukemista? Onko joku kirjailija, joka osaa mielestäsi kirjoittaa persoonallisesti ja sujuvasti? Tuli mieleen esim. Juha Vuorisen dekkarit, ootko lukenu?? Jos rupeisit lukemaan jotain hauskaa kirjaa, ammentaisit sieltä ehkä jotain hauskaa elämänasennetta itseesikin. Hitto, en oikein nyt osaa selittää mitä ajan takaa, mut tajuatko yhtään mitä tarkoitan??
Sit kannattaa tehä vaik yksin asioita, mistä vois sit kertoo toiselle ihmiselle. Mene vaik sinne matkalle, käy kattoo stand up koomiikkaa, tee jotain arjesta poikkeavaa.!!! Älä kerro asioita tasaisella ykstoikkosella äänensävyllä vaan rohkeasti sävytä ääntäsi ja puhu innokkaasti siis niin, et äänestä paistaa elämäniloisuus (teeskentele vaikka jos ei siltä tunnu), itsevarmuus (kehitä tuota)etc... Äsh, miten vaikee selittää, mut you know.. Voi olla myös niinkin päin, ettei vastapuolellakaan ole kommunikaatiotaidot ihan hallussa tai sit vaan toisten mielenkiinto kohdistuu muihin asioihin. Naisena en esimerkiksi kiinnostu sellaisesta seurasta missä jauhetaan vaan jostain naisten hömpötyksistä, kuten tekokynsistä, muodista ym. Ne ei kiinnosta minua. Täytyy löytää ne ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, joiden elämänarvot ovat samanlaiset kuin itellä. Näin mä ajattelen omalta kohdaltani...
Olikohan nää mun vinkit nyt ihan perseestä...????? ;DD
>>>Aika ajoin tulee tilaisuuksia mennä mukaan johonkin menoon, mutta se ei kannata.
MInkälaisen kannattuksen tälle haluaisit? Ne muutkin jotka sinne menevät ovat potentiaalisia ystäviä. Epätoivoista läppää ei kannata heittää, vaan pitää yrittää etsiä puheenaihe josta toinen on kiinnostunut. Toisaalta jos näkee että toista ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun seura (syitä voi olla monia) kannattaa etsiä joku toinen.
Minua ei esimerkiksi kiinnosta jääkiekkoilu ollenkaan, mutta moottoripyöräilystä ja matkailusta voisi puhua paljonkin. Tai terveellisistä elämäntavoista.
Kiitos vastauksista varsinkin "yritän jelpata", täytyy yrittää kehittää jotain...
no sulla nyt on noi perussetit kunnossa. on työpaikka ja jopa jotain harrastuksia. monilla ei ole edes näitä, itselläni esim. elämäni on totaalisen tyhjää ja kun masennus vie voimat, en edes jaksa muuttaa sitä.
kuten muut ovat sanoneet, hanki lisää harrastuksia. ei tarvi olla mitään ihmeellistä. käy vaikka säännöllisesti leffassa - silloin on aina puheenaiheita, leffat kiinnostavat useimpia. lue, uutisia lehdistä ja kirjallisuutta. niistä on myös helppo puhua ja kehittävät yleissivistystä.
liikuntalajeista yleensä kehutaan kamppailulajeja. niissä tutustuu helposti toisiin, yleensä niissä (itämaisissa) on mukaan joku filosofinen puoli, kehittää tietty kuntoa ja onhan se hiton miehekästä ja hienoa sanoa naiselle että on se ja se vyö kung fussa!
eipä ne muutkaan ihmiset sen kummempia ole, useimmilla menee suurin osa ajasta töissä, siivotessa, lapsia hoitaessa jne.
Luin viestisi jo eilen, mutta äsken metsässä mustikassa Sinua ja viestisi sisältöä ajatellen sain loistavan idean.
Kun sinulla on tuo talouspuolikin kunnossa, OTA KOIRA! Kyllä saat ystäviä ja jutunjuurta ei tarvitse lenkkipolulla keksiä. Ja mikä parasta, koira on AITO YSTÄVÄ. Mitä huonommista oloista sen otat, sitä enemän saat palvontaa ja rakkautta osaksesi. Eikä ole mitään teeskentelyä.
Onni saattaa kävellä sinua vastaan. Voit kohdata tyttöystävän koiraharrastuksen myötä. Eihän siinä tarvitse muuta, kuin...
"Mitä huonommista oloista sen otat, sitä enemän saat palvontaa ja rakkautta osaksesi. "
Eipä välttämättä. Koira on voinut traumatisoitua. Ongelmakoiran kanssa on monta kertaa hankalampaa kuin ns. normaalikoiran.
Ei koira ajattele niinkun ihminen! Koira kannattaa ottaa ehdottomasti pentuna kennelistä
Mistäs tiedät olevasi muka sellainen? Minusta tuntuu, että sinulla on vain huono itsetunto, josta sinun pitäisi päästä.Jokainen ihminen on persoona ja arvokas sellaisena kuin on. Ehkä olet ollut vain väärässä seurassa, kyllä minäkin tunnen itseni tyhmäksi, jos minut tipautetaan ihan toisinajattelevien seuraan. Rauhoitu hyvä ihminen ja koeta ajatella, että olet sellainen kuin sinut on luotu. Parasta sinussa on se, ettet yritä teeskennellä mitään.Onnea elämääsi!
parasta onkin ettei teeskentele. Seuraavan kerran seurassa voit todeta, että "eipä sinulla paljon menoja ole kun on tylsä elämä, etkä ole mitenkään äärimmäisen "tärkeä" henkilö millään tavalla." Ainakin on plussaa, että sinulla olisi aikaa sitten vaikka tyttöystävälle ja mahdolliselle lapselle :DDD KAto kyllä fiksut ymmärtää yskän.
Itse olen ollu yksinäinen ja kiusattu koko elämäni ajan. Syy lienee rumuuteni.
Lopeta itsesääli! Kukaan ei halua kuunnella "minä kun olen vain tälläinen ja tälläinen"-tarinoita!
Jos joku ei halua olla seurassasi, etsi joku toinen. Älä roiku, vaan lähde mieluummin sillon kun juttu on luistanut edes vähän aikaa. Juhlissa voit jutella monille, huikata vaikka sattumalta moikat ja päivitellä että ompa satanut paljon tänä kesänä.
ulkomaanmatkat..ei tylsä ollenkaan. Mistä tuon keksit että tarvisi olla ulkomaanmatka?
Minä olen myöskärsinyt yksinäisyydestä 30v. ja tiedän miltä se tuntuu.
Sitten eräänä päivänä yksi työkaveri kävi juttelemassa minun kanssani , jolla oli samat harrastukset eli akvaariot, juttelimme pitkään ja sen päivän jälkeen halusi tämä söpö nainen tulla katsomaan minun akvaarioita. Sen jälkeen alkoi tekstiviesti kirjoittelu ja lopulta aloimme serustelemaan. Nyt takana avioliitto kaksi lasta ja yhteiseloa 15v. Ennen tätä kaikkea oli jo uskonut, että olen ikuinen poikamies.
Tuurilla ne laivatkin seilaa (vrt Costa Concordia... No okei, oli huono läppä, mutta kuitenkin) ja ihan hienoa jos on flaksi käynyt. Noin yleisesti ottaen alan kyllä uskoa vanhaan viidakon sanontaan, että kiltti mies ei saa naista, ja jos on oikein kiltti, niin ei saa naista koskaan.
Täytyy yrittää tästä vähän miehistyä.
tuo onnistui, mutta ei enää 2000-luvulla, eikä enää yli 40-vuotiaana. Ihmiset ovat nykyään vainoharhaisia ja pelkäävät kaikkea ja kaikkia.
Miten niin vainoharhaisia? Tänään kuuntelin radiosta suomipopilta, kun Kristiina Komulainen kertoi miten muutamat nuoret 12-14 vuotiaat tytöt kertoivat yksityiskohtaisesti netissä kuinka olivat joutuneet seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Viranomaiset olivat pitäneet asiaa sen verran huolestuttavana, että asiaan pitää jollain tavalla puuttua, mutta selvisikin, että takana oli aikuinen tai useampikin pedofiilimies, jotka houkuttelivat nuoria kertomaan seksuaalisista kokemuksistaan.
Enpä tiedä tuosta vainoharhaisuudesta nyt sanoa, kun hulluja ja kieroja on joka paikassa ja koskaan et voit tietää millainen persoona on vastassa vaikka ensi alkuun luulet ihan ok-tyypiksi.
Nwo siinä lyhyt vastaus.
Tervepäisiä ihmisiä on todella vähän, eivätkä kaikki hörhöilijät lopulta ole ihan vaarattomia.
tervetuloa kerhoon tylsimys :) itselläni on mies ja lapsi, mutta siihen se jääkin, ei ole ketään ns perheen ulkopuolista kaveria. vaikka perhettäni rakastankin, silti kaipaan kaveria. ei sen puolison kanssa voi kaikesta jutella, ei samalla tavalla kuin kaverin. nyt olen 25v, teininä minulla oli paljonkin kavereita, tai no, oli yksi kaveri, monet halusivat olla hänen kavereitaan, ja mikäs siinä sit kun esittää minun kaveria jottta pääsevät sen toisen kaverini luokse ja tutustumaan häneen. ja tämä kaverin esittäminen selvisi sitten paremmin kun muutin pois paikkakunnalta, eipä enää ketään kiinnostanut pitää yhteyttä, minä yritin aikani mutt aoli sen verran yksipuolista että jätin senkin. aina kun käyn kotipaikkakunnallani, ei silloinkaan kukaan ole halunnut tavata. joten se niistä tyypeistä sitten.
olen ehkä nykyään hieman ujokin, jokin vika minussa on silti, ehkä olen tylsä tms. koulutuksessa kun olin, siellä tutustuin muutamiin ihmisiin. kun juttelimme, ja aina kun minä sanoin jotain, niin aina joku alkaa puhumaan päälle. ja tätä tapahtuu nykyään aina, ihan sama kenen kanssa puhun(perheeni poikkeuksena)niin aina joku alkaa puhumaan päälle. ehkä siitä on tullut sellainen etten edes viitsi enää yrittää puhua ryhmässä muille.
itse en edes yritä heittää mitään läppää, minulla ja miehelläni on sen verran "kieroutunut"huumorintaju ettei sitä kukaan kuitenkaan ymmärrä :D
olen itse myös liian kiltti. tiedän että sekin on osasyynä tilanteeseen. jos joku aukoo päätään, en sano siihen mitään. hymyilen vain. jos joku tekee väärin minua kohtaan(nyt en puhu mistään rikollisista jutuista vaan kuten tuo mitä nuo ns kaverit, ollaan kavereita, kun on saaneet haluamansa niin se jää siihen se kaveruus)en kommentoi, annan olla. eräskin kerta, olin kotikunnallani, näin yhden vanhan kaverin, kelpasin hänelle vain laukkuvahdiksi baarissa kun hän oli tanssimassa kavereidensa kanssa, minä vahdin laukkua.
jostain kun saisi itseluottamusta lisää, niin ehkä saisin pidettyä puoleni, sanoisin vastaan jne.
ehkä tässä joskus saa sosiaalisemman elämän, tai sitten ei. näillä se on mentävä mitä on annettu ja ehkä sitä aina joskus viitsii yrittää keskustella, jos joku kuitenkin sattuisi kuunteleen ilman keskeytyksiä.
ehkä se elämä sinullekkin jostain löytyy :)
Hmm...ehkä pitäis perustaa tylsimysten klubi. Pääsyvaatimuksina voisi olla vaikka:
1) Ei parisuhdetta. (Sorry, et siis pääse mukaan, mutta ehkä voisit olla jonkinlainen hang-around-jäsen jos haluaisit).
2) Aina kun menee leffaan, menee yksin.
3) Aina kun menee reeneihin, menee yksin.
4) Jos on bemari tai audi, niin ei mitään toivoa liittyä, jne
Sitten kun kokoonnuttaisiin siellä, niin olisi myös sellainen sääntö, että korkeintaan kahden minuutin välein joku saisi sanoa jotain, mutta ei useammin.
Ja kaikenlainen naureskelu olisi ankarasti kielletty.
Mä olisin kuin kotonani tuollaisessa.
Turha sitten ihmetellä miksi mätänet kämppääsi yksin.
Kävin leffassa 2001 keväällä, enkä käynyt yksin.
Pidin tyttöä kädestä, kyllä oli kivaa, ja ahdistavaa.
Tuommoinen kerho olisi hieno! Minäkin pääsisin jäseneksi. :)
On täälä myös yksinäisiä naisia! :) Ja nuoriakin vielä.. Itse kyllä seuraa löytäisin jos tahtoisin, mutta nykyisin mistään ei löydy miestä joka oikeasti kunnioittaa naista. Kaikenlaista p*skaa on saanut miehiltä kestää ja huonoon suhteeseen en enää ala..
Sama täällä. Olen päättänyt olla yksin kun niin huonoja suhteita on takana että ei kiitti enää. Kaikilla muilla on perheet ketä tunnen joten aika harva tosiaan tekee mitään sinkun kanssa.
Löydä itsesi ja huomaat pian, ettet ole tylsä laisinkaan ja elämä on ihan kivaa.
Ihmiset ovat nykyään pinnallisia ja isoegoisia individualisti pask...öhh siis persoonia. Jotta pääsee joukkoon ja saa kavereita pitää olla joko sokea laumalammas joka on samanlainen pinnallinen ääliö kuin 90% muista ihmisistä tai sitten hyvin voimakas, itsekäs ja röyhkeä persoona joka on johtaja seurassa kuin seurassa ja jolle kukaan ei ikinä lyö luuta kurkkuun. Jos poikkeaa vähääkään massasta muttei ole silti riittävän mielenkiintoinen muiden silmissä eli ns alfayksilö joka magneetin tavoin vetää ihmisiä puoleensa, huomaa kyllä pian olevansa yksinäinen, muiden hyljeksimä ja päälle sylkemä.
Siis kannattaa todellakin unohtaa ihmiset ja keskittyä eläimiin, niistä saa paljon uskollisempia ja sydämmellisempiä ystäviä kuin ihmisistä.
Hakeudu johonkin porukkaan ,jossa tarvitaan ihmistä.Saat siitä tunteen,että sinua tarvitaan.Sinun pitää otta joku auttamistehtävä.Paneudu semmoseen.Ja vielä hyvä neuvo:jos ei sinulla ole iloa itselläsi,niin järjestä sitä toiselle. tsemppiä.
Minkä ikäinen olet? Nimittäin minä olen nainen 30 ja olen ihan helvetin yksinäinen. Vaikka minä käyn harrastuksissa en jotenkin saa luotua ystävyyssuhteita, ainakaan pysyviä..kai. on aikoinaan ollut montakin ystävää mutta nykyään kaikilla on perheet jne.
Pahin tässä on se vielä etten ole töissä tällähetkellä..mutta yritän päästä edes töihin että jotain sisältöä elämässä.
Olen kyllästynyt olemaan se joka soittelee aina ja vastaus on aina sama.ei pääse kun tehdään perheen kanssa sitä ja tätä.
Harrastukset ovat vain "täytettä" tyhjään elämääsi. Luulen että kaipaat parisuhdetta, olkoompa se suhde sitten hyvää ystävyyttä tai suurta rakkautta, miksi ystävyyskin voi kehittyä. Joka tapauksessa tarvitset ihmisen elämääsi, jolle voit soittaa milloin tahansa ja saat kuulla, kiva kun soitit, onko kaikki hyvin.
Sen jälkeen kaikki on elämässäsi helpompaa,harrastuksissakin on jotakin mieltä.
Mistä se ihminen sitten löytyy? Kertoisin jos tietäisin, sillä sitä etsin itsekkin, enkä ole Sinuakaan kohdannut.
Aloittaja, lähde nyt jo ihmeessä sinne matkalle! Matkailu avartaa ja tuo kummasti uutta näkökulmaa elämään. Unohda turistikohteet ja etsi paikkoja jotka kiinnostavat oikeasti luontonsa tai kulttuurinsa vuoksi. Kotosuomi kun sammaloittaa terävämmänkin mielen toisinaan :p
Entäpä jos, vaan olisit oma itsesi? Perusasiat sinulla ovat kunnossa.
Minulle on sanottu päin naamaa, että olen ikävä ihminen. Kieltämättä elän pienissä kuvioissa, eikä minulle tapahdu huikeita juttuja, joista voisin kertoa innostuneille kuulijoille. Vietän lähes kaiken vapaa-aikani yksin. Lapsia ja puolisoa ei ole, joten en voi kerrata ihmisille heidänkään tekemisiään. Ei siis ihmekään, että minut koetaan tylsäksi ihmiseksi, jonka seura saa lähinnä vaivaantumaan. Arvelen, että muillakin yksinäisillä syy-seuraus -kuvio noudattaa tätä samaa itseään ruokkivaa kehää.
Vanhemmiten olen hyväksynyt "tylsyyteni". Olen mitä olen. Ystävät ovat kyllä vähissä, mutta enhän voi pakottaa ketään seuraani, enkä itsekkään voi päättää viihtyväni jonkun kanssa. Jokainen on mitä on. Kunnioitetaan toinen toisiamme - käytöstapoja noudattaen.
OKEI JÄBÄT. Juttu menee nän: Tylsyys on asenne. Asenteet voi muuttaa. Älä muuta ITSEÄSI tai tunteitasi tai sitä sisimpääsi- muuta se saatanan itsesäälinen asenne itseäsi kohtaan. Sanoiko joku sinua tylsäksi, mies? Vai ajattelitko ihan ite? No jos sanoi niin PALJONPAS SE SINUSTA TIESI. Joku syntyy miettiväiseksi ja harkitsevaiseksi, joku mykäksi. Rumallakin äijällä voi olla tosi mukava nainen (tai mies, whatever) mutta paskapäällä on vaan toinen paskapää. Mitä yritän nyt teille sanoa on tämä: ei sussa ole mitään VIKAA. paitsi että olet ollut tähänastisessa elämässäsi ihan väärässä. Ole oma itsesi, ja hei, moni vilkas ja interesting ihminen etsii vastapainoksi hiljaista ja miettiväistä persoonaa. kiva kiva.
Moron, meikäläisellä oli sama ongelma tossa alle kolmenkympin. Sitten vain päätin ruveta liikkumaan yksin eri paikoissa ja matkoilla vaikka vähän väkisinkin. Munattua tuli ittensä moneenkin kertaan (vars. känäpäissään) mutta siihen tottui ja sitten pikkuhiljaa oppi luontevasti puhumaankin (naisille). Nyt olen ollut naimisissa jo kohta 20 vuotta. Varsinaisia kavereita ei nyt silti juuri ole, mutta en oikeastaan niin paljon kaipaakaan. Tutustun ihmisiin eri yhteyksissä suht helposti ja luontevasti ja se riittää työympäristöissä ja muualla hyvinkin.