Lapset lapsenlapsineen käyvät kylässä ja me heillä. Silti tunnen itseni yksinäiseksi. Miksen ole onnellinen ja tyytyväinen? Mikä elämässä on mennyt pieleen? Olen lapsuuden vl ja mukana joukossa vielä. Jospa jaksan uskoa hyvään ja tähän uskoomme vielä, vaikka omien lasteni ja puolisoni tähden jollen muuten...
Jo aikaa sitten taakse jääneet taloudelliset menetykset rikkoivat omat välini suurimpaan osaan omiin ja puolisoni sukulaisiin. Yhdelle taholle aiheutettu pieni taloudellinen menetys riitti suurimmalle osalle sukulaisia siihen, että arvosteltiin, juoruiltiin ja mustamaalailtiin takana sääliä tuntematta, vaikka asia ei heitä koskenutkaan. Ennemmin lyötiin lyötyä kuin ymmärrettiin ja kannustettiin.
Tuntuu, että olen osalle omista sisaruksistani pelkkää ilmaa ja pääosa heistä on lopettaneet yhteydenpidon kokonaan, nyt myös puolisooni. Suurin osa sukulaisistamme on vl:iä. Omat lapsemme eivät tunne nykyään ollenkaan serkkujaan vaikka niitä on paljon. Uskomatonta, että tämän kierteen on voinut sysäistä aikoinaan liikkeelle muutamalle henkilölle aiheuttamani pienet taloudelliset menetykset, menetykset jotka eivät vaikuttaneet juuri mitenkään heidän omaan elämäänsä.
Aitoa lähimmäisen rakkautta, onko sitä maailmassa? ainakaan omassa "maailmassani" sitä on vaikea löytää muualta kuin aivan lähimmästä lähipiiristä. Ilman rakasta puolisoani ja vielä kotona asuvia lapsiani tuskin jaksaisin uskoa enää lapsuudenuskoni tavalla. Pitkäikaista rakasta puolisoanikin on haukuttu lasten kasvattamiseen ja minuun suhtautumiseen liittyen. Vihastuttaa ja väsyttää tämä epäoikeudenmukaisuus, mutta ehkä tämä on minulle ja puolisollen kannettavaksi annettu risti joka vain on kannettava... :-(
Pitäisi osata iloita siitä mitä on eikä murehtia sitä mitä on menettänyt. Pitäisi.
Jo aikaa sitten taakse jääneet taloudelliset menetykset rikkoivat omat välini suurimpaan osaan omiin ja puolisoni sukulaisiin. Yhdelle taholle aiheutettu pieni taloudellinen menetys riitti suurimmalle osalle sukulaisia siihen, että arvosteltiin, juoruiltiin ja mustamaalailtiin takana sääliä tuntematta, vaikka asia ei heitä koskenutkaan. Ennemmin lyötiin lyötyä kuin ymmärrettiin ja kannustettiin.
Tuntuu, että olen osalle omista sisaruksistani pelkkää ilmaa ja pääosa heistä on lopettaneet yhteydenpidon kokonaan, nyt myös puolisooni. Suurin osa sukulaisistamme on vl:iä. Omat lapsemme eivät tunne nykyään ollenkaan serkkujaan vaikka niitä on paljon. Uskomatonta, että tämän kierteen on voinut sysäistä aikoinaan liikkeelle muutamalle henkilölle aiheuttamani pienet taloudelliset menetykset, menetykset jotka eivät vaikuttaneet juuri mitenkään heidän omaan elämäänsä.
Aitoa lähimmäisen rakkautta, onko sitä maailmassa? ainakaan omassa "maailmassani" sitä on vaikea löytää muualta kuin aivan lähimmästä lähipiiristä. Ilman rakasta puolisoani ja vielä kotona asuvia lapsiani tuskin jaksaisin uskoa enää lapsuudenuskoni tavalla. Pitkäikaista rakasta puolisoanikin on haukuttu lasten kasvattamiseen ja minuun suhtautumiseen liittyen. Vihastuttaa ja väsyttää tämä epäoikeudenmukaisuus, mutta ehkä tämä on minulle ja puolisollen kannettavaksi annettu risti joka vain on kannettava... :-(
Pitäisi osata iloita siitä mitä on eikä murehtia sitä mitä on menettänyt. Pitäisi.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Älä huoli. Olet ajatteleva ihminen. Elämäsi on hyvää, kun vain haluat niin. Nauti niistä asioista joita sinulla on. Pidä läheiset välit lapsenlapsiisi. Ota syliin, kuuntele, ole läsnä. Katkaise kierre!
Samanlaisia tuntemuksia on monilla muillakin. Yksi syy on se, että vl-elämä vetää ihmiset niin tiukalle ettei siinä ehdi olla lähimmäisenrakas. Meilläkin on laajat vl-suvut, mutta silti oikein kitketästi naurattaa aina kun joku sanoo nykyajan muotisanan "turvaverkko", Lapsilla on valtava määrä sukulaisia mutta koskaan ei ole saatu mitään lastenhoitoapua. Syykin on selvä: kun muillakin on kaikilla isot perheet niin jokainen on sitten helvettinsä kanssa yksin. Vahvimmat pärjäävät.
Kiitos sinulle myötätunnin sanoista!
"...Meilläkin on laajat vl-suvut, mutta silti oikein kitketästi naurattaa aina kun joku sanoo nykyajan muotisanan "turvaverkko"..."
Niin. Ei ole näkynyt meilläkään tukijoita vaikka iso perhe on ollut ja raskaita aikoja koettu niin henkisesti kuin fyysisestikin. Yksin on taisteltu ja nipinnapin rimaa hipoen selvitty. Sukulaiset nyt viimeksi on olleet apua tarjoamassa, lyömässä ennemminkin.
Tiukimmassa tilanteessa saimme ratkaisevaa apua ja tukea sosiaalitoimiston perhetyöntekijöiltä, jotka hekin muuten ihmettelivät sukulaisten tunteettomuutta kohtaamme. Selvittiin kuitenkin, vaikka läheltä piti. Toisin kävi kahdellekin tuttavaperheelle, joissa molemmissa vanhemmat erosi ja lapset jäi tyhjän päälle. Toisen perheen äiti koki psyykkisen loppuunpalamisen niin, että lapsetkin piti ottaa huostaan...
"Vahvimmat pärjäävät". Niin, olin aina luullut itseäni erittäin vahvaksi luonteeltani, mutta oli siinä ja siinä että rima ylittyi tuossa vaiheessa ja selvittiin "kunnialla" pahimman yli :-(
Minka ihmeen takia aineellinen hyvä on hyvää. entä helvinsä kantaminen
Vääräuskoista sukulaista lähestytään kuolemanjälkeen, kyllä sitä ennenkin tuputtamalla oikeaa uskoa, joka tapauksessa aletaan tappelemaan siitä mitä syntiseltä jää maallistamammonaa.
Aloittajalle, oletko yrittänyt maksaa velkaa takaisin myöhemmin?
Fiksu kysymys!
Kyllä olen, muttei se ole muuttanut mitään.
Tottakai velat täytyy hoitaa,ei se niin ole että joka pärjää velkoja en maksa.Olet katkeroittanut ihmiset hoitamattomilla veloillasi,toimi nyt toisin.Ei se niin mene että vastuuta ei kanneta veloista.Eri asia jos lahjoitit rahasi mutta sitä en usko koskapa olet katkeralla mielellä tuosta.Hoida velkasi ja pyydä välinpitämättömyyttäsi anteeksi niin eiköhän suvun välit tule kuntoon.Itse en lainaile täytyy olla varmat vakuudet ja tuntea ihminen,ja jos lainaan en voi ajatella että olen jollekin velkaa ja hän vuokseni kärsii.Selkärankaa asioissa!!!!!!!!!!!!!
"...Hoida velkasi ja pyydä välinpitämättömyyttäsi anteeksi niin eiköhän suvun välit tule kuntoon..."
Vai välinpitämättömyyttä anteeksi, kun velan takaisin maksua lainatalosta muutettiin vuokralle asumaan juuri sen takia, ettei heille tulisi maksuja. Epävarmassa asuntotilanteessa (kun vuokra-asuntoa ei meinannut aikoinaan löytyä) kehottivat he menemään vaikka "venneen alle" asumaan.
Oletko muuten vl? Asenteesi tuntui niin tutulta... Toisinaan tuntuu että vl-uskossa raha-asiat ja mammonan kerääminen on paljon tärkeämpää kuin läheisistä välittäminen ja aidosti rakastaminen ja vaikeuksissa tukeminen. Raha-epäjumalan alttarille ollaan valmiita uhraamaan muutamalla eurolla syvätkin sukulaisuussuhteet :-(
Tyypillinen hyväosaisen vl:n suhtautuminen, vl:n jota itseään ei ole elämä kaltoin kohdellut.
Sinulle vaisu tuuli,maksa velkasi ei kukaan ole velvollinen lahjoittamaan ellei itse halua,Onhan sanontakin että ei tarvitse toisen p........ä tuleen istua.ei ihme jos sukulaisesi vihoittelevatkin.Hoida velkasi.
"...ei ihme jos sukulaisesi vihoittelevatkin.Hoida velkasi..."
Vai ei ole ihme. Oletat asioita yksioikoisesti ja yksipuolisesti taustoja tuntematta. Tuo asenne, niin tuttua "piireissä".
mrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr -itsellesi. Toivottavasti sait nyt hyvän mielen itselles?
Sukulaiset on moneen kertaan aiheuttaneet omasta mielestään ehkä "pientä" taloudellista vahinkoa. Ehkä pientä heidän mittakaavassaan, toisille kovaa kärsimystä ja huolta, rahapulaa ja pahoja puheita ja niiden ikäviä seurauksia, maineen menetystä, sosiaalista syrjintää, lasten kiusaamista, häpeää, masennusta, aika isoja ongelmia mitä eivät voi kuvitellakaan ja joiden korjaamiseen on mennyt vuosia ja jotkut seuraukset eivät korjaannu koskaan.
Luottamus sukulaisiin on mennyt, kiinnostus myös, ei heitäkään ole kiinnostanut aikanaan, mitä muille kuuluu, aiheuttaneet vain huonoa. Ihmissuhteita on palasteltu teoilla aikanaan riittävästi, asioita ei koskaan ole hoidettu asiallisesti, vaan kaikki on kuitattu sillä, että eihän nyt uskovaiset..
Ja vaikka kyse ei olisi ihmissuhteistakaan, ei monen inhimillisesti tarvitse enää ottaa vaikeista läpikäydyistä asioista muistuttavaa elämäänsä millään tavoin ja siitä vielä pitäisi välittääkin. Ihmissuhteet eivät kestä kun teoilla koko ajan sitä on palasteltu. Miksi vuosien jälkeen sukulaisten pitäisi yhtäkkiä ollakin kiinnostuneita heistä, jotka ovat aiheuttaneet inhimillisesti katsoen isoja vaikeuksia? Aika paljon pyydetty, että kenenkään pitäisi uhrata sitten aikaansa ja huolenpitoaan, kun sitä ei toiseltakaan puolelta koskaan ole tullut ja siihen ei koe enää mitään tarvetta eikä halua. Pikemminkin jotkut sukulaissuhteet ovat traumoja ja ahdistusta tuottava asia. Sukulaisuus ei ole mikään tae sille, että ihmisten välit on yhtään mitään. Anteeksi voi antaa, mutta itseään moni kunnioittaa sen verran, ettei nuole sitä kättä, joka lyö kerta toisensa jälkeen. Voi olla helpotus se, että luopuu pitämästä yllä kulisseja sukulaisuussuhteissa. Sukulaisuus voi merkitä enemmän taakkaa kuin hyvää asiaa.
Luultavasti velanmaksukaan ja asian korjaus ei saa sukulaisia enää kiinnostumaan käytännössä aikojen päästä. Kyllä ne ihmissuhteiden siemenet on kylvetty aikanaan ja asioita "hoidettu" aikanaan sillä tavoin, että jälkiä ja traumoja niistä monille jää. Aika vaikea on sellaisen ymmärtää joka puhuu "pienistä" taloudellisista ongelmista, mikä ongelmakompleksi niiden kanssa elävillä voi olla. Niiden aikanaan huolehtimatta jääneiden asioiden seurausten kanssa aloittaja elää nyt. Joku on elänyt hänen jälkiensä kanssa aikanaan tarpeeksi.
"...Aika vaikea on sellaisen ymmärtää joka puhuu "pienistä" taloudellisista ongelmista, mikä ongelmakompleksi niiden kanssa elävillä voi olla. Niiden aikanaan huolehtimatta jääneiden asioiden seurausten kanssa aloittaja elää nyt. Joku on elänyt hänen jälkiensä kanssa aikanaan tarpeeksi..."
Oletko sitä mieltä, ettei ole oikeasti kyse pikkuveloista jos niiden maksaminen ei vaikuta mihinkään muuhun hankkimiseen ja ostamiseen -eikä sen hoitamiseksi tarvitse hakea pankista lainaa, esimerkiksi.
Entä luitko ylempää, miten hoidin asiat jotta isoja velkoja ei tullut? Ei voi syyttää välinpitämättömyydestä, vaan tilanne oli aivan päinvastainen. Kaikki mahdollinen tehtiin ja käännettiin juuri siksi ettei velkoja jäisi ollenkaan maksuun -ja melkein loppuun asti siinä onnistuttiinkin. Jälkeenpäin ajateltuna siinä ei ollut mitään mieltä, kun pieni osa jäi juuri silloin maksamatta sille ei löytynyt minkäänlaista ymmärrystä.
Huomioithan sen, että pääosaan sukulaisia asia ei kohdistunu ollenkaan, silti sieltä sama kohtelu!
Ikävä juttu. Vaikka suoranaiset taloudelliset isommat tai pienemmät vaikeudet eivät kohdistuisi moniin sukulaisiin, ne konkreettiset sosiaaliset, yhteisölliset ja psykologiset seuraukset, huhut, pahat puheet, syrjintä ja mustamaalaus ja kaikki niistä poikineet muut ikävät jutut koskettavat aina paljon laajempaa ympäristöä pitkällä ajanjaksolla kuin se, jonka massista ne ns. pikkurahat on pois. Eli vaikka osa sukulaisistasi ei olisi sinänsä kokenut sinun puoleltasi vaikeuksia, niitä voi tulla sitten ympäristöstä moninkertaisesti muille lapsia myöten vuosiksikin. Ikäviä asioita ja sotkuja, joita ei noin vain saakaan pois päiväjärjestyksestä, jotka eivät ole vain sitä, että pieni rahallinen menetys joillekin.
Maksa myös ne kaikesta päättäen jäljellä olevat "pikkuvelat" takaisin.
Et tunnu näkevän lainkaan syytä itsessäsi.
Oliko tiukka tilanne kenties seurausta holtittomasta rahankäytöstäsi? Miten olet itse kohdellut sukulaisiasi? Oletko hyväksikäyttäjä, joka elää toisten varoilla, koska näillä on siihen varaa?
Riidoissa on aina kaksi puolta.
Kuten joku tuolla yllä jo mainitsikin, sukulaisuus ei ole aina tae ystävyydelle, vaikka mitään sen erikoisempaa riitaa ei olisi ollutkaan. Yksi hyvä ystävä vastaa koko laumaa ikäviä sukulaisia.
On se surullista että asiat menevät noin piippuun.Ei ne kyllä täällä valittamalla ja sukulaisia haukkumalla yhtään tule paremmaksi.Tee se vielä mitä sulla on tehtävissa ja jos asit ei tule kuntoon puhalla se pos päiväjärjestyksestä.Olen nähnyt mitä suvussa omaisuusriidat tekee,ei enää veljeäkään tunneta vaan viha kestää varmasti kuolemaan asti.Mitä jokainen meistä saa mukaansa kerran,ei mitään.Olen omassa suvusani nämä riidat läheltä nähnyt,sukuni ei ole VL vaan suurin osa aivan tavallisia tallaajia kastettu,rippikoulun ja rokotuksen saaneita.
(Tuom95.)Jeesus sanoi, ”Jos sinulla on rahaa, älä lainaa korkoa vastaan. Ennemmin anna jollekin jolta et odota saavasi sitä takaisin.”
Aiheutit joillekin ihmisille "pienen taloudellisen menetyksen" ja ihmettelet sitä, että he haluaisivat sinun korvaavan sen heille.
Kannattaisikohan nyt katsoa peiliin?
Katsopa peiliin kuten edellä oleva kirjoittaja sanoi.Mikä mielestäsi se pieni taloudellinen menetyson? Se voi jollekin olla suuri joka pienellä rahalla kituuttaa.Tuollainen valitus että ihmiset vaatii omiaan takaisin,ei tee sinusta marttyyria vaan päinvastoin paljastaa luonteestasi häikäilemättömyyttä ja toisten hyväksikäyttöä taloudellisesti.korvaa korkojen kanssa sukulaisillesi mitä sait aikaseksi väärällä rahasi käytöllä.
Laitapa numerot mistä summasta on kyse,osaamme ulkopuolisetkin sanoa onko riidan aihetta siinä?????????
Raha se on useille se tärkein asia.
Luulevat elävänsä ikuisesti.
Kärpäsestä härkänen
Jostain vanhasta asiasta näyttää tulleen elämää suurempi juttu. Sama ilmiö esiintyy myös perinnönjaoissa, joissa jostain homeisesta kaappikellosta saattaa tulla maailman tärkein asia.
Tästä opitaan myös, että ei koskaan pidä lainata sukulaisille, eikä mennä takuuseen. Eivät he kuitenkaan maksa lainaa takaisin. Langenneet takuut ovat rikkoneet monta perhettä. Johan Raamattukin varoittaa takuuseen menosta. Jos haluaa auttaa jotain sukulaistaan, niin pitää antaa selvää rahaa ilman mitään ehtoja.
Sananlaskuissa sanotaan: "Joka takaa, se maksaa." Se olisi hyvä muistaa ja toimia sen mukaan - lähtee takaajaksi vain siitä summasta, jonka voi myös hoitaa! Eikä sitten katkeroidu kenellekään, jos joutuu maksamaan.
Olisi muuten kiva, jos meidän valtionhallinnossakin olisivat vähän tietoisempia Raamatun opetuksista - joka takaa, se maksaa! Ei tulisi pettymyksiä niin kovasti...
joillekin asiat ovat "vanhoja ja pieniä". Kun itse joutuu elämään toisen aiheuttaman suoran tai epäsuoran hankaluuden keskellä vuosia ahdingossa, ei jälkeenpäin sitä ihan noin kuitata niin, että vanha pikkujuttu, vaan se vaikea elämäntilanne nättää jäljet ja arvet. Kerrankos ne taloudelliset ongelmat on ajaneet muuhunkin ahdinkoon. Siinä menee äkkiä elämisen arvoinen elämä, ihmissuhteet, terveys, maine jonka jälkeen on aika vaikea enää selviytyä ihmisten kanssa tavallisissa asioissa ja tilalle tulee monta muuta isoa hankaluutta, häpeää, masennusta ja vaikeutta puhumattakaan siitä, miten vaikeaa on elää taloudellisesti vaikeassa tilanteessa monelle, mitä aiheuttaja ei osaa kuvitellakaan, jota ei rahallakaan korvata, eikä terapialla paikata. Eikä kyse ole aloittajan mielestä isosta tai pienestä summasta, vaan siitä, mitä hankaluuksia se aiheuttaa pitkäksi aikaa muille heidän mittakaavassaan. Mutta joillekin ne ovat "vanhoja pikkujuttuja".
Sinulle vaisu tuuli. Osuipas osuvasti aivan kuin olisin itse kaiken kirjoittanut. Sillä erolla että en omista vielä lapsenlapsia vaikkakin se voisi olla mahdollista. Kaikki tuo on niin tuttua, oman uskon ristiriitaisuudet lähteäkkö kävelemään kun ei kukaan minusta perheestäni välitä. Mutta mukana olen aivan lasteni vuoksi vielä. On karmeat riidat olleet suvun kanssa ja nimen omaan taloudellisia asioita.
ja vaikkakin omaan 9 lasta ja miehen tunnen olevani aina yksin. Olen katkeroitunut kaikkeen ja ennenkaikkea siihen että olemme saaneet kärsiä väärin.
Rutkasti saamme tehdä töitä että maksamme samoin velkamme 90 luvun laman vuoksi ja joka ei ole meidän itsemme tekemää. Aitoa lähimmäise rakkautta? mistä sitä saa? kun meille syntyi vammainen lapsi, saimme kuulla että mitenköhän niiden nyt käy? Lähes päivittäin mietin että miksi meillä on niin iso risti kannettavana ja itsellä hirveä näyttämisen huuma että meitä ei lannisteta. Mutta juuri ns. uskonystävät ovat meillä kaikkein suurinpia selkäänpuukottajia, enkä ole siihen löytänyt vastausta, miksi on näin? haluaisin jutella sinun kanssa muutenkin sillä et usko miten helpotti kun sain huomata että voiko olla totta että joku kirjoittaa minun tarinaani täällä?Olimme juuri alajärven kesäseuroissa ja ihmettelin siellä kun koko aikana uhunut kenenkään kuin lasteni kanssa sillä minulla ei ole yhtäkään ystävää! oli paljonkin ennen vammaisen lapseni syntymää , mutta en tiedä mikä ne vei. Voimia teille ja etenkin sinulle teit rohkean vedon tulla esille, et ole enään yksin!
Täällä yksi nuori vl-äiti, jolle sekä Vaisun Tuulen että Rillurein tekstit osuivat. Minullakin ovat välit katkenneet suurimpaan osaan sukulaisista, vaikkakin eri syistä kuin teillä. En edes itse tiedä tarkalleen, miksi sisarukseni eivät halua olla minuun ja perheeseeni yhteydessä, mutta luulen että syyt liittynevät perheeni pieneen kokoon yms...
Kipuilen ja mietin, jäädäkö vai lähteä.
Haluaisin lähteä, minulla ei ole tässä liikkeessä mitään, eikä ketään muuta kuin usko Jeesukseen.
Huomasin Rillurei saman kuin sinä vieraillessani Raunalla viime viikonloppuna. Minua tervehti tasan yksi ihminen. Ja kaiken lisäksi Ranualla tuli Hännisen puheesta sellainen tunne, että en kyllä enää ikinä vie lapsiani kuuntelemaan moista puppua.
Kiitos kirjoituksestasi rillurei!
Samoin meidän vaikeudet on 90- alun laman seurauksia ja ei itse aiheutettuja jollain leväperäisellä rellutuksella, niinkuin tässä ketjussa jotkut "tietäjät" ovat omin päinsä päätelleet.
Suuri osa täällä kirjoittavista "maksa velkasi" -kehoittajista eivät ole nähneet tuon laman aikaisia taloudellisia kärsimyksiä ja mahdottomia elämäntilanteita. Tuhansia ja taas tuhansia yrityksiä meni nurin tosta noin vaan ja asiat kosketti satoja tuhansia yksittäisiä ihmisiä!
"...mukana olen aivan lasteni vuoksi vielä. On karmeat riidat olleet suvun kanssa ja nimen omaan taloudellisia asioita..."
Tarkalleen samoin meilläkin. Olen itsekin ollut jo vuosikausia todella pettynyt entisten niin hyvien uskonystävien nykyiseen kaikkoamiseen ja suvun nostamiin juoruperäisiin syytöksiin. Vihastuttaa ja katkeroituttaa kun vl-suvussa riitttää yksi tai kaksi johtohahmoa saamaan koko suvun karttamaan ja jopa osittain vihaamaan meitä. Miten puolustat perättömiä juoruja ja mustamaalaamisia, kun sinut on näiden johtohahmojen toimesta lyöty niin perusteellisesti lokaan, ettei sinu haluta edes kuunnella? Aivan sama oletko liikkeelä oikealla asialla vai et. Se on masentavaa ja käy myös itsetunnon päälle. Ainoa keino selvitä on kovettaa itsensä ja taistella entistä kovemmin oman perheen ja elämän puolesta, jos ei muuten niin näyttämisen halusta että "ette kyllä saa minua nitistettyä"!
"...Mutta juuri ns. uskonystävät ovat meillä kaikkein suurinpia selkäänpuukottajia, enkä ole siihen löytänyt vastausta, miksi on näin?...
Itken. Samaa olen kysynyt sata kertaa itsekin viimeisen 10 vuoden ajan -silti vielä roikun mukana. Lasteni ja puolisoni tähden. Pelkästään. Tunnen olevani sen heille kaikkien vaikeuksien jälkeen velkaa, etten halua aiheuttaa enää lisää mielipahaa heille -suku kun sitä on jo roppakaupalla heidän niskaansa tähteni kaatanut :-(
"...Olimme juuri alajärven kesäseuroissa ja ihmettelin siellä kun koko aikana uhunut kenenkään kuin lasteni kanssa sillä minulla ei ole yhtäkään ystävää!...
Me Olimme Ranualla. Menimme lauantaina aamusta. Lähdimme pois iltapäivällä, kun sukulaispariskunta pilasi seuratunnelmamme. Tuli ja alkoi purkamaan niitä kaukaisia meidän ja suvun välisiä ristiriitoja, jotka liittyivät siihen, kun en ole antanut heidän puuttua omien lastemme kasvatusasioihin. Jatkuvaa kyttäämistä, riitelyä ja toisten asioissa elämistä. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Yksin Taivaan Isa sen tietää, väsynyt ja loppuun palanut alan tähän kuitenkin olemaan, se on pakko myöntää...
Sitä olen myös miettinyt, mikä tarkoitus tällä kaikella on? Milloin saan niin paljon rohkeutta että tulen julkisuuteen aidon oikeasti, tiedän että jos sen teen järkytän vl-tuttaviemme ja sukulaistemme mielen perusteita todella rajusti. Niin paljon olisi kerrottavaa...
"...Voimia teille ja etenkin sinulle teit rohkean vedon tulla esille, et ole enään yksin!..."
Kiitos vielä kerran ja voimia myös sinne teille. Taistellaan ja huolehditaan me kuitenkin omista asenteistamme omia jälkeläisiämme puolisoineen ja lapsenlapsineen kohtaan niin, että he tuntevat saavansa kohdalleen oikeaa lähimmäisen rakkautta! Ei anneta omien katkerien kokemustemme näkyä oman kodimme ilmapiirissä. Olen yrittänyt kovasti siinä ja rukoillut taivaalliselta isältä näihin asioihin voimia ja ymmärrystä.
Näille vihoviimeisille sukulaisille on ollut kaikkein pahinta nähdä se, että meillä on mennyt sitten kuitenkin hyvin omien lastemme ja lastenlastemme kanssa- kaikesta heidän muunlaisista toiveistaan huolimatta. Eivät saaneet aikuisia jo perheenkin perustaneita lapsiamme kääntymään meitä, omia vanhempiaan, kohtaan, vaikka yhdessä välissä sekin yritys oli kova....
Vammaisen lapsen saaminen on kova juttu jo itsessään ilman noita suvun riitojakin. Olen varmaan jo vähän "paatunut", mutta mielestäni ns. "ulkokullaisuus" nyky vl:issä on lisääntynyt viime aikoina.
Puhutaan ja vakuutetaan kaikenlaista auttamistouhuja ja tuen antamisia, mutta käytäntö on aivan muuta. Pääasia että omat ulkoiset puitteet on esittelykelpoiset (auto, koti jne.), muulla ei niin väliä.
Voimia teille elämäänne!
yksi näkökulma voi olla sekin, että olette aikanaan aiheuttaneet toisille taloudellisia ja muita taakkoja ja huolia, jättäneet edelleen velkoja maksamatta, minkä itsekin totesit ja silti näyttää siltä, että teillä menee lujaa ja porskutatte menemään.
Voi olla sukulaisista oikeasti inhottava ja epäoikeudenmukaista nähdä, että teillä menee hyvin. Heidän näkökulmastaan aiheutatte heille huolta, ja asiat ovat yhä vieläkin maksamatta tai selvittämättä! ja sitten teillä näyttää menevän tosi hyvin. Ei se ainakaan mitään kovin ystävällismielisiä tunteita herätä.
Minunkin on vaikea suhtautua ihmisiin, jotka porskuttavat menemään ja silti asiat ovat hoitamatta, ja he teeskentelevät kuin asiat olisivat vanhoja ja ne pitäisi jo olla unohdettu jo aikaa sitten, vaikka niiden varjot voi ulottua koko loppuelämäksi.
Kun sukulaisesi joskus ovat itse joutunut kovettamaan itsensä ja taistelemaan tarpeeksi kauan oman elämänsä ja lastensa puolesta siksi, että sukulaiset ovat aiheuttaneet vaikeuksia, on turha myöhemmin tulla hakemaan ystävyyttä. On turhaa teeskennellä, etteivät asiat ole haitanneet, etteivät ne ole jättäneet ihmisiin syviä jälkiä ja muuttaneet heidän elämäänsä.
En minäkään halua kohdata niitä sukulaisia millään tasolla, joiden vuoksi puoli elämää olen saanut kuulla olevani siitä tai tästä suvusta, joiden vuoksi jopa kadulla tuntemattomat ihmiset ovat hyökänneet kimppuun, että oletko sinäkin velkaa jollekin ja tivaamaan tuloja ja velkoja ja maksuja, vaikkei henkilökohtaisesti niitä ollut, joiden vuoksi on ollut vaikea löytää työpaikkaa tai saada luotettavan mainetta tai ystäviä tai tavallista palvelua jossain liikkeissä, ja joiden vuoksi on mennyt itsellä melkein usko monta kertaa ja olla kertakaikkiaan loppuelämänsä tietyllä alueella leima otsassa. Tai hävettää esitellä itsensä, kun muistetaan vuosikymmenien päästä, että niin oletko sinä SITÄ sukua, teillähän oli se taloussotku silloin.. Ei ole mitään mielenkiintoa niitä sukulaisia kohtaan, jotka muistuttavat vain karmealla ja ikävällä tavalla kaikesta inhottavasta. Sellaisen haluaa sulkea pois elämästään kokonaan.
Jos aloittajan kohdalla kyse on vain yhdestä perheestä, joidenkin kohdalla kyse on koko suvuista tai sukupolvista.
Nimimerkille "ikävä kuullu":
"...Voi olla sukulaisista oikeasti inhottava ja epäoikeudenmukaista nähdä, että teillä menee hyvin. Heidän näkökulmastaan aiheutatte heille huolta, ja asiat ovat yhä vieläkin maksamatta tai selvittämättä! ja sitten teillä näyttää menevän tosi hyvin. Ei se ainakaan mitään kovin ystävällismielisiä tunteita herätä..."
Aika perusteellisesti meni kommenttisi metsään. Hyvin menemisellä tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että perheellämme menee sisäisesti hyvin, en puhunut mistään taloudellisista arvoista. Kuulut ilmiselvästi siihen joukkoon, joka kuvittelee että kaikilla on yhtä tärkeätä kuin itsellä se, että menee taloudellisesti (ulkoisesti) hyvin. Muulla ei niin väliä, vaikka polkis heikompiosaisia "suohon", kunhan itse saa patsastella ja näytellä ulkoisesti hyvin menestyvää mallikansalaista!
Rajusta, ahdistavasta ja pitkäaikaisesta suvun painostuksesta huolimatta omat kotona olevat lapset ja myös jo perheen perustaneet lapsemme pitävät edelleen yhtä kanssamme ja rakastamme toisiamme. Niin aikuisiin kuin jopa kotona asuviin alaikäisiin lapsiimme on yritetty vaikuttaa jotta he kääntyisivät omia vanhempiaan vastaan. Eivät ole onnistuneet, niin kuin aiemmin jo totesin. Ja puolisoina rakastamme edelleen toisiamme, usean kymmenen avioliiittovuoden jälkeenkin. Tunutuu siltä, että mitä enemmän päällemme on lokaa kaadettu, sitä läheisemmäksi olemme toisemme tunteneet.
Samassa suvussa on tapahtunut paljon murheellista ja ikävää, ei meidän toimesta kuitenkaan. Mm. yksi perhe muutti paikkakunnalta pois kovan ja jatkuvan vahtimisen ja painostuksen takia. Ei auttanut, asioihin puuttuminen ja veivaaminen jatkui vieraalle paikkakunnallekin ja nämä häiriköt onnistuivat lopulta tavoitteessaan. Perhe hajosi lopulta, toinen puolisoista kielsi uskon ja lopuksi erosi miehestään. Niin ja mistä kaikki sai alkunsa? Eipä ole vaikea arvata. Taloudellisista vaikeuksista. Ensin muka tuettiin malliksi ja sen jälkeen alkoi armoton jokapäiväinen asioissa vahtiminen ja eläminen. Lasten kasvatusasiatkin tuntuivat kuuluvan enemmän suvulle kuin tälle pariskunnalle. Että tällaista lähimmäisen rakkautta.
Miksi täällä purat tuollaisia?
olisko se tämä viimenen paikka jota ei ole vielä suljettu YSTÄVIEN taholta!
Oikein teit, vaisu tuuuli, kun kirjoitit. Nuo sinua arvostelevat kirjoittajat eivät ole lukeneet tai eivät halua ymmärtää lukemaansa, kun kerroit, että asiat ja velat on hoidettu.
Niin, oma läheinen perhe on suuri ilo ja voimavara. Antakoon se sinulle runsaasti iloa.
Näyttämisenhalu on ehkä turhaa, mitä niille näyttämään, sekin kuluttaa voimia. Jumalan edessä hyvällä omallatunnolla eläen riittää. Voimia sinulle! Toivon ja rukoilen sinulle myös oikeaa ystävää.
Kiitos "laitimmainen1" kirjoituksestasi, kiitos!
"...Niin, oma läheinen perhe on suuri ilo ja voimavara. Antakoon se sinulle runsaasti iloa..."
Niin, ilman oman perheen täyttä tukea ja toistemme rakkautta en varmasti olisi jaksanut. Se tuo iloa ja kannustaa jatkamaan hyvällä omallatunnolla elämistä. Usko on heikko ja horjuva, sukuun kuuluvien uskonveljien ja -sisarten puolelta rankkoina kokemieni vääryyksien heikentämä, mutta puoliso ja oma perhe on kuitenkin vielä se valtava voimavara, johon on saanut tukeutua ja josta voimia on saanut ammentaa...