Mää oon miettiny että onkohan mulla pientä taipumusta narsismiin vai oonko mää vaan yksinkertasesti hiukka tempperamenttisempi persoona. Ku esimerkiksi saatan usiastikki käskyttää muita perheenjäseniä tiuskasemalla vaikken mää kuitenkaa tarkota olla ilikiä tai vihasen kuulone. Ja sitte mää monesti tuun katteeliseksi esimerkiksi mun ystävistä. Otetaanpa esimerkiksi semmonen että kun olin yhtenä iltana mun kaverin kans ulukona ja sielä oli tämä mun kaverin tuttu, ja ilta meni siinä että nämä kaks jutustelivat tauotta ja minä istuin vieresä hiljaa ja tuntu niiku ois voinu lähtä siitä käppäseen eikä sitä oltais huomattu. Eli oonko mää jotenki liian omistushalunen ja pomotteleva ja voiko tää viitata narsismiin?
Ja jos tää on narsismia nii voiko siitä opetella niinsanotusti "ulos"?
Ja jos tää on narsismia nii voiko siitä opetella niinsanotusti "ulos"?
Vastaukset 8
Vanhimmat
et
Voi olla kyse ihan vaan defensseistä.
Narsistiselle häiriölle on ominaista manipulointikyky, mutta jos narsisti ei saa toista alistumaan tahtoonsa hyvällä, hän pyrkii siihen pahalla: uhkailuin, painostaen, tekemällä rikosilmoituksia, valituksia ja kanteluita. Hänellä on myös tyypillistä luoda itselleen hovi, jonka hän pitää tyytyväisenä muun muassa lahjonnalla. Hovista pois jäävä tai joutuva joutuu aina vainon kohteeksi. Narsistille tyypillinen temmellyskenttä on tuomioistuinlaitos ja muut siihen liittyvät viranomaiset kuten poliisi. Viranomaiset ovat narsismihäiriöisille väline oman tahdon läpi viemiseen, siksi he käyttävät viranomaiskanavia normaalia enemmän. Häiriöinen pystyy kehittämään riidan yksinkin kehittämällä näennäisiä ongelmia voidakseen kontrolloida toista. Hän kerää oikeudenkäynteihin valtavasti aineistoa, ja hän on hyvin taitava selittämään ja luomaan omia totuuksia ja hankkimaan näennäisnäyttöä. Hänen on saatava voittaa kulloinenkin peli ja säilytettävä näin ylivertaisuuskuvitelmansa keinoja kaihtamatta. Häiriöinen voi kohdistaa vastapuoleen aina uusia oikeudenkäyntejä entisten päätyttyä. Ensisijainen tavoite on vastapuolen nujertaminen.
Tunnistatko ittes? Veikkaampa että et. Narsistinen ihminen ei tunnusta ainakaan ääneen olevansa narsisti.
voit hyvin kehittää itseäsi ihmisenä. Se on joskus helppoa ja joskus taas ei.
Peesaan tätä 17:55 kirjoitettua taolaiseen filosofiaan vivahtavaa viestiä "oli niin tai näin"; se mitä ihminen on, se on tällä hetkellä hyväksyttävä pakettina.
Narsismi tai psykopatia on vain sanoja - voin olla tietämättäni paljon pahempikin kuin n tai p. Pitää kuitenkin hallita mielteensä ja toimia yhteiseksi hyväksi niin pitkälle kuin vain voi.
Ja mitä erityisintä, itteään voi yrittää vähä vähältä 'rakentaa' kuin lego-ukkoa tai akkelia.
" Pitää kuitenkin hallita mielteensä ja toimia yhteiseksi hyväksi niin pitkälle kuin vain voi.
Ja mitä erityisintä, itteään voi yrittää vähä vähältä 'rakentaa'..."
Komppaan Köpsy!
Mutta lisäisin vielä tuohon, että kyllä noin kaikki muutkin voisivat toimia, olipa se ihminen mitä onkin.
Monet itseään "riittävän hyvänä" -pitävät kun tahtovat vain romuttaa sitä yhteistä hyvää.
Varokaas ettette luisu sinne pettävään itsepetoksen suohon taas kohta..
Vieläkö tässä sitäkin pitää pelätä?
Pyrkimys on kuitenkin rämpiä suosta poispäin. Mikähän tässä nyt mättää kun en oivalla?
*tarjoa nyt sitä keppiä hyvä ihminen eläkä kisko pois, jotta pääsen tästä rämeestä ylös*