Keskivaiheen alkoholismista enää 2-5 vuotta loppuun – kuulostaako alla oleva tutulta?
Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen.
Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.
Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä.
Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.
Hän rakentaa taidokkaita ja huoliteltuja valheita. Tässä vaiheessa kuuluu klassinen päihdepersoonallisuuden lause: Voin lopettaa milloin tahansa. Tämä lause on hänen mielenterveytensä peruste, hän on sille yliherkkä, sitä pitää kohdella kuin pyhäinjäännöstä.
Alkoholismin keskivaiheessa alkoholisti ahmii ryyppyjä ja hänellä on ”hätävara”-pulloja joka paikassa: makuuhuoneen kaapeissa, autotallissa, mökillä, puupinojen välissä, työpaikalla ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Mihin tahansa juhliin tai pubiin mennessä keskivaiheen alkoholistin täytyy pohjustaa alkujuomisilla.
Hänen juoma-ajat ovat lisääntyneet, hän juo nyt jo yksikseenkin. Hän päihtyy sopimattomina aikoina mm. lasten ylioppilasjuhlissa, tasakymmeniä täyttävien sukulaisten juhlissa, häissä ja hautajaisissa. Hän juo viikonloput läpeensä. Hän alkaa viimeistään tässä vaiheessa ottaa aamu- ja krapularyyppyjä. Hän yrittää epätoivoisesti juomislakkoja suurten tyrimisten jälkeen. Hän yrittää epätoivoisesti pitää työpaikkansa.
Kun hän ei juo, hän on ärtynyt, äkkipikainen, katkera ja vaikea ihminen.
Juomisen suhteen ilmaantuva alemmuudentunne ja kykenemättömyys johtavat siihen, että ennen niin säyseä ja mukava alkoholisti alkaa olla ylimielinen ja riidanhaluinen. Hänellä alkaa olla mahtipontisia ja suureellisia ajatuksia, mikä alkaa eristää hänet muista – kukaan ei siedä kenessäkään sellaisia piirteitä, vähiten alkoholistissa.
Alkoholisti alkaa eristäytyä ja tuntea seuraan kuulumattomuutta. Poissa on se iloinen seuramies ja rattoisa seurallisuus, joka oli alkoholismin varhaisvaiheessa.
Alkoholisti alkaa ottaa keskivaiheessa pitkiä ja salaisia naukkuja omasta pullosta eri tilaisuuksissa ja paikoissa. Alkoholisti päihtyy nopeasti, vaikka hänen kestokykynsä juomisen suhteen ei ole vähentynyt. Hänellä on tarve ”tolkku pois”-juomiselle. Hän ei enää yleensä syö kunnolla.
Hänellä on erittäin pahoja krapuloita, kun säännöstelytoimet taas pettivät. Hän alkaa fyysisesti luhistua ja sielullinen katumus jäytää häntä sisältäpäin. Hän halveksii itseään tunnetasolla, hän epäilee itseänsä ja mielenterveyttään. Krapula on lähes ylivoimainen hyökkäys hänen hermojaan vastaan. Hänellä on pahoja aamullisia pahoinvointikohtauksia. Juomisella on hänestä kaikenkäsittävä kuristusote.
Hän ei muista mitä edellisenä päivänä on tapahtunut, hän kysyy puolisoltaan tai ystäviltään, mitä hän teki. Eikä hän suuostu puhumaan perheväkivallasta, jota on humalassa tapahtunut. Hänellä on silmissä lasimainen katse, silmät punoittavat ja turvottavat, hän on kuin unissakävelijä, jolla on vain hämärä käsitys eilisestä.
Hän sammuu tavan takaa milloin minnekin. Hän saattaa odottaa arvostamaansa sukulaista käymään, mutta hän sammuu ennen sukulaisen paikalle tuloa. Hänellä on enää vain satunnaisia hyviä hetkiä, mitkä pitävät puolison rakkautta yllä, koska ” se vanha ja sama puoliso” välillä pilkahtelee tämä uuden ja oudon tyypin tilalla.
Alkoholisti tajuaa olevansa erilainen kuin muut, hänen itseluottamus on mennyttä. Hänellä on sanoinkuvaamaton pelko, koska hän tajuaa otteensa elämänsyrjästä lipeävän. Mutta kauhu tulevasta romahduksesta estää häntä asian tunnustamisen toisille. Oma kauhu ja ponnekkaat yritykset torjua tuo uhkaava häpeä saattaa hänet mieleltään sulkeutuneeksi.
Keskivaiheen alkoholisti ei kuitenkaan yleensä lähde omin voimin alkoholismin hoitoon. Eikä hän yksin pysty lähtemään hoitoon, eikä varsinkaan jos joku toinen neuvoo tai käskee. Alkoholisti on matkalla kohti alkoholismin myöhäisvaihetta.
(LÄHDE: lyhennetty http://juhakemppinen.fi/index.php?id=tlupcg2kiuq64y)
Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen.
Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.
Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä.
Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.
Hän rakentaa taidokkaita ja huoliteltuja valheita. Tässä vaiheessa kuuluu klassinen päihdepersoonallisuuden lause: Voin lopettaa milloin tahansa. Tämä lause on hänen mielenterveytensä peruste, hän on sille yliherkkä, sitä pitää kohdella kuin pyhäinjäännöstä.
Alkoholismin keskivaiheessa alkoholisti ahmii ryyppyjä ja hänellä on ”hätävara”-pulloja joka paikassa: makuuhuoneen kaapeissa, autotallissa, mökillä, puupinojen välissä, työpaikalla ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Mihin tahansa juhliin tai pubiin mennessä keskivaiheen alkoholistin täytyy pohjustaa alkujuomisilla.
Hänen juoma-ajat ovat lisääntyneet, hän juo nyt jo yksikseenkin. Hän päihtyy sopimattomina aikoina mm. lasten ylioppilasjuhlissa, tasakymmeniä täyttävien sukulaisten juhlissa, häissä ja hautajaisissa. Hän juo viikonloput läpeensä. Hän alkaa viimeistään tässä vaiheessa ottaa aamu- ja krapularyyppyjä. Hän yrittää epätoivoisesti juomislakkoja suurten tyrimisten jälkeen. Hän yrittää epätoivoisesti pitää työpaikkansa.
Kun hän ei juo, hän on ärtynyt, äkkipikainen, katkera ja vaikea ihminen.
Juomisen suhteen ilmaantuva alemmuudentunne ja kykenemättömyys johtavat siihen, että ennen niin säyseä ja mukava alkoholisti alkaa olla ylimielinen ja riidanhaluinen. Hänellä alkaa olla mahtipontisia ja suureellisia ajatuksia, mikä alkaa eristää hänet muista – kukaan ei siedä kenessäkään sellaisia piirteitä, vähiten alkoholistissa.
Alkoholisti alkaa eristäytyä ja tuntea seuraan kuulumattomuutta. Poissa on se iloinen seuramies ja rattoisa seurallisuus, joka oli alkoholismin varhaisvaiheessa.
Alkoholisti alkaa ottaa keskivaiheessa pitkiä ja salaisia naukkuja omasta pullosta eri tilaisuuksissa ja paikoissa. Alkoholisti päihtyy nopeasti, vaikka hänen kestokykynsä juomisen suhteen ei ole vähentynyt. Hänellä on tarve ”tolkku pois”-juomiselle. Hän ei enää yleensä syö kunnolla.
Hänellä on erittäin pahoja krapuloita, kun säännöstelytoimet taas pettivät. Hän alkaa fyysisesti luhistua ja sielullinen katumus jäytää häntä sisältäpäin. Hän halveksii itseään tunnetasolla, hän epäilee itseänsä ja mielenterveyttään. Krapula on lähes ylivoimainen hyökkäys hänen hermojaan vastaan. Hänellä on pahoja aamullisia pahoinvointikohtauksia. Juomisella on hänestä kaikenkäsittävä kuristusote.
Hän ei muista mitä edellisenä päivänä on tapahtunut, hän kysyy puolisoltaan tai ystäviltään, mitä hän teki. Eikä hän suuostu puhumaan perheväkivallasta, jota on humalassa tapahtunut. Hänellä on silmissä lasimainen katse, silmät punoittavat ja turvottavat, hän on kuin unissakävelijä, jolla on vain hämärä käsitys eilisestä.
Hän sammuu tavan takaa milloin minnekin. Hän saattaa odottaa arvostamaansa sukulaista käymään, mutta hän sammuu ennen sukulaisen paikalle tuloa. Hänellä on enää vain satunnaisia hyviä hetkiä, mitkä pitävät puolison rakkautta yllä, koska ” se vanha ja sama puoliso” välillä pilkahtelee tämä uuden ja oudon tyypin tilalla.
Alkoholisti tajuaa olevansa erilainen kuin muut, hänen itseluottamus on mennyttä. Hänellä on sanoinkuvaamaton pelko, koska hän tajuaa otteensa elämänsyrjästä lipeävän. Mutta kauhu tulevasta romahduksesta estää häntä asian tunnustamisen toisille. Oma kauhu ja ponnekkaat yritykset torjua tuo uhkaava häpeä saattaa hänet mieleltään sulkeutuneeksi.
Keskivaiheen alkoholisti ei kuitenkaan yleensä lähde omin voimin alkoholismin hoitoon. Eikä hän yksin pysty lähtemään hoitoon, eikä varsinkaan jos joku toinen neuvoo tai käskee. Alkoholisti on matkalla kohti alkoholismin myöhäisvaihetta.
(LÄHDE: lyhennetty http://juhakemppinen.fi/index.php?id=tlupcg2kiuq64y)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Osuva kuvaus omastakin juomishistoriasta, ja erityisesti tuo kolahti meikäläiseen:
"Hän yrittää epätoivoisesti juomislakkoja suurten tyrimisten jälkeen. Hän yrittää epätoivoisesti pitää työpaikkansa.
Kun hän ei juo, hän on ärtynyt, äkkipikainen, katkera ja vaikea ihminen."
"hän on ärtynyt, äkkipikainen, katkera ja vaikea ihminen."
Kuka tahansa ihminen voi olla ajoittain tuollainen syystä tai toisesta, ei ne ole mitään erityisesti alkoholisteille tyypillisiä ominaisuuksia.
Se on nimenomaan alkoholistille tyypillinen ominaisuus, kun suu napsuu, hermot on kireällä, mutta viinaa ei ole.
Mikä tahansa tuskatila tekee ihmisestä ärtyneen ja vaikean. Ihan pekkä krooninen iskias riittää.
Alkuperäisessä jutussa on paljon perää, mutta toisinpäin asia ei toimi. Ihmisen katkeruudesta tai ärtyneisyydestä ei voi tehdä johtopäätöksiä hänen alkoholismistaan.
Ajoittain voi olla jokainen ärtynyt mutta keskivaiheen alkoholisti on sitä koko ajan kun ei juo. Lähellä myöhäisvaiheen alkoholismi tila jatkuu myös juodessa. Entinen mukava ja leppoisa seuramies riitantuu ystävien kanssa ja eristetään lopulta kaveripiiristä.
Alkoholin kanssa ei kannata alkaa pelaamaan - sen pelin häviää aina. Pomminvarmasti.
Ei kaikki keskivaiheen alkoholistit ole ennen olleet mukavia ja leppoisia seuramiehiä.
Terveydelle optimaalinen määrä alkoholia on 17 annosta per päivä. Pitää mielen pirteänä ja ehkäisee monia sairauksia.
Idiootti siinä saapui jälleen.
17 annosta voi juoda ilman että on humalassa tai että autoilun promille raja menee rikki. Itselläni 68 vuotiaana, ei ole minkäänlaisia terveys ongelmia mm maksa arvoni ovat normaalit. Olen 35 vuotta juonut päivittäin keskimäärin pullon viiniä, krapula on kerran vuodessa. väkeviin en koske kuin konjakkiin hyvän illallisen päätteeksi. Olen mitannut mielenkiinnosta verenpainettani. Alapaine on aina 65-80. Yläpaine on iltaisin 120-135 kun olen nauttinut päivittäisen alkoholi annoksen. Jos en nauti ilta paineeni on 135-150. Alkoholin nautin yleensä ruokaa laittaessa tai tv:tä katsellessa. Olen ollut 3 vuotta eläkkeellä, jaksoin 65 vuotiaaksi. Olenko alkoholisti?
Tuskin olet, voithan olla pari päivää tai viikkoa tai kuukautta tai vuotta ilman ihan muuten vaan. Jos haluat.
Vai erehdynkö?
Ainakin sitkautta on taistelussa... niin mitä vastaan?
Tämähän on kirjoitettu minun menneisyydestä ! ;)
Kerro "10v Raittiina" miten pääsit alkoholismista eroon?
sen nyt tietää kertomattakin....
tuli uskoon.
http://www.youtube.com/watch?v=H3KPnPKpIV0