Olin ihan pieni kun äitini sairastui ms-tautiin. Sairaudesta ei juuri koskaan puhuttu meidän perheessä. Joten en pienenä edes ymmärtänyt mikä äidilläni oli. Vaikka äiti oli elämässäni tuntui äiti aina ihan vieraalta ihmiseltä. En pienenä ymmärtänyt miksi äiti sulkeutui omaan maailmaansa. Oli vaikea seurata sairauden etenemistä vuodesta toiseen. Olin jopa vihainen kun minulla ei ollut äitiä jonka kanssa tehdä normaaleja asioita. Äiti sulki minut ulkopuolelle koska ei halunnut päästää minua siihen masennuksen maailmaan. Aina hetken äiti jaksoi iloita mutta sitten taas sairaus paheni ja matto vedettiin jalkojen alta.
Isäni auttoi äitiäni kotona, mutta riitelivät paljon. Isällä ei lopulta ollut enää omaa aikaa. Töistä tuli suoraan kotiin töihin..Lopulta kun äidin tila peheni niin ettei pystynyt tekemään itse mitään, en pystynyt kunnolla kohtaamaan äitiä. Äidin oli jopa vaikea puhua. Viime vuoden lopulla sain puhelun, jossa isäni kertoi että äitini oli kuollut. Käytiin katsomasa äitiä viimeisen kerran. Äidin kroppa oli vaan pettänyt. Ei jaksanut enää. Olin vasta alkanut ymmärtämään äitiä, koska olin hiljattain saanut oman lapsen. Oltiin juuri saatu luotua äiti tytär suhde uudelleen..
Nyt mielessäni pyörii vaan se kaikki mitä jäi sanomatta!! Reilu 20 vuotta äitini sairasti kunnes kuoli vain viidenkymmenen vuoden iässä. Nyt kuitenkin olen onnellinen siitä että äitini sai lopulta rauhan..Mutta nyt tuntuu että ei tästä toivu ikinä. Jos äitini olisi saanut elää täyttä elämää ja kuollut äkillisesti, olisi "helpompaa". Mielessäni pyörii ajatukset kuinka paljon äitini olisi halunnut nähdä maailmaa ja kaikki se mitä äidiltä jäi kokematta. On väärin että ainut helpotus ihmisen elämään on kuolema..
Isäni auttoi äitiäni kotona, mutta riitelivät paljon. Isällä ei lopulta ollut enää omaa aikaa. Töistä tuli suoraan kotiin töihin..Lopulta kun äidin tila peheni niin ettei pystynyt tekemään itse mitään, en pystynyt kunnolla kohtaamaan äitiä. Äidin oli jopa vaikea puhua. Viime vuoden lopulla sain puhelun, jossa isäni kertoi että äitini oli kuollut. Käytiin katsomasa äitiä viimeisen kerran. Äidin kroppa oli vaan pettänyt. Ei jaksanut enää. Olin vasta alkanut ymmärtämään äitiä, koska olin hiljattain saanut oman lapsen. Oltiin juuri saatu luotua äiti tytär suhde uudelleen..
Nyt mielessäni pyörii vaan se kaikki mitä jäi sanomatta!! Reilu 20 vuotta äitini sairasti kunnes kuoli vain viidenkymmenen vuoden iässä. Nyt kuitenkin olen onnellinen siitä että äitini sai lopulta rauhan..Mutta nyt tuntuu että ei tästä toivu ikinä. Jos äitini olisi saanut elää täyttä elämää ja kuollut äkillisesti, olisi "helpompaa". Mielessäni pyörii ajatukset kuinka paljon äitini olisi halunnut nähdä maailmaa ja kaikki se mitä äidiltä jäi kokematta. On väärin että ainut helpotus ihmisen elämään on kuolema..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulen tosiaan, että äitisi oli masentunut. Varmasti hänellä oli myös kipuja. Liikuntakyvyn puute ja kivut vievät kenen tahansa elämänhalun ja kuoleman tuoma helpotus on enää ainut odotettavissa oleva asia jäljellä.
Usein läheiset ihmiset eivät ymmärrä missä mennään, vaan sokeutuvat eivätkä näe tai halua nähdä?
Sairaan ihmisen on lähes PAKKO vetäytyä omaan maailmaansa, kun huomaa ettei terve maailma ymmärrä hänen tilannettaan.
On todella ihana asia, että sinun ja äitisi suhde oli parantunut ennen hänen kuolemaansa!
Näissä asioissa meillä kaikilla on aina opittavaa.
"On todella ihana asia, että sinun ja äitisi suhde oli parantunut ennen hänen kuolemaansa! " Niin on...niin paljon vaan jäi sanomatta. Mutta uskon että äiti kumminkin tiesi kaikki ne mitä olisin halunnut sanoa. Ja onneks äiti sai lähteä rauhassa, nukahtaa pois.
Nyt van itseäni seuraa painajaiset. Jos on päiviä että en ole surullinen niin suru tulee sitten uniin jollain lailla.. :/
En ole "asiantuntija", mutta äitisi lienee ollut niitä harvoja, joita tämä MS-sairaus kohteli todella kaltoin? On todella surullista, että äitisi menehtyi noin varhain MS-tautiin.
Toisaalta. Jos äitisi olisi saanut elää "täyttä elämää" ja kuollut sitten "äkillisesti", niin lopputulos saattaisi kuitenkin ikävimmillään olla likimain sama?
Kaikkea hyvää ja jaksamista Sinulle. Ps. Älä tutki aihetta "periytyykö ms".
http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/lehdisto/hellink/tiedote.jsp?selected=kaikki&oid=20110201/12973379294220&industry=&=