Kaikkea sitä joutessansa mielessään pyöritteleekin. Tuli tästä palstasta mieleen Linnanmäen peilisali, jossa näkee itsensä vaikka minkä näköisenä, ja mikään niistä kuvajaisista ei ole se oma todellinen itse, sellainen, jollaisena on tottunut itsensä näkemään ja jollaiseksi itsensä mieltää.
Mitä tahansa tänne kirjoittaakin, toiset tulkitsevat sen omasta näkökulmastaan ja kokemusmaailmastaan käsin. Tunnistan itseni omista kirjoituksistani, mutta en tunnista aina itseäni toisten vastauksista. Ei niin, että sitä olettaisinkaan tai että se olisi jokin itsetarkoitus, mutta on se toisinaan yllättävää, millä tavalla kuva itsestä ei heijastukaan samanlaisena takaisin, vaan ikäänkuin vääristyy.. Joku kokee jonkin kirjoituksen kauniina haikailuna, toinen katkerana vuodatuksena, kolmas epätoivoisena yrityksenä saada yhteys johonkuhun, neljäs vihanpitona, viides ilkeilynä, kuudes ajatusten purkuna, seitsemäs typeränä haihatteluna.
Minne tahansa katsookin, näkee omasta itsestän aina erilaisen kuvajaisen. Välillä se kuva monistuu ja kertautuu, venyy ja vääristyy, litistyy, leviää ja hajoaa.
Ja ne kuvat ovat aina kaksiulotteisia. Toisaalta ne ovat heijastumia myös siitä, mitä itse annan näkösälle. Eivät ne kuvajaiset ole koskaan kolmiulotteisia, eikä niistä pienistä palasista saa koottua kokonaista tuntevaa ihmistä. Ja vaikka kuinka kurotat kohti omaa tai jonkun toisen kuvaa, et koskaan todella pääse koskettamaan sitä ihmistä ja yksilöä, vaan kätesi yltää vain peilin kovaan, viileään, sileään pintaan.
Mitä tahansa tänne kirjoittaakin, toiset tulkitsevat sen omasta näkökulmastaan ja kokemusmaailmastaan käsin. Tunnistan itseni omista kirjoituksistani, mutta en tunnista aina itseäni toisten vastauksista. Ei niin, että sitä olettaisinkaan tai että se olisi jokin itsetarkoitus, mutta on se toisinaan yllättävää, millä tavalla kuva itsestä ei heijastukaan samanlaisena takaisin, vaan ikäänkuin vääristyy.. Joku kokee jonkin kirjoituksen kauniina haikailuna, toinen katkerana vuodatuksena, kolmas epätoivoisena yrityksenä saada yhteys johonkuhun, neljäs vihanpitona, viides ilkeilynä, kuudes ajatusten purkuna, seitsemäs typeränä haihatteluna.
Minne tahansa katsookin, näkee omasta itsestän aina erilaisen kuvajaisen. Välillä se kuva monistuu ja kertautuu, venyy ja vääristyy, litistyy, leviää ja hajoaa.
Ja ne kuvat ovat aina kaksiulotteisia. Toisaalta ne ovat heijastumia myös siitä, mitä itse annan näkösälle. Eivät ne kuvajaiset ole koskaan kolmiulotteisia, eikä niistä pienistä palasista saa koottua kokonaista tuntevaa ihmistä. Ja vaikka kuinka kurotat kohti omaa tai jonkun toisen kuvaa, et koskaan todella pääse koskettamaan sitä ihmistä ja yksilöä, vaan kätesi yltää vain peilin kovaan, viileään, sileään pintaan.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"peilisali, jossa näkee itsensä vaikka minkä näköisenä, ja mikään niistä kuvajaisista ei ole se oma todellinen itse, sellainen, jollaisena on tottunut itsensä näkemään ja jollaiseksi itsensä mieltää."
Se millaiseksi itsensä mieltää ei välttämättä ole se "todellinen" sinä. Oma käsitys voi olla yhtälailla harhainen kuin muidenkin käsitys sinusta. "Olet sitä mitä teet, et mitä sanot/kuvittelet/haluaisit tekeväsi"
Toki, mutta palstalla eivät todelliset teot pääse koskaan esiin.
jep, kyllähän itseäänkin, mielipiteitä ja näkemyksiä pitää kyseenalaistaa, mutta ei saa antaa toisten arvottomaksi nujertaa, ne on kaksi eriasiaa.
mutta palstalla ei voi tulla muuta kuin väärinkäsityksiä, koska täällä ei nimettömän elämän historiaa ja kokemuksia tiedä, on vain kirjaimia toisen perässä ja niistä muodostuen lauseita, joskus kipeitäkin, mutta vain ja ainoastaan itse jokainen tietää mistä suunnasta asioita kirjoittaa ja katsoo.
Samaa mieltä. Siksipä joskus vetää mietteliääksi, kun tuntuu, että jotkut joskus ottavat palsta-asiat liiankin vakavasti.
minusta jotkut asiat pitääkin ottaa vakavasti, mutta sekin on vain minun näkemys asioista ja minun elämänkokemukseni pohjalta tiettyihin asioihin vakavasti suhtaudun.
Nyt ehkä ilmaisin itseni huonosti ja summittaisesti. Otan itse moniakin asioita vakavasti irl, ja siinä mielessä täälläkin, etten lähde pelleilemään tai pilkkaamaan, mutta tarkoitin sitä, että joillekin nämä palstajutut tuntuvat olevan elämän ja kuoleman kysymyksiä, mikä on aika paha, jos kaikki perustuu vain siihen luuloon, että on tunnistanut jonkun.
mutta onko se vain sinun näkökulmasi ja tulkintasi siitä, että on kyseessä elämä ja kuolema?
niinpä niin
Totta, näinhän se on :)
Tämä on aika erikoinen paikka peilailla itseään?
piikkiä vai keskustelua? On sun valintas.
Niinpä... Ei mulla itselläni ole sen suhteen hätäpäivää, kyllä ne todellisen elämän peilit on ihan käsinkosketeltavia ;).
Myös lukijan valinta, huomaatkos ;)?
totta
se onkin paras etäisyys, se käsinkopeloitavissa;)
:D
Niinpä niin, ei täällä mikään ole sitä, miltä se näyttää...
Tai ehkä joskus joku onkin, mutta se katoaa massaan.
Kyllä täällä kuule aika monikin on ihan tosissaan ja rehellinen. Sitten on erikseen nuo jaskanjauhajat ja provoilijat.
itse arvostan rehellisyyttä, siihen ei kaikki nykypäivänä pysty.
Sama homma. Mutta erotapa se edes irl, saati täällä.
täältä ei kait rehellisyyttä kannata etsiä, irl kyllä oppii ihmisen tuntemaan ja tietämään onko rehellinen vai ei.
No niin oppii, toisista nopeammin, toisista vasta pitemmässä juoksussa.
Itse olen toivottoman sinisilmäinen, uskon aina ihmisistä hyvää ja kuvittelen heidän olevan rehellisiä. Silloin tällöin tulee nenille oma hyväuskoisuus, mutta tuskinpa enää muutun, kun en tähän ikään mennessä ole vielä muuttunut ;).
mutta eikö se olekin hyvä lähtökohta tutustumiselle, että uskoo siihen hyvään? mielestäni ainakin, kuin se, että aina epäilisi sitä pahinta. vaikka nenille tulisikin.
No onhan se tietenkin niinkin. Ja yllättävän vähillä kolhuilla olen kuitenkin selvinnyt :).
Mä voisin ihan vaihtelun vuoksi pyöriäkin vähän aikaa peilisalissa, kyllä tää jatkuva vuoristoradassa huristaminen alkaa tuntua mahanpohjassa...
menettelee ja ihan mielenkiintoisia kokemuksia.
Pyörivät myllyttimet on niitä, joihin En Mene.
Yöks.
te tähän kirjoittaneet on hieno esimerkki, miksi täällä palstalla kannattaa käydä. Me like.