Liisa oli hyvin huolestunut. Murtovarkaat olivat tyhjentäneet asunnon perinpohjin. Hän oli ollut lomalla sukulaisten luona, vain muutaman kevätpäivän kesämökillä tyttärensä kanssa. Pahinta ei ollut että varkaat olivat anastaneet Tv:n, stereon ja arvoesineitä. Ei myöskään se,että he olivat levitelleet tavaroita ympäriinsä arvoesineitä etsiessään. Kaikkein pahinta oli että varkaat olivat löytäneet hänen salaisen laatikkonsa. Herrajumala!
Hän ja miehensä olivat eronneet jo muutama vuosi sitten, avioliiton aikana oli tullut leikittyä kameran kanssa joskus myöhäisinä iltoina kun lapsi oli jo nukkumassa. Salaisessa laatikossa oli rivoja pornokuvia…Liisa tunsi kuinka häntä kylmäsi. Entäpä jos nämä kuvat pääsisivät julkisuuteen? Hän ei ollut raatsinut heittää niitä pois aikaisemmin, joskus hän oli poiminut kuvat esiin ja katsellut, ne olivat kiihottavaa katseltavaa silloin tällöin,muun puutteessa. Siitä oli jo niin pitkä aika kun viimeksi…
Hän oli poseerannut sängyllä makuuhuoneessa ja saunalla maalla ja…Liisaa huolestutti todella. Hän, kylällä hyvin tunnettu henkilö…Kamalaa! Mitä ihmiset sanoisivat, kunnanvaltuusto ja kaikki…hän oli hyvin tunnistettavissa kuvista, sen hän tiesi, hänen kasvonsa olivat hyvin esillä melkein kaikissa kuvissa!
Liisa oli sosiaalitoimen johtaja kunnassa, pienellä paikkakunnalla hän tunsi melkein kaikki.
Kului muutamia viikkoja, vakuutusrahat tulivat, kotiin hankittiin uusi Tv ja stereot., Kalliiksihan se tuli, vakuutus kun ei suinkaan korvannut koko hintaa, kadonneet korut arvioitiin vain metallliarvostaan, mitään korvausta ei saanut muistoarvosta.
Eräänä torstaina oli saapuvan postin mukana pieni valkoinen kirjekuori, osoitettu hänelle henkilökohtaisesti.
Hän istui huoneessaan, availi hajamielisesti tulevaa postia, lajitteli mainoksia suoraan roskakoriin. Liisa repäisi kirjekuoren auki pienellä veitsellä jonka hänen tyttärensä oli tehnyt joskus puukäsitöissä. Valokuva putosi pöydälle, hän tuijotti sitä, tuntui että korvissa jyskytti. Nopeasti hän vilkaisi ovelle, ketään ei ollut käytävällä. Liisa vetäisi nopeasti papereita pinosta peittäen kuvan. ”Herrajumala!”, hän puuskahti hädissään, huulet vapisten.
Se oli yksi hänen kuvistaan. Kuvia oli otettu alunperin monta, tämä oli sieltä kiltimmästä päästä. Hän seisoi kontillaan sängyllä. Korsetti ja mustat sukat, suuri tukeva valkoisten pikkuhousujen verhoama takapuoli kameraan päin, leveästi hymyilevät pyöreät kasvot kameraan olkapään yli kääntyneinä. Liisa tunsi että päässä pyöri. Joku, joka tunnisti hänet, oli tehnyt murron ja lähettänyt kuvan, nähnyt kaikki hänen kuvansa…
Mitä lähettäjä oikein tahtoi? Liisa katsoi kirjekuorta tarkemmin. Se oli lähetetty paikkakunnalta eilen, leimasta päätellen…sisällä kuoressa oli paperilappu: ”Tehtävä 1. Siirrä kukat ikkunassasi toiselle ikkunalle, jotta näemme että olet saanut postia!”. Mitä ihmettä…Sitten hänelle valkeni: Kuvan lähettäjä halusi tarkistaa että hän oli nähnyt kirjeen, hmmm… Sydän pamppaillen hän siirsi annansilmän virkahuoneensa toiselle ikkunalle, katsellen samalla ulos, josko joku katselisi ylös juuri nyt…Ulkona oli aivan normaali liikenne, ihmisiä kiirehti kauppaan, muutamia autoja ajeli kunnantalon editse, koulussa näytti olevan välitunti.
Seuraavana päivänä tuli uusi kuva. Samaa sarjaa, nyt hän painoi sormillaan jalkoväliään samassa asennossa, silmät olivat kiinni, kieli vähän ulkona suusta…”Kamalaa, joku katselee näitä kuvia ja valikoi…!” Liisa kaivoi lapun kuoresta: ”Tehtävä 2. Siirrä kukka takaisin jotta näemme että olet ymmärtänyt. Saat kuvan takaisin joka tehtävästä jonka teet!”. Siirtäessään kukkaa takaisin hän jäi seisomaan ikkunaan, seisoi siinä tovin, ulos katsellen. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei näkynyt, torilla oli muutamia myyntikojuja, lukiolaispoikia ajeli polkupyörillään koulun pihalla..
Maanantaina oli taas uusi kuva postin mukana. Liisan silmät kuvassa katsoivat kameraan kiihottuneina, sormet olivat painuneet syvälle kostuneiden pikkuhousujen haaroihin salamavalon loisteessa. ”Tehtävä 3. Käy ostamassa hillomunkki Maijan Konditoriasta kello 14.00!” Mitä ihmettä ….Haluttiin nähtävästi tarkistaa että hän tekisi tehtävät…
Sydän pamppaillen, polvet täristen hän käveli kadun poikki kahvilaan, toivotti hyvät päivät kahvilan omistajattarelle, ystävättärelleen Riitalle, juteltiin niitä näitä, hän tilasi hillomunkin mukaansa. Oli vähän vaikeata keskittyä Riitan juttuihin, Liisa pälyili ympärilleen vaivihkaa koko ajan, yrittäen nähdä josko joku tuijotti häntä pitempään.
Kahvilassa oli paljon väkeä, konttorihenkilökuntaa kunnantalosta, koululaisia, jopa muutamia eläkeläisiä läheisestä vanhainkodista rullaattoreineen. Monet tunsivat Liisan, tervehtivät häntä, oli mahdotonta nähdä josko joku katseli häntä ”sillä silmällä”. Hän tunsi olevansa näytteillä, katseiden keskipisteenä. Joku näistä ihmisistä hänen ympärillään oli nähnyt…Liisan kädet alkoivat täristä, hillomunkkipussi sormissaan hän melkein juoksi ulos kahvilasta.
Uusi kuva jälleen tiistaina, hän tiesi mitä odottaa. Edelleen samaa poseeraussarjaa, nyt selällään, kädet polvissa kiinni, paksut valkoiset reidet sukkien verhoamina levällään, hänen punastuneet innokkaasti hymyilevät kasvonsa katsoivat kameraan pingottuneiden pikkuhousujen yllä. Häpykarvoja pursusi haaaroista. ”Luoja, olin hullu silloin…”.Liisa sopersi.
Uusi lappu seurasi kuvaa…”Tehtävä 4. Ota pikkuhoususi pois, mene kahvilaan kello 14.00 ja istu juomaan kuppi kahvia. Jätä ne tuolisi viereen lattialle kun lähdet kahvilasta!” Liisa luki tekstin uskomatta silmiään.
Ulkoilma tuntui kylmältä hameen alla kun Liisa käveli kahvilaan, polvet löivät melkein loukkua hänen tilatessaan kahvikuppiaan, hän tunsi itsensä paljaaksi. Hän selitti Riitalle että halusi vähän päästä konttorista ulos, kun ilmakin oli niin kaunis…Sormet jännityksestä täristen hän kaivoi pikkuhousunsa käsilaukustaan, hän salakuljetti mytyn kädessään sivulleen ja pudotti sen sitten alas tuolin viereen. Hän siirsi jalallaan myttyä sivummalle ja hörppi sitten kuumaa kahvia kupistaan, silmäillen kahvilassa istuvia ihmisiä. Aika paljolti samoja ihmisiä kuin eilenkin, kaikki tuntuivat olevan omissa oloissaan.
Tuntui oudolta istua siinä kaikkien keskellä, paljaana. Ohikulkevat voivat melkein nähdä hänen hameensa alle, kamalaa! Ja vielä tällainen lyhyt hame päällä! Hän oli aivan kuumissaan palatessaan takaisin töihin.
Keskiviikkona sitten ei tullut mitään kirjettä, hän kävi sen vielä postiosastolla varmistamassa, ei, mitään muuta ei ollut tullut kun se mitä hänen pöydällään oli…
Kirje oli hänen kotipostilaatikossaan. Liisa lukitsi itsensä makuuhuoneeseen, tytär oli omassa huoneessaan ja kuunteli musiikkia. Vapisevin sormin hän aukaisi kuoren. Uusi kuva taas, Liisa sormet syvällä housuissa, nännit kovina sojottaen, kasvot vääntyneinä, suu auki…Lappu jossa teksti: ”Tehtävä 5. Taidat pitää itsesi näyttämisestä! Tänä iltana kello 23.30 aukaise makuuhuoneesi verhot ja asetu ikkunan eteen. Alasti.” Liisa huudahti häpeissään, ei,ei,nyt on menty liian pitkälle,mihinkään sellaiseen hän ei alkaisi!
Tytär meni nukkumaan tapansa mukaan siinä yhdentoista pintaan. Liisa kuljeskeli ympäri taloa aamutakissaan, hän oli kaatanut itselleen viskipaukun, niin tohkeissaaan hän oli piinaajansa kirjeestä. Toinenkin tuhti paukku tuli kaadettua hänen istuessaan olohuoneessa tv:n edessä. Liisa nousi ylös, käveli makuuhuoneeseen, tarttui kaksin käsin verhoihin ja veti ne erilleen. Ulos katsellen hän aukaisi aamutakkinsa ja antoi sen lipua alas. Ulkona oli hämärää, hänen ikkunansa oli metsään päin, mustia puittenrunkoja ja tiheää pensaikkoa erottui harmaana seinänä hänen silmiinsä.
Viileä ilma sai hänen nänninsä jäykistymään. Ne sojottivat kovina kuin rusinat. Hetken kuluttua hän sammutti valot ja kapusi sänkyyn. Nännit olivat kivikovat edelleen, ne tuntuivat sykkivän hänen sormissaan. Liisa tunsi kuinka märkä hän oli, sormet lipuivat melkein vastustuksetta pitkin niljakkaita häpyhuulia. Hän laukesi tyynyä purren, huohottaen, vain muutaman nopean sormenpyöräytyksen jälkeen.
Torstai töissä kulki hänen huomaamattaan, Liisa oli kuin horteessa koko päivän, ajatukset olivat muualla. Kotona oli kirje odottamassa, hän repi sen auki. Kuva oli uutta sarjaa, Liisa lehahti kirkkaanpunaiseksi kun hän muisti tapahtuman. Hän ja miehensä olivat olleet maalla kaksistaan, hän oli maannut mökin pihalla viltillä alasti, aurinkoöljyä iholleen levittäen, kun hänen miehensä oli ottanut kameran esiin. Kuvassa Liisa hieroi öljyä rinnoilleen, hymyillen ilkikurisesti kameralle, toinen jalka suorana, toinen koukussa sivulle kääntyneenä. Hänen häpynsä oli katsojaa kohti, ohuiden vaaleiden karvojen välistä pilkotti turvonneet häpyhuulet.
”Tehtävä 6. Tänä iltana,sama aika. Jätä valot päälle kun menet sänkyyn.”
Liisa kävi suihkussa yhdentoista aikaan, kylpypyyhkeeseen kietoutuneena hän sytytti sänkylampun ja aukaisi makuuhuoneen verhot, katsoi ulos hämärään metsään. Hän aukaisi hitaasti pyyhkeen, istuutui sängylle ja otti esiin ihovoidepullon. Huolellisesti hän levitti ihovoidetta iholleen, laskeutui sitten selälleen sängylle, keskelle kirkasta valokeilaa. Liisa hyväili rintojaan sormenpäillään, nännit olivat jo kovat. Hän puristi niitä sormiensa välissä, tunne sai hänen lantionsa nytkähtelemään kuin muusta ruumiista riippumatta. Hitaasti hänen toinen kätensä lipui pitkin pyöreää vatsaa alaspäin, pysähtyi hetkeksi ohuelle karvatupsulle. Liisa painoi sormellaan kuin kokeillen häpyään, sormi liukui pitkin vakoa. Hän oli hyvin märkä, sormi lipsahti syvemmälle kuin itsestään.
Huohottaen, silmät kaukaisuuteen tuijottaen Liisa pyöritti sormiaan, märkä litisevä ääni sekoittui hänen huohotukseensa. Sormet pyörivät hävyssä villisti, lanteet keinuivat, nytkähtelivät. Sormien liike pysähtyi, hän painoi kättään kovaa häpyynsä. Hän jäykistyi kaarelle ja herpaantui sitten sängylle, hengitys tasaantui pitkän ajan päästä.
Seuraavana päivänä, perjantaina, oli taas kirje odottamassa häntä kotona. Kuvia oli kolme, eri aiheilla…kaksi oli sarjasta maalla, Yhdessä hän istui saunalla ja ajeli itseään paljaaksi,posliiniksi. Toisessa hän makasi auringossa, hän tyydytti itseään sauvalla, jalat jännittyneinä, pää nyökkien eteenpäin, silmät kiinni, kaula jännittyneenä.. Kolmas oli rivoin: Sauva oli syvällä takapuolessa, vain punainen vääntönuppi näkyi äärimmilleen jännittyneestä peräaukosta, kaksi sormea oli syvällä paljaaksi ajellussa hävyssä, hänen kasvonsa kuvassa olivat kiihkosta punehtuneet. ”Tehtävä 7. Sama aika. Tiedät mitä tehdä, näytä!”
Liisa oli käynyt Alkossa kotimatkalla, nyt tuntui siltä että oli aika aukaista pullo punaviiniä. Tytär oli kaverinsa luona yötä, hän tulisi vasta huomenna iltapäivällä. Liisa laittoi itselleen iltapalaa, maisteli punaviiniä lasistaan silloin tällöin. Illalla, pullon jo tyhjennyttyä hän kävi suihkussa, ajeli kainalonsa suihkussa seisten. Hän kantoi peilin eteisen seinältä kylppäriin, asettui lattialle pyyhkeen päälle istumaan. Hän hieroi vaahtoa jalkoväliinsä ja ajeli itsensä huolellisesti posliiniksi. Jalat levällään lattialla hän katseli itseään peilistä, posket tuntuivat kuumilta, silmät näyttivät kuumeisilta…hän nosti rintojaan käsissään ja puristeli nännejään sormiensa välissä.
Liisa kävi kaatamassa itselleen pienen viskipaukun ja käveli makuuhuoneeseen. Hän veti verhot sivuun ja sytytti valot. Kaapista hän kaivoi esiin sukkanauhaliivit ja mustat verkkosukat ja korkokengät. Hitaasti hän pukeutui asuun ja laskeutui sitten sängylle selälleen makaamaan, kääntyi ja aukaisi yöpöydän laatikon. Hieromasauva oli hopeanvärinen, paksu ja kiiltävä. Hän käänsi sauvan punaista nuppia ja se surisi kovaäänisesti hänen kädessään. Liisa pyöritti sauvaa rinnoillaan, pitkin vatsaansa ja reisien sisäpintaa. Hän oli jo aivan märkä, häpy tuntui jyskyttävän jalkojen välissä.
Sauva liukui pitkin paljasta liukasta häpyä, hän nousi polvilleen seisomaan, takapuoli kohti ikkunaa. Liisa asetti sauvan seisomaan sängylle ja istuutui sen päälle, liukuen sen koko mitan alas. Villisti ratsastaen, takapuoli nytkyen ja väristen hän heitteli päätään puolelta toiselle. Liisa painoi päänsä sängylle ja pyllisti leveästi ikkunaa kohti, sauva surisi syvällä hänessä.
Hän kääntyi selälleen ja survoi sauvaa sisäänsä, nostaen jalkansa levälleen. Hän oli litisevän märkä, posket kuumottivat. Hitaasti hän veti sauvan hävystään ja asetti sen peräaukolleen. Se liukui sisään sentti sentiltä, liukkaiden nesteiden avulla. Hän käänsi sauvan nuppia, surina kiihtyi, yhdellä työnnöllä sauva oli kahvaa myöten sisällä. Liisan sormet vispasivat lotisevassa hävyssä, hän huusi suoraa huutoa lauetessaan.
Hän ja miehensä olivat eronneet jo muutama vuosi sitten, avioliiton aikana oli tullut leikittyä kameran kanssa joskus myöhäisinä iltoina kun lapsi oli jo nukkumassa. Salaisessa laatikossa oli rivoja pornokuvia…Liisa tunsi kuinka häntä kylmäsi. Entäpä jos nämä kuvat pääsisivät julkisuuteen? Hän ei ollut raatsinut heittää niitä pois aikaisemmin, joskus hän oli poiminut kuvat esiin ja katsellut, ne olivat kiihottavaa katseltavaa silloin tällöin,muun puutteessa. Siitä oli jo niin pitkä aika kun viimeksi…
Hän oli poseerannut sängyllä makuuhuoneessa ja saunalla maalla ja…Liisaa huolestutti todella. Hän, kylällä hyvin tunnettu henkilö…Kamalaa! Mitä ihmiset sanoisivat, kunnanvaltuusto ja kaikki…hän oli hyvin tunnistettavissa kuvista, sen hän tiesi, hänen kasvonsa olivat hyvin esillä melkein kaikissa kuvissa!
Liisa oli sosiaalitoimen johtaja kunnassa, pienellä paikkakunnalla hän tunsi melkein kaikki.
Kului muutamia viikkoja, vakuutusrahat tulivat, kotiin hankittiin uusi Tv ja stereot., Kalliiksihan se tuli, vakuutus kun ei suinkaan korvannut koko hintaa, kadonneet korut arvioitiin vain metallliarvostaan, mitään korvausta ei saanut muistoarvosta.
Eräänä torstaina oli saapuvan postin mukana pieni valkoinen kirjekuori, osoitettu hänelle henkilökohtaisesti.
Hän istui huoneessaan, availi hajamielisesti tulevaa postia, lajitteli mainoksia suoraan roskakoriin. Liisa repäisi kirjekuoren auki pienellä veitsellä jonka hänen tyttärensä oli tehnyt joskus puukäsitöissä. Valokuva putosi pöydälle, hän tuijotti sitä, tuntui että korvissa jyskytti. Nopeasti hän vilkaisi ovelle, ketään ei ollut käytävällä. Liisa vetäisi nopeasti papereita pinosta peittäen kuvan. ”Herrajumala!”, hän puuskahti hädissään, huulet vapisten.
Se oli yksi hänen kuvistaan. Kuvia oli otettu alunperin monta, tämä oli sieltä kiltimmästä päästä. Hän seisoi kontillaan sängyllä. Korsetti ja mustat sukat, suuri tukeva valkoisten pikkuhousujen verhoama takapuoli kameraan päin, leveästi hymyilevät pyöreät kasvot kameraan olkapään yli kääntyneinä. Liisa tunsi että päässä pyöri. Joku, joka tunnisti hänet, oli tehnyt murron ja lähettänyt kuvan, nähnyt kaikki hänen kuvansa…
Mitä lähettäjä oikein tahtoi? Liisa katsoi kirjekuorta tarkemmin. Se oli lähetetty paikkakunnalta eilen, leimasta päätellen…sisällä kuoressa oli paperilappu: ”Tehtävä 1. Siirrä kukat ikkunassasi toiselle ikkunalle, jotta näemme että olet saanut postia!”. Mitä ihmettä…Sitten hänelle valkeni: Kuvan lähettäjä halusi tarkistaa että hän oli nähnyt kirjeen, hmmm… Sydän pamppaillen hän siirsi annansilmän virkahuoneensa toiselle ikkunalle, katsellen samalla ulos, josko joku katselisi ylös juuri nyt…Ulkona oli aivan normaali liikenne, ihmisiä kiirehti kauppaan, muutamia autoja ajeli kunnantalon editse, koulussa näytti olevan välitunti.
Seuraavana päivänä tuli uusi kuva. Samaa sarjaa, nyt hän painoi sormillaan jalkoväliään samassa asennossa, silmät olivat kiinni, kieli vähän ulkona suusta…”Kamalaa, joku katselee näitä kuvia ja valikoi…!” Liisa kaivoi lapun kuoresta: ”Tehtävä 2. Siirrä kukka takaisin jotta näemme että olet ymmärtänyt. Saat kuvan takaisin joka tehtävästä jonka teet!”. Siirtäessään kukkaa takaisin hän jäi seisomaan ikkunaan, seisoi siinä tovin, ulos katsellen. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei näkynyt, torilla oli muutamia myyntikojuja, lukiolaispoikia ajeli polkupyörillään koulun pihalla..
Maanantaina oli taas uusi kuva postin mukana. Liisan silmät kuvassa katsoivat kameraan kiihottuneina, sormet olivat painuneet syvälle kostuneiden pikkuhousujen haaroihin salamavalon loisteessa. ”Tehtävä 3. Käy ostamassa hillomunkki Maijan Konditoriasta kello 14.00!” Mitä ihmettä ….Haluttiin nähtävästi tarkistaa että hän tekisi tehtävät…
Sydän pamppaillen, polvet täristen hän käveli kadun poikki kahvilaan, toivotti hyvät päivät kahvilan omistajattarelle, ystävättärelleen Riitalle, juteltiin niitä näitä, hän tilasi hillomunkin mukaansa. Oli vähän vaikeata keskittyä Riitan juttuihin, Liisa pälyili ympärilleen vaivihkaa koko ajan, yrittäen nähdä josko joku tuijotti häntä pitempään.
Kahvilassa oli paljon väkeä, konttorihenkilökuntaa kunnantalosta, koululaisia, jopa muutamia eläkeläisiä läheisestä vanhainkodista rullaattoreineen. Monet tunsivat Liisan, tervehtivät häntä, oli mahdotonta nähdä josko joku katseli häntä ”sillä silmällä”. Hän tunsi olevansa näytteillä, katseiden keskipisteenä. Joku näistä ihmisistä hänen ympärillään oli nähnyt…Liisan kädet alkoivat täristä, hillomunkkipussi sormissaan hän melkein juoksi ulos kahvilasta.
Uusi kuva jälleen tiistaina, hän tiesi mitä odottaa. Edelleen samaa poseeraussarjaa, nyt selällään, kädet polvissa kiinni, paksut valkoiset reidet sukkien verhoamina levällään, hänen punastuneet innokkaasti hymyilevät kasvonsa katsoivat kameraan pingottuneiden pikkuhousujen yllä. Häpykarvoja pursusi haaaroista. ”Luoja, olin hullu silloin…”.Liisa sopersi.
Uusi lappu seurasi kuvaa…”Tehtävä 4. Ota pikkuhoususi pois, mene kahvilaan kello 14.00 ja istu juomaan kuppi kahvia. Jätä ne tuolisi viereen lattialle kun lähdet kahvilasta!” Liisa luki tekstin uskomatta silmiään.
Ulkoilma tuntui kylmältä hameen alla kun Liisa käveli kahvilaan, polvet löivät melkein loukkua hänen tilatessaan kahvikuppiaan, hän tunsi itsensä paljaaksi. Hän selitti Riitalle että halusi vähän päästä konttorista ulos, kun ilmakin oli niin kaunis…Sormet jännityksestä täristen hän kaivoi pikkuhousunsa käsilaukustaan, hän salakuljetti mytyn kädessään sivulleen ja pudotti sen sitten alas tuolin viereen. Hän siirsi jalallaan myttyä sivummalle ja hörppi sitten kuumaa kahvia kupistaan, silmäillen kahvilassa istuvia ihmisiä. Aika paljolti samoja ihmisiä kuin eilenkin, kaikki tuntuivat olevan omissa oloissaan.
Tuntui oudolta istua siinä kaikkien keskellä, paljaana. Ohikulkevat voivat melkein nähdä hänen hameensa alle, kamalaa! Ja vielä tällainen lyhyt hame päällä! Hän oli aivan kuumissaan palatessaan takaisin töihin.
Keskiviikkona sitten ei tullut mitään kirjettä, hän kävi sen vielä postiosastolla varmistamassa, ei, mitään muuta ei ollut tullut kun se mitä hänen pöydällään oli…
Kirje oli hänen kotipostilaatikossaan. Liisa lukitsi itsensä makuuhuoneeseen, tytär oli omassa huoneessaan ja kuunteli musiikkia. Vapisevin sormin hän aukaisi kuoren. Uusi kuva taas, Liisa sormet syvällä housuissa, nännit kovina sojottaen, kasvot vääntyneinä, suu auki…Lappu jossa teksti: ”Tehtävä 5. Taidat pitää itsesi näyttämisestä! Tänä iltana kello 23.30 aukaise makuuhuoneesi verhot ja asetu ikkunan eteen. Alasti.” Liisa huudahti häpeissään, ei,ei,nyt on menty liian pitkälle,mihinkään sellaiseen hän ei alkaisi!
Tytär meni nukkumaan tapansa mukaan siinä yhdentoista pintaan. Liisa kuljeskeli ympäri taloa aamutakissaan, hän oli kaatanut itselleen viskipaukun, niin tohkeissaaan hän oli piinaajansa kirjeestä. Toinenkin tuhti paukku tuli kaadettua hänen istuessaan olohuoneessa tv:n edessä. Liisa nousi ylös, käveli makuuhuoneeseen, tarttui kaksin käsin verhoihin ja veti ne erilleen. Ulos katsellen hän aukaisi aamutakkinsa ja antoi sen lipua alas. Ulkona oli hämärää, hänen ikkunansa oli metsään päin, mustia puittenrunkoja ja tiheää pensaikkoa erottui harmaana seinänä hänen silmiinsä.
Viileä ilma sai hänen nänninsä jäykistymään. Ne sojottivat kovina kuin rusinat. Hetken kuluttua hän sammutti valot ja kapusi sänkyyn. Nännit olivat kivikovat edelleen, ne tuntuivat sykkivän hänen sormissaan. Liisa tunsi kuinka märkä hän oli, sormet lipuivat melkein vastustuksetta pitkin niljakkaita häpyhuulia. Hän laukesi tyynyä purren, huohottaen, vain muutaman nopean sormenpyöräytyksen jälkeen.
Torstai töissä kulki hänen huomaamattaan, Liisa oli kuin horteessa koko päivän, ajatukset olivat muualla. Kotona oli kirje odottamassa, hän repi sen auki. Kuva oli uutta sarjaa, Liisa lehahti kirkkaanpunaiseksi kun hän muisti tapahtuman. Hän ja miehensä olivat olleet maalla kaksistaan, hän oli maannut mökin pihalla viltillä alasti, aurinkoöljyä iholleen levittäen, kun hänen miehensä oli ottanut kameran esiin. Kuvassa Liisa hieroi öljyä rinnoilleen, hymyillen ilkikurisesti kameralle, toinen jalka suorana, toinen koukussa sivulle kääntyneenä. Hänen häpynsä oli katsojaa kohti, ohuiden vaaleiden karvojen välistä pilkotti turvonneet häpyhuulet.
”Tehtävä 6. Tänä iltana,sama aika. Jätä valot päälle kun menet sänkyyn.”
Liisa kävi suihkussa yhdentoista aikaan, kylpypyyhkeeseen kietoutuneena hän sytytti sänkylampun ja aukaisi makuuhuoneen verhot, katsoi ulos hämärään metsään. Hän aukaisi hitaasti pyyhkeen, istuutui sängylle ja otti esiin ihovoidepullon. Huolellisesti hän levitti ihovoidetta iholleen, laskeutui sitten selälleen sängylle, keskelle kirkasta valokeilaa. Liisa hyväili rintojaan sormenpäillään, nännit olivat jo kovat. Hän puristi niitä sormiensa välissä, tunne sai hänen lantionsa nytkähtelemään kuin muusta ruumiista riippumatta. Hitaasti hänen toinen kätensä lipui pitkin pyöreää vatsaa alaspäin, pysähtyi hetkeksi ohuelle karvatupsulle. Liisa painoi sormellaan kuin kokeillen häpyään, sormi liukui pitkin vakoa. Hän oli hyvin märkä, sormi lipsahti syvemmälle kuin itsestään.
Huohottaen, silmät kaukaisuuteen tuijottaen Liisa pyöritti sormiaan, märkä litisevä ääni sekoittui hänen huohotukseensa. Sormet pyörivät hävyssä villisti, lanteet keinuivat, nytkähtelivät. Sormien liike pysähtyi, hän painoi kättään kovaa häpyynsä. Hän jäykistyi kaarelle ja herpaantui sitten sängylle, hengitys tasaantui pitkän ajan päästä.
Seuraavana päivänä, perjantaina, oli taas kirje odottamassa häntä kotona. Kuvia oli kolme, eri aiheilla…kaksi oli sarjasta maalla, Yhdessä hän istui saunalla ja ajeli itseään paljaaksi,posliiniksi. Toisessa hän makasi auringossa, hän tyydytti itseään sauvalla, jalat jännittyneinä, pää nyökkien eteenpäin, silmät kiinni, kaula jännittyneenä.. Kolmas oli rivoin: Sauva oli syvällä takapuolessa, vain punainen vääntönuppi näkyi äärimmilleen jännittyneestä peräaukosta, kaksi sormea oli syvällä paljaaksi ajellussa hävyssä, hänen kasvonsa kuvassa olivat kiihkosta punehtuneet. ”Tehtävä 7. Sama aika. Tiedät mitä tehdä, näytä!”
Liisa oli käynyt Alkossa kotimatkalla, nyt tuntui siltä että oli aika aukaista pullo punaviiniä. Tytär oli kaverinsa luona yötä, hän tulisi vasta huomenna iltapäivällä. Liisa laittoi itselleen iltapalaa, maisteli punaviiniä lasistaan silloin tällöin. Illalla, pullon jo tyhjennyttyä hän kävi suihkussa, ajeli kainalonsa suihkussa seisten. Hän kantoi peilin eteisen seinältä kylppäriin, asettui lattialle pyyhkeen päälle istumaan. Hän hieroi vaahtoa jalkoväliinsä ja ajeli itsensä huolellisesti posliiniksi. Jalat levällään lattialla hän katseli itseään peilistä, posket tuntuivat kuumilta, silmät näyttivät kuumeisilta…hän nosti rintojaan käsissään ja puristeli nännejään sormiensa välissä.
Liisa kävi kaatamassa itselleen pienen viskipaukun ja käveli makuuhuoneeseen. Hän veti verhot sivuun ja sytytti valot. Kaapista hän kaivoi esiin sukkanauhaliivit ja mustat verkkosukat ja korkokengät. Hitaasti hän pukeutui asuun ja laskeutui sitten sängylle selälleen makaamaan, kääntyi ja aukaisi yöpöydän laatikon. Hieromasauva oli hopeanvärinen, paksu ja kiiltävä. Hän käänsi sauvan punaista nuppia ja se surisi kovaäänisesti hänen kädessään. Liisa pyöritti sauvaa rinnoillaan, pitkin vatsaansa ja reisien sisäpintaa. Hän oli jo aivan märkä, häpy tuntui jyskyttävän jalkojen välissä.
Sauva liukui pitkin paljasta liukasta häpyä, hän nousi polvilleen seisomaan, takapuoli kohti ikkunaa. Liisa asetti sauvan seisomaan sängylle ja istuutui sen päälle, liukuen sen koko mitan alas. Villisti ratsastaen, takapuoli nytkyen ja väristen hän heitteli päätään puolelta toiselle. Liisa painoi päänsä sängylle ja pyllisti leveästi ikkunaa kohti, sauva surisi syvällä hänessä.
Hän kääntyi selälleen ja survoi sauvaa sisäänsä, nostaen jalkansa levälleen. Hän oli litisevän märkä, posket kuumottivat. Hitaasti hän veti sauvan hävystään ja asetti sen peräaukolleen. Se liukui sisään sentti sentiltä, liukkaiden nesteiden avulla. Hän käänsi sauvan nuppia, surina kiihtyi, yhdellä työnnöllä sauva oli kahvaa myöten sisällä. Liisan sormet vispasivat lotisevassa hävyssä, hän huusi suoraa huutoa lauetessaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivan saatanan hyvä tarina..ehdottomasti lisää.Alkoi seisomaan jo 5.tehtävän kohdalla...jatkoa ja äkkiä.T.MIES
Olipa taas mukava että laitoit tarinaa tulemaan olet hyvä.
..jatkoa seuraa kunhan keritään...
..ja kiihottava...
Tosi kiihottava tarina, seisoo koko ajan, kerro LISÄÄ!