pennun hihnaan opettaminen

Totuta ensin pantaan ja myöhemmin hihnaan hyvin pienissä jaksoissa ja ehkä paikassa, jossa on ulkopuolisia ärsykkeitä...liikuta huomioimalla kontaktin kautta ja kannustamalla..5m on hyvä 1m on hyvä, jos se menee kuten on suunnitellut..ei se matka vaan se miten se sen kulkee...ja niin että kikkaile koiran huomiolla, -sillä se liikkuu.

Tarjoa riittävästi kokemuksia. Ihan sellaisia arkisia, missä koira voi vaikka katsella ja havannoida aisteilla..Ole mukana istu vieressä ja ohjaa.

Kun koira kytketään hihnaan, niin silloin punnitaan luottamus koiran ja ohjaajan välillä, koska koira "luovuttaa" hihnassa suuren osan vapauttaan..pentu toimii vielä vaistojensa varassa ja ohjaamana...Rakenna luottamusta ajan kanssa vahvasti. Luottamus rakentuuu, onnistuneiden ja turvallisten kokemusten kautta sekä se kasvaa ihan arki rutiineiden myötä.

Joo toi pantaan totuttaminen on hyvä ensin tehdä. Kun pannan käyttö on ihan tuttua, niin sitten voi sen hihnan laittaa kiinni, kehua ja sitten ottaa se pois. Kehuminen pitää tulla heti, ja ennen kuin koira ehtii alkamaan edes leikkimään sen hihnan kanssa. Tuota voi siis tehdä ihan vaan kotona sisällä. Ja useita kertoja peräkkäin. Sitten kun pentu on tottunut vähän pidempään aikaan että se hihna on pannassa kiinni, niin voi liikuttaa pentua sisällä hihnassa, hihnasta voi pitää kiinni tai sitten voi antaa sen laahata perässä. Voi houkutella liikkumaan vaikka lelun avulla sinun vierelläsi kävelemään vaikka metrin tai pari metriä. Voi tehdä tämän myös namilla tai millä se palkkaantuu. Ja hihnaa voi ottaa pois ja takaisin ja kehua.

Myös irti-sanaa kannattaa opetella pennun kanssa positiivisesti. Eli voi pyytää irroittamaan jostain, ja kun irroittaa, niin antaa vaikka toisen lelun tilalle tai namia siitä irroittamisesta. Sitten kun osaa irroittaa, niin voi pyytää irroittamaan hihnasta. Jos ei irroita otetta hihnasta, niin sitten se ei vielä osaa sitä.

Voit myös tehdä siten että kun koira alkaa riehumaan hihnan kanssa, niin älä ainakaan revi hihnaa tai vedä sitä koska pentu ymmärtää sen leikkinä. Voit jättää hihnan silloin kokonaan huomiotta, ja näytä vaikka tosi jännää lelua, jolla voi leikkiä sen sijaan. Esim. laitat pennun hihnaan -> pentu alkaa retuuttamaan hihnaa -> voit vaikka lyödä kädet yhteen (tulee yhtäkkinen ääni joka yleensä keskeyttää tekemisen) -> sillä hetkellä näytät/vingutat lelua jolla alatte leikkimään.

Monia on tapoja siis. Toi ylempi teksti kuulostaa hyvältä canis.familiarikselta.

Tärkeää on että koira ei saa keksittyä leikkiä siitä hihnasta, vaan sen pitää olla mahdollisimman vähän mielenkiintoinen pennun mielestä.

Voi siihen laittaa jotain vaikka sitruunan makua siihen hihnaan äärimmäisessä tapauksessa, että se maistuu pahalta pennun mielestä.

On liian aikaista muttei liian aikaista opetella. Hitaasti ensin pantaan totuttaminen ja sitten sisällä muutamia askelia hihnassa ja sitten hihna irti. Anna palkinto kun ottaa askeleenkin ilman riehumista hihnan kanssa ja pidennä palkkaan vaadittavaa matkaa vähitellen metristä - 5 m:iin - 10:iin jne, Muutamien viikkojen päästä alkanee onnistua.

Itselläni nyt liki kakstoista viikkoinen. Käyttänyt pantaa ja hihnaa nelisen viikkoa. Tottakai ens alkuun "taistelee/riehuuu", mutta kuuluu asiaan. Pennun oppiminen jne. onpi aika pitkäjänteistä puuhaa. Siis ihmisen kannalta. Pinnaa pitää pitkittää koko ajan.

Niinpä niin, oppia ikä kaikki. Itselläni nyt kolmannella kuulla pentu ja toinen liki viisivuotias narttu. Pentu nukkuu jo yöt ja herättää toki viiden-kuuden välissä. Käydään asioilla ja takas nukkumaan, Välillä tasaeen syödään heti ja leikitään. Pentu puree, syö, nukkuu ja käy vahinkoja, joka on pennun tehtävä nyt. Eihän se osaa muuta. Yöt nukkuu hyvin. Välillä on tietty oikea raptori jne. KUULUU ASIAAN.

Pentu vaatii työtä. Kaikkein vaikein on tietty eka vuosi. Kolmas vuosi tuo vasta "helpotuksen". Sit onkin jo ikävä pentuikää? Ainakin minulla.

Nautin joka hetkestä ja uusista asioista, jotka toinen oppii. Ihana nuoruus. Jos ottaa koiran pennun, niin pitää varautua kaikkeen mahdolliseen. Niihin kuuluvat myös vastoinkäymiset. Miettikää hyvät ihmiset mihin olette sitoutumassa. Ei se koira ole lelu, jota vaan paijataan välillä. Itselläni on ollut elämän varrella muutama elukka ja olemme pärjänneet.

Eka kokemus meni "päin seiniä". Tosin siitä jo nelisenkymmentä vuotta. Opit ja opettamisen metodit vaihtuneet aina vaan paremmaksi. En siis tehnyt mitään oikein. No nyt menossa viides koira ja yritän tehdä parhaani, katsotaan mitä saan aikaiseksi. Kysykää hyvät ihmiset tutuiltanne miten toimia. Siis niiltä, jotka todella osaavat ns. lukea koiraa jne. Menkää vaikka koirapuistoon/kentälle, siellä usein kokeineita kasvattajia. Ja tietty jos kyseessä rotukoira, niin käänny kasvattajan puoleen.

Teeppä asioita rauhallisesti. Eli kevyt pikalukolla oleva panta näin aluksi. Pistä kaulaan kun pentu on rauhallisessa mielentilassa. Rapsuttele pentua, paijaa jne. Tilaisuus pannan laittoon tulee kyllä. Anna pannan "kevyen" olla välillä koko yön. Ei haittaa. Itse laitan pennulle pannan heti aamulla kun heräämme. Tottakai pentu alkuun nahistelee milloin mistäkin. VIE AIKAA OPPIA KAIKKI UUDET JUTSKAT: Ihanaa aikaa kumminkin. Kun laitan vaakakuppiin huonot/hyvät asiat, niin hyvät aina voittavat. Kaiken uuden, kynsien leikkuusta lähtien pitää tapahtua koiran ollessa rauhallinen. Pentuni siis puree, riehuu ja riehuu ja puree. Nukkuu, syö ja tekee tarpeitaan. Näin on. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Et sinä koiran omistajana ja ei varmasti pieni uusi elämä.

"Pentuni siis puree, riehuu ja riehuu ja puree"...onnellinen pentu. Tuo tapa on myös välttämätön, koska ohjausta käytöksen rajoihin ei muuten voi toteuttaa.

Hihnaan hitaasti opettelukaan ei välttämättä onnistu, jos asuu alueella, jossa pentua ei irti uskalla pitää. Meillä oli pentu tottunut kyllä pantaan kasvattajan luona, mutta hihnassa oli kävellyt tasan kerran.

Ja kun se kotiin haettiin, se joutui (valitettavasti?) heti autosta poistuessa hihnaan ja siinä hihnassa oltiin sitten ensimmäiset päivät, kun tuota ei uskaltanut päästää irti - vieressä meni sekä suhteellisen vilkas pyörätie että autotie, eikä taloyhtiöllä ollut varsinaista pihamaata vaan viheralueet olivat alakerran asuntojen takapihaa ja leikkipuisto heti siinä.

Ensimmäiset päivät kuljettiin pihalla siis vain pelkässä hihnassa ja kun sen kanssa kävely alkoi jotenkuten sujua, lähdettiin pikkuisen kauemmas, jolloin tuon pystyi päästämään irti ilman pelkoa, että se olisi törmännyt autotielle tai pyörätiellä liikkuvien alle.