Tein kokeeksi satsin Veikko Kiljusen reseptillä, mutta laitoin pellavaöljyvernissan sijaan pellavaöjyä, kun ei ollut muuta. Tuli huonosti sekoittuvaa ja kaadoin pois. Tänään hain vernissaa, ja sekoittui paljon paremmin, ei jää pisaroiksi.
Siis:
- 1 osa jänisliimaa (nesteenä)
- 1 osa liitujauhoa
- 1 osa titaanivalkoista
- 1/2 osaa pellavaöljyvernissaa
Kerron 20 vuoden päästä, miten hyvin kesti. :)
Siis:
- 1 osa jänisliimaa (nesteenä)
- 1 osa liitujauhoa
- 1 osa titaanivalkoista
- 1/2 osaa pellavaöljyvernissaa
Kerron 20 vuoden päästä, miten hyvin kesti. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lisäsin vielä hieman vernissaa, ja huomasin, että sekoittuu paremmin, jos massan lämittää vesihauteessa. Ilmeisesti tuo jänisliima toimii emulgaattorina (auttaa vettä ja öljyä sekoittumaan) paremmin lämpöisenä kuin kylmänä.
Mitenkä muuten on, jos maalaa vanhan taulun päälle, niin pitäisikö siihen laittaa joku välivernissa tms, vai ajaako tuo jänisliima saman asian? Ajattelin semmoista, että vedän jänisliiman ensin ja sen kuivuttua tuon puoliöljypohjan.
Idea siis uudelleenkäyttää vanhat pohjat, joihin maalattu öljyllä ja akryyliillä pari vuotta sitten.
Puoliöljy pohjan pitäisi kuivua puoli vuotta tai sitten pitää maalata noin viikon kuluttua! Maalatut pohjat voisi antaa vaikka hyväntekeväisyydelle tai panna huutokauppaan! Paras olisi heti alkaa maalata pellavapohjille. Edullisinta on ostaa kankaat ja kiilapuut ja virittää itse kangas kiilapuille!
Kiljusen mukaan voi maalata koska vaan, ei vaikuta kestävyyteen, maalaustuntumaan lähinnä. Kai siinä on ideana, että pohja on varmasti kuiva, ettei vaan liukene maalin öljyn mukana.
Mä käytin jotain vanhaa puuvillakangasta, kun semmoista oli nurkissa. Sillä on hyvä harjoitella näitä pohjien tekemisiä. Ei tässä vielä mitään nimitöitä tehdä. Ja jos tehdään, niin onpahan restauroijilla sitten jotain tekemistä. :)
Mutta tuo Veikko Kiljusen Taidemaalarin materiaalioppi -kirja vaikuttaa hyvältä. Kaveri on pitkän linjan konservaattori ja tuntuu tietävän, mistä puhuu.