Et antanut mulle enään tilaisuutta kertoa mitä minulla oli kerrottavaa, ymmärrän kyllä.. Olisin halunnut kertoa itsestäni paljon enemmän kuin olen kertonut, en siksi että meitä enään voisi olla. Vaan siksi että sen olen velkaa sinulle...
Myös epätoivo ja yksinäisyys oli syynä kaikkeen, paljon jäi selitettävää miksi olin semmoinen...
En täällä voi muuta kirjoittaa, anteeksi ajasta mitä tuhlasin sinulta....
Tiedän että inhoat tätä, mutta kuitenkin olet mielessäni aina pieni törröhuuli jota paleltaa kokoajan :)
Myös epätoivo ja yksinäisyys oli syynä kaikkeen, paljon jäi selitettävää miksi olin semmoinen...
En täällä voi muuta kirjoittaa, anteeksi ajasta mitä tuhlasin sinulta....
Tiedän että inhoat tätä, mutta kuitenkin olet mielessäni aina pieni törröhuuli jota paleltaa kokoajan :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten niin en antanut tilaisuutta? Oletko edes pyytänyt? Olisin kyllä antanut ja sitä aina toivonutkin.
N. reilu kaksi viikkoa sitten viimeksi nähty? Kauniita unia kuitenkin, jos ei osu.
Piti vielä laittaa että ota huomena yhteyttä, tiedot sinulla on, jos oikea.
Öööö... Vai onkohan kyse huhtikuisesta ihan toisesta asiasta? Nyt vihdoin pää tyynyyn, aah.
Ei ole noin kauaa aikaa kulunut
Vähemmän aikaa kulunut tässä tapauksessa.
S? Don't. Kaikki tekee virheitä, mutta mä en saanut edes mahdollisuutta tai selitystä. Mutta kai sit, elän arpineni. Enkä voi tietää ajatusmaailmoja. Toimit todella alhasesti. Forsaken.
Hyvää jatkoa elämääsi mies :) toivottavasti löydät sen onnen jota silloin aikoinaan etsit.
että inhosin tätä, mutta nyt ymmärrän, että ihmisissä löytyy todella ikäviä piirteitä. En välttämättä puhu sinusta, mutta yleensä. Ja yllättävää kyllä, se saa minut tuntemaan itseni arvokkaaksi. Joten tuli mitä tuli, en elämääni ota sisään enää mitään vähempää, kuin mitä ansaitsen. Näillä kirjoituksilla täällä tai ihmisten puhelilla ja piilotetuilla tunteilla ei ole enää minkäänlaista otetta siihen, miten elämääni elän ja tunnen. Kiitos siitä palstoille. :)
;DD
Tutun kuuloista jotenkin.
Meneekö naiselle?
Kyllä meni naiselle, sanotaanko näin "etten koskaan saanut tavata tätä ihanaa pientä" silti hän on "kummitellut" mielessäni jo kuukausia. Yritin vielä kerran selittää miksi kaikki meni miten meni, en siihen saanut tilaisuutta. Silti ehkä ikuisesti muisto hänestä kulkee mukanani ;´)
Epätoivo ja yksinäisyys, se saa tekemään, miettimään ja sanomaan ei niin viisaasti... Öitä olen valvonut ja miettinyt koko "juttua" Nyt on aika mennä eteenpäin. Ihan vain jo itseni ja terveyden takia.
"Pienelle törröhuulelle" kaikkea mukavaa ja vain parasta. Sydämmellisin terveisin.. -Anteeksi.