Onko vanhemmilla valta päättää mihin kouluun haen peruskoulun jälkeen?
Onko valta vanhemmilla?
lapsi89
212123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hei, itselläni juuri peruskoulun päättänyt poika.
Täytti itse yhteishakukaavakkeen, kertoi mihin haki ja miksi. En puuttunut asiaan.
Olen sitä mieltä, että sinähän sitä työtä sitten teet eivätkä vanhempasi.
Kannattaa kuitenkin kertoa vanhemmille mitä on suunnitellut tulevaisuuden varalle hyvissä ajoin, sillä jos sinun halusi ja heidän toiveensa eivät ole yhteneväiset, niin ehditte keskustella asiasta.
Tulet täysi-ikäisesi 18-vuotiaana. Siihen saakka vanhemmillasi on lain mukaan oikeus tehdä kasvatustasi koskevat päätökset. Eli on heillä se oikeus, tosin asianomaiset lait määräävät myös, että vanhempien on kysyttävä lapsen mielipidettä sellaisista asioista, joihin hänellä oman kehitystasonsa mukaan on edellytykset.
Mutta kyllähän viisaat vanhemmat keskustelevat lapsensa kanssa, ja viisas lapsi keskustelee vanhempiensa kanssa. Kannattaisi varmaan tiedustella miksi he ovat ajatelleet asian niin kuin ovat ja pohtia sitten ovatko ne syyt hyviä.
Sinulle jolla on peruskoulun päättänyt poika joka teki päätöksensä itse etkä puuttunut asiaan. Olet laiminlyönyt kasvatusvastuusi. Tämä ei tarkoita sitä etteikö poikasi päätös olisi oikea, mutta olisi sinun silti lain mukaan tullut osallistua päätöksen tekemiseen.
En todellakaan ole laiminlyönyt kasvatusvastuutani, päinvastoin! Olen kasvattanut ihmisen, joka on järkevä, on tiennyt jo monta vuotta mille alalle haluaa, joten se siitä.
Perheessä hyvä esimerkki, pojan isä oli pakotettu hakemaan määrättyyn kouluun ja määrätylle linjalle.
Hän kävi koulun ja tekikin niitä töitä aikansa hammasta purren, kunnes vihdoin hakeutui omalle alalleen.
Nyt tietenkin sanot, että miehen isäpä oli hyvä kasvattaja, vai miltä itsestäsi tuntuisi tuollainen?
Omakin lapseni tiesi jo yläasteelle mennessään mihin haluaa ja teki sen mukaan koulussa töitäkin. Mutta kysyi silti mielipidettäni ja pyysi auttamaan silloin kuin päätös piti tehdä. Autoin ja tietysti päätöksen hyväksyin. Hän oli tosin silloin jo 18 v.
Jälleen tullaan siihen yksinkertaiseen lopputulokseen, ihmiset ovat erilaisia, myös nuoret. Joillekkin on jo varhaisessa vaiheessa tärkeää saada päättää edes jostakin.
Tietenkin, jos alkaa tehdä päätöksiä, jotka ovat selvästi vastoin kaikkia lakeja ja perheen toimintamalleja , niin siinä tapauksessa kasvattajana pitää puuttua peliin.
siis ollaan samaa mieltä asioista loppujen lopuksi.
Mutta tuossahan oli alunperin kysymys siitä, onko vanhemmilla valta. Lain mukaan heillä se valta siis on, joskaan kyse ei ole absoluuttisesta yksinvallasta vaan lapsen kanssa tulee myös asiasta keskustella.
Kukapa vanhempi haluaisi alaikäisen - tai edes täysi-ikäisen - lapsensa tekevän sellaisia päätöksiä, jotka selvästi vievät tuhoon.
Vanhempani pakottivat minut pikkukaupungin lukioon. Tiesin tämän, joten peruskoulussa ei tarvinnut juurikaan yrittää päästäkseen sisään...He nyt olivat muutenkin sellaisia, että tukea en juurikaan saanut, pääasia oli että HE pääsivät määräilemään MIELIVALTAISESTI minun elämästäni. Vanhempia on monenlaisia. Minun vanhempani ovat SADISTEJA.
Olen nytkin niin epäkypsä, että opiskelen kahta tutkintoa yliopistossa. En olisi siis mitenkään osannut itse päättää lukion valinnasta.
Tuo on semmonen yhdistelmä joka on hyödyllinen,myös kauppis oikis tai kauppis lääkis menee vielä mutta kauppis joku muu tai joku muu joku muu niin turhaan olet kouluttautunut.
Olisit suosiolla mennyt sinne isukin firmaan niin ei tarttisi täällä kitistä.
Tarkoitukseni oli osoittaa, että vanhemmat voisivat ajatella lastaan yksilönä ja antaa päätäntävaltaa tämän omaa elämää koskevissa asioissa. Ja kirjoitin kahdesta tutkinnosta osoittaakseni, etten ole vieroksunut koulunkäyntiä.
"Huoltajalla on oikeus päättää lasta koskevista asioista, kuten lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta, koulutuksesta, passin hausta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Ennen kuin huoltaja tekee päätöksen lapsen henkilökohtaisessa asiassa hänen tulee keskustella asiasta lapsen kanssa, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asiaan laatuun nähden on mahdollista. Päätöstä tehtäessä hänen on kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin"
Ja lainsäädännössähän lapsella tarkoitetaan alle kahdeksantoistavuotiasta. Eli kun alunperin kysyttiin onko vanhemmilla valta, niin kyllä se valta heillä on jos he sitä haluavat käyttää. Nykyisin mielestäni liian harvat vanhemmat sitä käyttävät silloin, kun pitäisi. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että lapsen halua koulutukseen tietyllä alalla pitäisi kahlita, eli tässä esimerkkitapauksessa vanhemmat eivät mielestäni toimi asiallisesti. Heidänhän on, kuten yllä todetaan, keskusteltava lapsen kanssa ja kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin.
Äidin kanssa on ollut riitaa asiasta. Sen mielipide on että menet joko paikalliseen lukioon tai et minnekkään. itse haluaisin ammattilukioon läheiseen pikkukaupunkiin.
Muutenkin äiti on hirveän määräilevä tyyppi.
Omat valintani eivät kelpaa sille.
Äitisi ei halua päästää sinusta irti, jos tuo valintasi tarkoittaisi muuttoa pois kotoa. Hän ilmeisesti pelkää että vietät kaiken aikasi juhlien tai jätät opiskelut vähemmälle huomiolle. (Voi toki pelätä muutakin, en tietenkään tiedä.) Et ole siis näiden vuosien aikana osannut elää niin, että olisit saavuttanut äitisi luottamuksen, mutta syy siihen voi yhtä hyvin olla hänen kuin sinun. Voi tietysti olla, että hän ei usko sinun jaksavan ammattilukiota.
Voit tietysti lähteä kotoa jos haluat, mutta jos äitisi tekee ilmoituksen sinusta että olet karannut kotoa niin siitä seuraa hankaluuksia. Tiedän kyllä monia lapsia jotka ovat tuossa vaiheessa kotoa lähteneet ja vanhemmat ovat sitten antaneet heidän mennä kun eivät ole muutakaan voineet, mutta kun olet alaikäinen, niin jos äitisi haluaa tehdä sinun elämäsi hankalaksi tässä tilanteessa, hän pystyy sen tekemään. Ja kysehän on tietyllä lailla myös taloudellisista asioista, eli tuletko toimeen kodin ulkopuolella kesät talvet noin taloudellisesti.
Olisiko niin paha sitten olla vielä kotona nämä lukiovuodet paikallisessa lukiossa, suorittaa siellä yo-koe ja lähteä sen jälkeen omaa elämäänsä viettämään täysi-ikäisenä ja omasta elämästään täysin vastuussa. Se voisi pitää välit äitiisi edes jollain lailla kunnossa ja tulevina vuosina voi olla hyvä, että välit edes jollain lailla kohteliaat voisivat olla.
Eivät ne välit kovin lämpimiksi enää tule, jos lähes aikuiselle lapselle ei anneta sananvaltaa OMAA elämäänsä koskevassa asiassa. Minun vanhempani yrittävät kontrolloida vieläkin antamalla rahaa köyhälle opiskelijalle, ikään kuin saisin lahjuksia tai olisin jotenkin kelvoton pärjäämään itse.
ei siinä muuta ole kuin se että äiti määräilee kaikessa.Välit on muutenki olleet viimeset vuodet tosi kireet.sen periaate vain on se "niin kauan kuin olet alaikänen minä päätän sun asioistas ja teet niin ku minä sanon".Sitä ei jaksais kovinkaan kauan. Varsinkin kun itse olen itsepäin ja toisten tahtoon taipumaton jääräpää.
Luottamuksesta en tiijä. En ole koskaan harrastanut juhlintaa enkä mitään. Keskiarvo ollut yli yhdeksikön yläasteen aikana. En tiijä mitä pitäis tehdä.
Ei kuule 15-vuotias vielä ole millään lailla 'lähes aikuinen', lapsi sellainen on. Nyky-yhteiskunta vain ruokkii sellaista ajattelua, että teini-ikäiset olisivat muka jotenkin aikuisempia kuin ennen. Eivät ne ole, mutta monet luulevat niin koska ajattelevat, että monien asioiden tietäminen automaattisesti merkitsee myös aikuismaista harkintakykyä. Näinhän ei ole.
Mutta olet oikeassa siis, että kyllä tuollaista 15-vuotiasta tulee kuunnella tällaisissa asioissa hyvinkin paljon.
Ilmeisesti kieltäydyt noista rahalahjoista etkä anna heidän kontrolloida elämääsi. Jos et, niin eipä kannata muita tulla opettamaan tässä asiassa.
Tilanteesi on tietysti hankala, jos äiti ei halua ymmärtää että sinullakin on perusteltuja suunnitelmia oman elämäsi varrelle. Kannattaa vielä tutkailla myös omaa suhtautumistasi sillä lailla, että kun kerrot olevasi jääräpäinen luonne, niin onko tästä tullut jollain lailla isompi asia kuin se onkaan.
Kyse on sinun elämästäsi, mutta kyse on myös siitä millaiset suhteet vanhempiisi sinulla tulee olemaan myöhemmin elämässäsi. Jos tilanne on noin vaikea, niin mieti nyt vielä että olisiko niin hirveän vaikea käydä se oman paikkakunnan lukio - siis tarkoitan sitä, että menettäisitkö sen käymällä jotain sellaista, jota ehdottomasti elämässäsi haluat. Pysymällä kotona - oletan näet ettei teillä nyt mitään väkivaltaa ja sellaista ole sinua kohtaan - saat ylöspidon ja todennäköisesti saat myös käydä lukion kohtalaisen rauhassa, tulet ylioppilaaksi, ja sen jälkeen oletkin jo täysi-ikäinen ja voit mennä opiskelemaan minne haluat. Samalla välisi vanhempiisi saattavat pysyä parempina tulevaisuudessa, eikä sekään ihan pieni juttu ole jos elämässä sattuu muunlaisia vastoinkäymisiä.
Eihän ketään voi neuvomaan mennä tällaisissa asioissa, mutta tällainen ratkaisu kuitenkin takaisin sen, että voit opiskella sillä lailla huolista vapaana ettei tarvitse pohtia päivittäistä toimeentuloa. Jos joudut hengenpitimiksi käymään töissä samaan aikaan kuin käyt koulua, niin etenkin ammattilukiossa se merkitsee kyllä mielestäni kohtuutonta taakkaa nuorelle ihmiselle.
Meillä oli aivan sama tilanne kotona. Koska 16-vuotiashan "ei ole valmis muuttamaan yksin". Kumma juttu, että äideille ei juolahda aina mieleen että 16-vuotias on lähes aikuinen, tosin toiset nyt ovat tietenkin kypsempiä kuin toiset. Itse olen aina ollut mielestäni itsenäinen ja kypsä, ja äitinikin tietää tämän. No, etsin äidille tietoa koulusta, asumismahdollisuuksista ym. ja ilmottauduin kouluun. Eipä siinä enää äidillä ollut siinä vaiheessa sanomista, enkä hänen kielloistaan olisikaan välittänyt.
Nyt olen edelleen "lapsellinen", kirjoitin hyvin arvosanoin ylioppilaaksi ja opiskelen yliopistossa joka ei mielestäni ole lapsellista. Äitiäni kuitenki on ilmeisesti jäänyt kaivelemaan se, että en alistunutkaan hänen tahtoonsa, ja hänen mielestään kaikki jotka eivät häntä tottele ovat lapsellisia. Että sellaista. Mene vain sinne kouluun johon itse haluat, koulukin menee paremmin jos olet itse sinne halunnut. Sitäpaitsi mielestäni päätöksesi ammattilukiosta on todella järkevä, ehkä äitiäsi vain pelottaa sinun pois lähtemisesi ja miten pärjäät "isossa pahassa maailmassa"...
Ainakin silloin, kun hain lukioon 4 vuotta sitten (hui) tarvittiin hakemukseen toisen vanhemman allekirjoitus. Että periaatteessa joo.
Kysy äidiltäsi miksi hän ei halua sinun pyrkivän ammattilukioon. Jos haluat suorittaa yo-tutkinnon ja samalla valmistua johonkin tiettyyn ammattiin, niin ammattilukio on mielestäni erittäin hyvä vaihtoehto. Toki voit mennä lukioon ja ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen pyrkiä ammatilliseen koulutukseen, mutta miksei mennä suoraan ammattilukioon, siinähän saa tapettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
on niillä ehkä vähän valtaa vaikuttaa päätöksees. Mun päätöstä ei porukat hyväksyny (olin 15v sillon), koska olisivat halunnu laittaa mut samaan kouluun kun isosiskon aikoinaan (joka meni sinne porukoiden päätöksellä). No ilmotin että jos en saa ite päättää kouluani, en mene mihinkään kouluun. Hain sinne mihin halusin, muutin asuntolaan ja hyvin on menny. Porukat hyväksyy jo mun päätökseni, ja sen että olen paljon itsenäisempi kuin isosisko, ja että mulle on tärkeetä tehdä omat päätökset ja kantaa vastuu niin itsestäni kuin päätöksistäni.
Eli vanhemmat jotka kinastelivat ylempänä: ihmiset on erilaisia. Itse en kestäis jos pitäis kysyä toisen hyväksyntää päätöksilleni, en sillon kun olin 15 enkä varsinkaan 18 vuotiaana. Mutta toiset ovat hieman "saamattomampia" ja itsenäistyvät hitaammin, ja niin ollen kaipaa toisilta tukea päätöksiinsä.
Mutta jos vanhempas on laittamassa sua sellaseen kouluun mihin et ite halua, älä missään nimessä suostu! Selitä mihin ja minkä takia haluat mennä, ehkäpä ne ymmärtää että kyse on SUN elämästä, ei sun vanhempien. Eikä laki salli sitä, että 16-vuotias pakotetaan toimiin vanhempien mielen mukaan.