väliaikaisesti tai pysyvästi. Apuva! Pelottaa. Onkohan kyseessä alkava dementia vai mikä vaivaa.
Onko teille samanlaisia kokemuksia? Mitä pitäisi tehdä?
Onko teille samanlaisia kokemuksia? Mitä pitäisi tehdä?
Muisti pätkii ja tavarat katoavat
Tuleva dementikko?
26106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Unohda koko juttu.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10722357
Lue tuo lässytys, mutta älä heevetissä jatka sitä.
H.
Joopati joo. Virmaspetsit rentouttaa ja pistää veren kiertämään.
Itselleni liika koneen katselu aiheuttaa juuri mainitsemiasi oireita.
Uskon se johtuvan liiasta informatiotulvasta, tsunamista.
Täyttele ristisanoja, sen kerrotaan osaltaan auttavan muistin säilyttämisessä.
Jos niin käy muisti pätkii ja avaimet katoavat, harrasta muistikarttaa pian olet OK. Tee elämääsi ns suunnistuskartta.
Mutta älä pirussa julista pieniä unohduksia toisille, tai sanotaan on se tullut ihan älykääpiöksi. Ei kaikkia sattumia tarvitse julistaa.
Näillä mennään niin että kura roiskuu.
"lorena*"
Oleks sää ihqu aito?
Pieni ällä?
Tuo muistikarttajuttu on hyvä, siihen on ihan koulutettujakin opaskoiria, maksullisia tietysti.
Konsulteiksi heitä kutsutaan business-piireissä.
Vuosia, vuosia sitten, kuuntelin yhden luentoa työ-elämässäni.
Ja kuten kuuliaisen ammattilaisen kuuluukin, pohdin sitä kotona, maksuttomalla vapaa-ajallani.
Siihen aikaan maksuttomuus kuului ylemmän toimihenkilön luontaisetuihin, samoin kun firman maksama nettiyhteys kotoa työmaalle.
Luoja ties, kuinka monta sataa miljoonaa firmat tuolla palkattomuudella silloin voittivat?
Mutta, mutta, silloin opettelin järjestelmällisyyden, tiedän aina missä ovat, kännykkä, lompakko ja avaimet, auto ja Perhovavat ja Perhot.
Jokaisessa asunnosa opettelin myös tien sängystä vessaan ja takaisin, jotenkin miesten on se taito hallittava, pimeässäkin.
Odotankin jännittyneenä Dementiaani, osaanko eksyneenä takaisin sänkyyni, vaikka takametsien synkkyydestä, vai lyönkö pääni taas johonkin Mäntyyn.
H.
Olen ihan aito mummi vaikka kaksi poikaani eivät tarkoituksella käytä tuota sanaa vaan kutsuvat etunimellä. Minkähän vuoksi? Irrottelen ajatuksiani toisinaan hiukan lentävällä tyylillä, ei aina tarvitse olla niin vakava vaikka mietiskelyyn taipumusta - asioiden vatvomista omaakin.
Llaulussa lauletaan, "olin Tiibetissä tässä, vähän mietiskelemässä" kenen laulu lieneekin. Pappi ystäväni käy x 2 / vuosi luennoimassa Bangladesissä nyt pääsis marraskuulla sinne, Moskovan kautta lento. Rohkea rokan syö, vaikka paha juttu edessä oleva kielimuuri, en osaa banglaa, englannin kieltä sielä ei juuri puhuta!
Minttu on tosi hauska moneen Aasian maahan tutustunut. Annapur, Khatmandu ym ovat hänelle arkipäivää. Jos tälle matkalle lähden minulle ei kukaan voi sanoa "hanki oma elämä".
Mitään muuta ei ole just nyt häveyksissä, paitsi yks resepti, mihinkähän mie olen sen laittanut..
Se ei ole sinun kohdallasi ihmekään!
Muisti meikäläisellä on terävä kuin partaveitsi.
On vain niin helkkarin lyhyt.
Jääkaapin ovi on muodostunut magneeteilla kiinnitetyjen muistilappujen alttariksi.
Puhelinnumeroita ja päivämääriä, joiden yhteydessä on jonkin sorttinen kirjainyhdistelmä tai lyhenne.
Aina välillä sitten tulee niitä vilkaistuksi, ihmetellen - mitähän tuokin merkintä tarkoittaa, tai kenen helkutin puhelinnumero tuokin on. Aivan outo numero, joka ei sano minulle tuon taivaallista, miksi se tuossa roikkuu. Ei kun roskikseen vaan.
Muutaman kerran on jo tullut lähdettyä aamutossut jalassa töihin.
Avain jää sisälle, naulaan roikkumaan, meikäläisen painaessa oven perässään kiinni. Siitä sitä seuraakin monta huimaa seikkailua, jos on vähän kiiruusti päästävä töihin. Varsinkin aamun ensimmäisen bussivuoron ajoon.
Kukkarohan on useinkin juuri niiden toisten housujen takataskussa. Ei suinkaan niiden jalassa olevien, vaan niiden römppähousujen tai haalarien taskussa, mökillä tai kokonaan toisessa kaupungissa.
No se kukkaron eri lokeroissa piilevien "tärkeiden lappujen ja kuittien tarkastelu tuottaa aina yllärin.
Ei harmaata hajuakaan, mitä varten jokin paperinpala tai kuitti on sievästi taiteltuna johonkin lompsan lokeroon.
Suurin ylläri sieltä paljastuukin, JOS sattuukin löytymään jostakin kakskymppinen.
Tähän saakka olen antanut itselleni kertoa asiantilan johtuvan hektisestä elämäntavastani.
Kaiketi pitänee alkaa jo uskomaan tuon dementia-peikonkin mahdolliseen syyllisyyteen.
Ai miten niin, perustele väitteesi.
Tosi on, että joskus löytyy yllättäviä lappusia, joihin on kirjoitettu jotain salakirjoitusta. Useimmin kyllä omalla käsialallani, puhelinnumeroitakin näkyy olevan joissakin lapuissa.
Eikä mitään käsitystä kenen numero se on, kun nimi puuttuu.
Sovitaan että me eletään niin hektistä aikaa, ettei kaikkea voi millään pitää hallinnassa.
Mutta jos saan sanoa, niin kyllä sinä sekoilet hiukan enemmän kuin minä, sentään aamutossuissa ole mihinkään lähtenyt. :)
Tosin minulla ei ole aamutossuja, voihan se johtua siitäkin.
"Anceli"
hauskaa lässytystä.
tase-pappakin alkaa kuulostaa naiselliselta.
Mutta niin olkoon.
H.
Tosi kiva kun sinäkin nautit meidän jutuista, se on kyllä harvinaista herkkua... :)
Anceli/ Veit sanat suustani.
Jos herra hunksz olisi ollut tyytyväinen juttuihimme, olisikin tullut vakavan itsetutkiskelun paikka siitä, mitä minulle onkaan tapahtumassa.
Onneksi kaikki on sentään vielä kohdallaan, tai pienellä vaivalla korjattavissa.
Samaa ei voitane arvella aivan kaikista.
Vai mitä?.
On asioita joiden on pysyttävä entisellään, jotta maailma kestää radallaan. Ja yksi sellainen asia on hunkszin tyytymättömyys meidän kirjoituksiimme.
Jos hän kehuu, joudumme pulaan, mikä on miehelle tullut, olemmeko pettäneet hänen odotuksensa ja ylittäneet kykymme.
Pyritään jatkamaan entiseen malliin, ettei tule mitään äkillisiä muutoksia, ne ovat vanhoille ihmisille pahasta.
Erityisesti muille kuin sinulle ja minulle.
Ihmisen nimet ovat aina olleet minulla ´hävyyksissä´ , eikä iänlisääntyminen ole ainakaan helpotusta tuonut.
Onkohan niin ikäkysymyskään, kaveriltani on lähes päivittäin avaimet, kännykkä jne. kateissa ja on useampi vuosi minua nuorempi. :))
Minulla on tietyt ´paikat´ jossa pidän em. avasimia, vaivihkaa laittelen tavaroita takaisin niiden omille paikoilleen... en löytäisi hetkessä mitään - ellen näin tekisi.
Todennäköisin syy on liikaa tavaraa, ainakin minulla. Kaikki jatkuvassa käytössä oleva löytyy, mutta harvemmin tarvittava saattaa olla joskus kateissa. 90% tavaroistani on sellaisia, ettei niitä oikeestaan tarvi, mutta ovat hemmetin kätsyjä, kun tulee jokin erityinen tarve tai tilanne. Just tänään väkästelin romuvarastoistani roinasta kasvihuoneeseen sadeveden keräys- ja kasteluputkiston . Oli vanha mehukattipänikkä,vanhoja Lvi-komponentteja, uretaanilevyn pala, viemäriputkea ja vähän puutarhaletkua.
Yleensä mä löydän tarvitsemani kätköistäni, koska mulla on kaikkien varastolaatikoitteni päässä teksi, mitä niissä on. Paras konsti tavaroiden löytymiseen on se, että laittaa ne aina omille paikoilleen. Mulla on joskus ollut vaatehuoneessakin etiketit hyllyjen reunassa. Tavara löytyy, kun se on sille tarkoitetussa paikassa. Työkalun jättäminen sinne, missä on sitä käyttänyt on yleinen syy siihen, että seuraavalla kerralla sitä ei löydy.
Jaa...
Muisti ei pätki mutta eilen hukkasin aurinkolasit jonnekin enkä moisiin ole tänäänkään törmännyt... Saattoivat tippua lakkasuollekin...
Löytyikö lakkoja?? Lakkasuolla on kiva kulkea vaikka joskus lakkojen löytyminen on kiven takana. Noh, saahan siellä raitista ilmaa ja kuntokin paranee suolla kulkemisella.
Eipähän oikein...
Ehkä kymmenen kilometriä kuljeskelin. 4,5 kiloa oli saalis. Löysin kuitenkin paikkoja ja viikonvaihteessa pitää talven lakat tyttäreni kanssa poimia. Pari ämpäriä itselle, pari jälkikasvulleni.
No, en minäkään ole vielä löytänyt kuin muutaman kilon. Huonosti on lakkoja täälläpäin.
Joskus miettii ihmisen nimeä että mikähän se mahtoi ollakaan. Kasvot ovat tutut mutta nimi on hukassa. Tai lähden jotakin hakemaan ja teen sitten matkalla muuta, unohtuu sekin mitä olen hakemaan lähtenyt. Palaan takaisin siihen paikkaan josta lähdin ko hakemaan, yleensä muistuu mieleen.
Muutaman tavaran olen laittanut niin hyvään talteen etten ole löytänyt vuosienkaan etsimisen jälkeen.
"Muisti eikun iän myötä paranee" eli vanhat asiat muistaa paremmin kuin uudet, ei pidä ainakaan kohdallani paikkaansa.
Jostain luin/kuulin ettei hätää vielä jos muistaa unohtavansa jotain... vasta sitten ellei enää muista unohtavansa.
Dementiassa lähitapahtumat häipyvät muistista, palaa tavallaan lapsuuden aikaan ja nuoruusmuistoihin, muu häipyy unholaan.
Voi sinulla olla vaan hajamielisyyttä, rutiinit tekee aatokset jossain muualla :))
Niinpä..
"Muisti eikun iän myötä paranee", tuon sanonnan olen kuullut joskus vanhemmilta ihmisiltä, jotka muistavat niitä vanhoja asioita paremmin kuin tämänpäiväisiä. Ei muistini ole vielä tuolla asteella laisinkaan.
Eiköpähän sitä pientä hajamielisyyttä ole itsekullakin joskus, kellä vähempi, kellä enempi. Jotakin muuta ajatellessa saattaa joku toinen asia hetkeksi unohtua.
Muistini pätkii ja vaikuttaa, että pahenee. Pikkujuttuja vain; puhelinnumerot ja tunnusluvut ovat hakusessa. Ristikkoja täyttäessäni tutulle naamalle ei aina löydy nimeä. Vielä ei pelota, mutta huomaan kyllä tilani.